Onko a läpi yo?

Arvosanojen arvoitus: Voiko kurssiarvosanoihin luottaa ylioppilaskirjoitusten ennustajina?

Marlene Kvickin kokemus herättää tärkeitä kysymyksiä suomalaisen koulutusjärjestelmän arviointikulttuurista ja arvosanojen merkityksestä. Lukion terveystiedon opinnoissa loistaneen Kvickin ylioppilaskirjoitusten tulos, A, on ristiriidassa hänen kurssiarvosanoidensa kanssa. Onko kyseessä yksittäinen poikkeama vai piileekö tässä laajempi ongelma kurssiarvosanojen ja ylioppilaskirjoitusten ennustettavuudessa?

Arvosanat: Monimutkainen palapeli

Kurssiarvosanat heijastavat opiskelijan suoriutumista lukuvuoden aikana. Ne perustuvat moninaisiin näyttöihin: kokeisiin, tehtäviin, aktiivisuuteen tunneilla ja ryhmätöihin. Ylioppilaskirjoitukset puolestaan mittaavat opiskelijan kykyä soveltaa opittuja tietoja ja taitoja laajemmassa ja vaativammassa kontekstissa.

On tärkeää ymmärtää, että nämä kaksi arviointimuotoa mittaavat eri asioita ja käyttävät erilaisia mittareita. Kurssiarvosanat painottavat usein jatkuvaa oppimista ja osallistumista, kun taas ylioppilaskirjoitukset keskittyvät kertaluonteiseen suoritukseen.

Miksi kurssiarvosanat ja yo-tulokset eivät aina kohtaa?

Useita tekijöitä voi selittää Kvickin kaltaisia tilanteita:

• Stressi ja jännitys: Ylioppilaskirjoitukset ovat monelle nuorelle suuri stressin aihe. Jännitys voi vaikuttaa suorituskykyyn negatiivisesti, vaikka tiedot olisivatkin hyvin hallussa.
• Koetilanne: Ylioppilaskirjoitusten koetilanne on erilainen kuin tavalliset kokeet. Aika on rajallinen ja vaatimukset korkeammat.
• Henkinen valmius: Opiskelijan henkinen valmius ja itseluottamus voivat vaihdella eri aikoina. Vaikka kurssin aikana sujuisi hyvin, ylioppilaskirjoitusten aikaan itseluottamus saattaa olla heikompi.
• Arviointikriteerit: Vaikka opetusohjelma on sama, eri opettajien arviointikriteerit voivat hieman poiketa toisistaan. Tämä voi johtaa siihen, että kurssiarvosanat eivät aina peilaa täysin ylioppilaskirjoitusten vaatimustasoa.
• Aiheen laajuus: Ylioppilaskirjoitukset kattavat laajemman aihealueen kuin yksittäiset kurssit, jolloin yksittäisen kurssin huippusuoritus ei välttämättä takaa samaa tulosta ylioppilaskirjoituksissa.

Mitä voimme oppia Marlene Kvickin kokemuksesta?

Kvickin tarina on muistutus siitä, että arvosanoja ei tulisi pitää ainoana mittarina opiskelijan osaamiselle. Sen sijaan tulisi kiinnittää huomiota laajempaan kuvaan:

• Opiskelijan oma tuntemus: Opiskelijan on tärkeää tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä oppimistyylinsä.
• Laaja-alainen osaaminen: Kurssiarvosanojen lisäksi tulisi kehittää yleisiä opiskelutaitoja, kuten ajanhallintaa, stressinhallintaa ja itseluottamusta.
• Tuki ja ohjaus: Opettajien ja oppilaanohjaajien tulisi tarjota tukea ja ohjausta opiskelijoille, jotta he voivat valmistautua ylioppilaskirjoituksiin mahdollisimman hyvin.

Lopuksi on tärkeää muistaa, että ylioppilaskirjoitukset ovat vain yksi etappi elämässä. Ne eivät määritä koko tulevaisuutta, ja A:kin on hyväksytty tulos, joka avaa ovia jatko-opintoihin. Sen sijaan, että keskittyisimme pelkästään arvosanoihin, tulisi panostaa oppimisen iloon, itseluottamuksen kehittämiseen ja laaja-alaiseen osaamiseen. Juuri ne kantavat pitkälle elämässä, arvosanoista riippumatta.