Onko lapsella oikeus molempiin vanhempiin?

Onko lapsella oikeus molempiin vanhempiinsa eron jälkeen?

Totta kai lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka ne vanhemmat ei olis enää yhessä. Muistan, ku serkun tyttö erotti, se oli ihan hirveetä katottavaa.

Laki sanoo selkeesti, että lapsella on oikeus nähdä molempia vanhempiaan. Ja kuunnellaanhan niitä lapsiakin, mitä ne ite haluaa.

Itte oon aina yrittäny olla reilu isä, vaikkei exän kans oo aina helppoo ollu. Pääasia, että lapsella on hyvä olla. Viimeks kesällä, heinäkuussa, mentiin pojan kans Korkeasaareen, oli ihan huippua. Makso ehkä 30€ liput.

Minkä ikäinen lapsi saa päättää tapaamisesta?

• Täytäntöönpanolaki rajaa.
• Pakkotoimet kielletty.

Ikä ei ole kaikki. Kuuleminen tärkeää. Miksi edes pakottaa?

12 vuotta. Oikeasti? Onko se lapsen etu? Lakipykälä vs. elämä.

Mieti. Miksi tapaaminen on pakko? Mitä jos lapsi kärsii? Vanhemmat…itsekkäitä? Ehkä.

Minkä ikäisenä saa päättää kummalla vanhemmalla asuu?

12-vuotias päättää missä asuu? Höpö höpö! Toki lapsen ääntä kuunnellaan, mutta ei se mikään vetovastuu ole.

• Juridisesti: Tuomari sen nuijan kopauttaa, ei lapsi.
• Käytännössä: 12-vuotiaalla voi olla mielipiteitä, mutta ne eivät välttämättä ole niitä fiksuimpia. Anteeksi nyt vaan kaikki 12-vuotiaat.

Onko lapsen etu asua sen vanhemman luona, joka lupaa eniten karkkia ja peliaikaa? Enpä usko. Ja hei, vastustan täytäntöönpanoa, jos tuomari määrää minut syömään pinaattilettuja!

Voiko lapsi kieltäytyä tapaamasta vanhempaa?

Hämärän sininen valo hiipii ikkunasta sisään, pölyhiukkaset tanssivat hitaassa valsissa. Kello on jo paljon, pitkälle yöllä, mutta uni ei tule. Ajatukset pyörivät kuin lehti myrskyssä, takertuen toisiinsa, irrottautuvat ja palaavat takaisin. Lapsen oikeus sananvaltaan. Kuinka tärkeää se on?

• Kahdentoista vuoden ikä on raja. Yhtäkkiä, kuin taikasauvan liikahduksella, lapsesta tulee jonkinlainen…itsenäinen olento. Oma ääni. Omien toiveiden painoarvo.

• Mutta entä jos se ääni on hiljainen, pelokas? Entä jos 12-vuotias haluaa kieltäytyä tapaamasta vanhempaa, koska se sattuu? Koska pelko on suurempi kuin kaipaus?

Toinen vanhempi ei voi pakottaa. Tämä on selvä asia, kirkas ja puhdas kuin aamun taivas. Lakipykälät, oikeudet, se toinen vanhempi ei saa pakottaa tapaamiseen. Edes jos paperilla on allekirjoitukset ja sopimukset.

• Mutta miten se toteutuu? Kuinka suojata lasta? Miten taata hänen oikeutensa? Kysymyksiä leijuu ilmassa kuin lintujen parvi.

Ajatus juuttuu. Kyyneleet. Tämä ei ole vain lainkohta, kylmä ja kuiva teksti. Tämä on todellinen elämä, haavat ja arvet, murtuneita unelmia. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, ehdottomasti. Ei voida pakottaa. Ei voida sitoa.

• Vanhempi, joka haluaa tavata lapsen, voi hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa. Mutta se ei ole pakko. Se on valinta. Valinta taistelua varten, tai luopumista varten. Valinta, joka tulee tehdä harkiten, tunteiden syvyyksistä.

• Vuonna 2024 tämä on laki, tämä on todellisuutta. Toivon, että se suojaa niitä, jotka sitä tarvitsevat. Toivon, että se antaa äänen niille, jotka ovat liian hiljaisia. Toivon.

Onko lapsella oikeus isään?

Onko lapsella oikeus isään? No huh huh, mikä kysymys! Kuten karhu marja-aikaan, tämä on asia, jossa kaikki riippuu kontekstista.

Biologisesti? Joo, jokaisella lapsella on biologisesti ainakin yksi vanhempi, joka voi olla mies tai nainen. Mutta “oikeus” on eri asia. Biologinen isä ei automaattisesti tarkoita isyyttä, se on kuin löytäisi puuttuvan palasen palapeliin, mutta palapeli voi silti olla puutteellinen.

Juridiselta kannalta? Asia on paljon monimutkaisempi kuin yksiselitteinen “kyllä” tai “ei”. Lapsen oikeus isään riippuu monesta asiasta: vanhempien avioliitosta, isän tunnustuksesta, huoltajuudesta jne. Se on kuin yrittää koota IKEA-kalustetta ilman ohjeita – voi mennä pieleen monella tavalla.

Sosiaaliselta kannalta? Lapsella on oikeus rakastavaan ja huolehtivaan aikuisperheeseen, jossa häntä arvostetaan. Isä, äiti, molemmat, toinen, kummi, isovanhempi… rakkauden lähteet ovat moninaisia. Tärkeintä on se tasapaino, kuten viisaasti sanoo mummoni, joka on nähnyt elämässä enemmän kuin minä koskaan näen: ”hyvinvointi tulee sydämestä, ei sukutaulusta”.

• Biologinen isä: Geneettinen yhteys.
• Juridiseen isyyteen: Lain mukainen asema.
• Sosiaalinen isä: Huolenpito ja rakkaus.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta perheeseen ja huolenpitoon, ei niinkään tiettyyn sukupuoleen kuuluvaa vanhempaa. Se on kuin sanoisi, että jokaisella on oikeus hyviin kengille, mutta ei määrittele niiden väriä tai mallia. Yksinkertaisesti sanottuna: Lapsen hyvinvointi on ensisijainen, ei vanhempien sukupuoli.

Onko lapsella oikeus tietää isänsä?

On.

• Lapsen oikeus. Isä on isä.
• Selvitys. Ei vanhempien halu, vaan velvollisuus.
• Lastenvalvoja. Joskus paras ystävä, joskus ei. Riippuu päivästä.
• Ei avioliittoa? Ei ongelmaa. Lakipykälät on.
• Lapsi ei valitse. Vanhemmat valitsee. (tai ei)
• Isyyden tunnustaminen. Ehkä. Katsotaan. Se riippuu siitä, onko isä edes läsnä.
• Edunvalvonta. Joskus tarpeen. Usein.
• Lakiasiat. Monimutkaisia. Älä yritä ymmärtää.
• Molempien vanhempien oikeus. Paperilla. Käytännössä?
• En osaa sanoa, tunnen olevani puolueellinen.

Onko lapsen pakko tavata vanhempaa?

Onko lapsen pakko tavata toista vanhempaa? Ei todellakaan ole! Kuvittele tilanne: pakotetaan lapsi tapaamaan vanhempaa, joka on samanlainen kuin vanha, homehtunut jääkaappi – kylmä, epämiellyttävä ja täynnä vanhentunutta maitoa. Ei kiitos!

Lapsen oikeus on tässä avainasemassa, ei velvollisuus. Lapsen oikeus on nähdä toinen vanhempi, jos se on lapsen edun mukaista. Jos etävanhempi on kuin myrskyinen myrsky, joka jättää tuhon jälkeensä, lapsen ei tarvitse kokea sitä!

• Lapsen etu ensin: Muistakaa, kyse on lapsesta, ei vanhempien egoista.
• Sopimus on paras ratkaisu: Vanhempien pitäisi sopia keskenään, kuin kissa ja koira jotka jakavat yhden kalapalan – tuskasta ja vastahakoisesta yhteistyöstä huolimatta.
• Ei pakkotapaamisia: Pakottaminen on sama kuin työnnettyä kissaa veteen – ei hyvää seuraa. Se voi jopa traumatisoida lasta.

Ajatelkaa: jos lapsi joutuu pakolla tapaamaan etävanhempaa, joka on käyttäytynyt todella huonosti, se voi olla kuin pieni pupu susien keskellä. Ei todellakaan mukavaa! Siksi asioita pitää miettiä lapsen näkökulmasta. Vuonna 2024 on aika herätä ja huomata lapsen oikeus turvallisuuteen ja hyvinvointiin!

Voiko lapsella olla useampi vanhempi?

Lapsella voi olla useampi kuin kaksi huoltajaa. Juridisesti tilanne on monimutkaisempi kuin perinteinen “kaksi vanhempaa” -malli, mutta käytännössä mahdollista.

• Huoltajuus: Vanhemmat voivat sopia huoltajuudesta, mutta jos näin ei käy, tuomioistuin päättää. Pohdittavaa on, miten lainsäädäntö ottaa huomioon yhä monimuotoisemmat perhemuodot.

• Oheishuoltajuus: Muu kuin vanhempi voi saada oheishuoltajuuden lapselle. Tämä tarkoittaa, että hänellä on huoltajuus vanhemman rinnalla, ei tämän sijasta. Mietin usein, miten tämä vaikuttaa lapsen identiteettiin ja suhteisiin eri huoltajiin.

• Useampi kuin kaksi huoltajaa: Suomessa on mahdollista, että lapsella on useampi kuin kaksi huoltajaa. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi sateenkaariperheissä tai uusperheissä, joissa vanhempien kumppanit haluavat ottaa aktiivisemman roolin lapsen elämässä.

On tärkeää muistaa, että lapsen etu on aina ensisijainen. Huoltajuusjärjestelyjen tulisi tukea lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Filosofisesti voisi pohtia, mitä “vanhemmuus” todella tarkoittaa – onko se vain biologinen side vai myös vastuunottoa ja läsnäoloa lapsen elämässä?

Onko lapsella velvollisuus huolehtia vanhemmistaan?

Suomessa ei ole lakisääteistä velvollisuutta lapsilla huolehtia vanhemmistaan. Tämä poikkeaa monista muista maista, joissa lasten taloudellinen vastuu vanhempia kohtaan on säännelty. Mielenkiintoista onkin pohtia moraalifilosofian näkökulmasta, missä vastuurajat kulkevat. Onko kyse pelkästään laillisesta velvollisuudesta, vai onko kyseessä myös syvempi moraalinen velvollisuus, joka juontaa juurensa vanhempien antamaan huolenpitoon ja kasvatukseen?

• Lainsäädäntö: Suomen lainsäädäntö painottaa vanhempien ja lasten välistä tukiverkostoa, mutta ei määritä sitä juridiseksi velvollisuudeksi.
• Moraali: Monille on luonnollista pitää vanhempiaan lähellä ja tukea heitä ikääntymisen myötä. Tämä on usein perustana syvemmälle ymmärrykselle ihmisistä ja ihmissuhteista.
• Käytännön apu: Lapset auttavat usein vanhempiaan käytännön asioissa, kuten arjen askareissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Tämä ei kuitenkaan ole lain silmissä velvollisuus, vaan pikemminkin yhteiskunnallinen normi.

Ajattelen, että yhteiskunnallinen keskustelu vanhempien ja lasten välisestä vastuusta on erittäin tärkeää. Vanhenemisen ja sen tuoman haasteiden kanssa painiminen vaatii usein apua ja tukea yhteiskunnalta, ei pelkästään perheenjäseniltä. Tämä edellyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä niin, että yhteiskunta pystyy tarjoamaan riittävän tuen kaikille ikääntyville. Näin voidaan taata vanhusten hyvinvointi ja ehkäistä mahdollisia ristiriitoja perheiden sisällä.

Oma kokemukseni ja perheenjäsenieni kokemukset viittaavat siihen, että lainsäädännön puuttuminen ei tarkoita sitä, että lasten moraalinen velvollisuus hoitaa vanhempiaan katoaisi. Useimmat lapset haluavat tukea vanhempiaan mielellään, mutta monimutkaisten elämäntilanteiden vuoksi tämä ei aina ole mahdollista.

Tämä on 2023, ja tänä päivänä on tärkeää tarkastella lainsäädäntöä uudelleen, jotta se palvelee niin vanhuksia kuin heidän lapsiakaan.

#Lapsi #Oikeus #Vanhemmat