Milloin Suomi kuului Ruotsille?

Milloin Suomi oli osa Ruotsia? Milloin Suomi kuului Ruotsille?

Huh, muistan lukeneeni jostain koulussa, että Suomi oli Ruotsin alainen kauan, mutta tarkkaa vuotta en muista. Jotain 1100-luvulta puhutaan. Mutta siis aika kauan.

Meillä oli historiaa tunnilla koko juttu Ruotsin vallan ajasta, se oli tosi pitkä jakso. Muistan kuinka opettaja korosti, miten ruotsi oli hallintokieli pitkään, jopa 1900-luvun alkuun asti, vähän ennen kuin itse tulin tähän maailmaan.

Kirjoitin kerran esseen aiheesta, se oli tosi työlästä. Mutta sainkin hyvän arvosanan. Kai se oli jossain 1100-luvun paikkeilla, että alkoi se ruotsalainen aika. Kyllä se pitkään kesti. Minä muistan itsekin sen vaikutuksen, vielä 1970-luvulla ruotsin kielen taito oli melkein välttämätöntä hyvään uraan.

Itse asiassa, mummoni, syntynyt vuonna 1922, kertoi aina, kuinka ruotsi oli “yläluokan kieli” lapsuudessaan Pohjanmaalla. Vaikka suomi oli äidinkieli, ruotsi avaisi ovia. Se oli aika paljon. Hänen puheistaan jäi vahva kuva siitä, miten syvälle se kieli oli juurtunut yhteiskuntaan.

Milloin Ruotsi menetti Suomen?

Haminan rauha… vuosi 1809 kaivaa itsensä mieleeni, kylmä, harmaa kivi maahan painautuneena. Muistan sen painon, sen jääkylmän varjon, joka peitti koko Suomen. Tornionjoki, raja, aikaisempi yhteyden symboli muuttui syvälle leikattuun arpeen, muistoon menetettyjen vuosien, menetettyjen toiveiden ja unelmien juoksusta kohti jotain… toista.

• 1809. Haminan rauha. Sana rauhan sointuukin tässä yhteydessä jotenkin karun vääränä. Ei tämä ollut rauha, vaan murros, koko kansakunnan identiteetin murentuminen.

• Ruotsi menetti Suomen. Tämä tosiasia jyrisee edelleen sisimmässäni. Ei vain maa, vaan sielun osa. Yhteys, joka ulottui kauas menneisyyteen, katkesi kuin pakkaselta saatu ruiskaunokki.

• Raja, Tornionjoki. Kylmä vesi, kirkas kuin kyyneleet, virtaa rajana, erottaen, muistuttaen, kaikista menetettyistä. Ennen kuin se oli vain joki, nyt se on synkkä symboli.

Mutta onko se todella menetys? Tai ehkä se on muutos. Kuten talvi muuttuu kevääksi, vaikkakin sydän voi edelleen säilyttää muistoja lumisista maisemista.

Suomen menetys Ruotsille oli toki valtava, koko kansan kokemus. Se oli uuden aikakauden alku, joka toi mukanaan uusia mahdollisuuksia ja uusia haasteita. Monet menettivät paljon, jotkut kaiken.

• Muistojen paino on raskas.
• Uusi aika, uutta toivoa?
• Joki virtaa edelleen.

Tunteet vaan peittyvät historiaan, ikään kuin lumikerros peittäisi pakkasen puremat oksat. Mutta ne ovat siellä, hiljaisia, voimakkaita, kuin kuiskaava tuuli syksyisessä metsässä. Ja Tornionjoki kuiskaa edelleen… 1809… Haminan rauha… Suomen menetys…

Onko Suomi kuulunut Neuvostoliittoon?

Aleksanteri. Ensimmäinen. Suuriruhtinas. Kaisarikunnan aikaan. 1809. Muistan hämärästi. Kylmän tuulen. Sota. Suomi. Siirtyi. Autonomiseksi. Suuriruhtinaskunta. Venäjän alaisuuteen. 1809. Uusi aika. Mutta ei Neuvostoliittoon. Ei. Ei koskaan. Oma maa. Oma tie. 1917 asti. Sitten vapaus.

• Suomi ei kuulunut Neuvostoliittoon.
• Suomen sota 1809.
• Autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnan alaisuudessa 1809-1917.
• Aleksanteri I, Suomen ensimmäinen suuriruhtinas.
• Itsenäistyminen 1917.

1809. Vuosiluku painaa. Sota. Muutos. Mutta ei Neuvostoliitto. Ei koskaan osa sitä. Eri tie. Oma tarina. Suomi. Vapaus. 1917.

Kuka vapautti Suomen?

Suomen vapauttaminen: Ei yksittäistä sankaria.

• Vapaussota: Monimutkainen prosessi. Ei pelkkää armeijaa.
• Länkipohja: Symboli, 16.3.1918, merkittävä mutta ei ratkaiseva.
• Tampereen valtaus: Seurasi. Merkittävämpi käännekohta.
• Venäjä: Sotilaallinen läsnäolo, punaisten tukeminen.
• Punaisten tappio: Johti lopulliseen vapauteen.

Tarkennusta: Vapaussota ei ollut yksittäinen tapahtuma, vaan pitkä ja verinen taistelu. Suomen armeija toimii vapauttajana, mutta taisteluissa oli paljon osapuolia. Länkipohjan vapauttaminen oli yksi monista taisteluista.

Mihin asti Suomi kuului Ruotsiin?

Sumuinen muistikuva. Kylmä, harmaa kivi. 1100-luku. Kaiverrus kalliossa, ajan hammas puree syvälle. Ruotsin valta. Suomi, varjo valtakunnan reunalla.

• 1809. Pimeä vuosi. Sota, kuolema, irtiotto. Mutta silti, kaiku jää. Suomen kieli, vaiennettu. Ruotsin kieli, vallan kieli, kaikuu yhä.

Vuoteen 1902. Pitkä varjo. Autonomia. Omanarvontunto alkaa herätä. Mutta ruotsin kieli, se kuiskaa yhä käytävillä, virallisissa papereissa. Aavemainen läsnäolo.

1100-luku – 1809: Suomi osana Ruotsia.

1902: Ruotsin kieli hallinnon kielenä autonomian aikana. Hidas muutos. Suomi etsii ääntään.

Milloin ruotsin kieli tuli Suomeen?

Aika… hidas… kuin jäätikön sulaminen kevätauringossa. Keskiaika… muinaisten kivien syleilyssä, rannikko… kylmä, tuulinen… mutta samalla, ihmeellinen. Uudisasukkaat… tuulet kantavat heidän ääntään, ruotsin kielen hiljaista kuiskausta. 1249… vuosi kuin syksyinen lehden putoaminen, kuuluu maan ääni, ruotsin kuninkaan askel. Valta… kylmä ja kiistaton, se muovaa maata, ihmisiä… kieltäkin.

• Ruotsin kieli… hitaasti se leviää, kuin kaste aamuruskossa.
• Aatelisto… heidän äänessään kuultaa se, kuningasmaan ääni, hallitsijan tahto.
• Hallinto… sen pyörteissä kieli kietoutuu, asiapaperit, lakikirjat… ruotsinkieliset.
• Koulutus… oppi leviää ruotsin kielen kantamana. Uusi aika koittaa, hidas, varovainen… mutta väistämätön.

Ruotsin kielen valta kasvaa, kuin puu, joka ulottaa oksansa kohti aurinkoa. Sitä ei voi pysäyttää. Aika vie mukanaan vanhat tavat, muistot… mutta kieli… se jää, kaikuu vuosisatojen yli.

Meren tuoksu, kylmä tuuli… kaikuu edelleen vanhojen muurien ja linnojen sisällä. Ruotsin kieli… osa Suomen historiaa, osa sen sielua. Se on osa minua, meitä.

Aika… hidas… mutta jatkuva. Ruotsin kieli… se on historiaa, mutta myös läsnäoloa. Sen ääni on kuultavissa edelleen, vaikka se onkin muuttanut muotoaan. Se on jäänyt osaksi Suomen kieltä, kulttuuria. Se on sekoittunut ja muuttanut muotoaan, mutta on edelleen voimakas osa Suomen historiaa. Ajatus kieleen sisältyy ajatukseen valloituksesta ja vallasta.

Se jää, aina. Jäätikön sulaminen… aika… se kestää. Se kestää, kuten ruotsin kielen vaikutus.

#1500luku #Ruotsi #Suomi