Mitä eroa on A1 ja A2 kielellä?

Mitä eroa on A1 ja A2 tasolla? Sitä mietin itsekin joskus, kun muistelen omaa kouluaikaani. A1… pakollista englantia. Äh, sitä tuskaista aikaa! Muistan kuinka ärsyttävää oli opetella verbejä, jotka eivät tuntuneet millään jäävän mieleen. “To be” -verbi, oi sitä riemua! Ja lukeminen! Niin paljon uusia sanoja, joista suurin osa katosi heti lukemisen jälkeen. Tuntui, että se oli vain loppumatonta ulkoa opettelua, ja koko homma oli vähän… tylsää.

Sitten A2… se oli jo ihan eri juttu! Ainakin minulle. Silloin aloin valinnaisesti opiskella ranskaa neljännellä luokalla. Muistan ensimmäisen ranskan oppitunnin kuin eilisen. Jännitti ihan hirveästi, mutta samalla olin todella innoissani. Uusia sanoja, uusia ääniä, uusi kulttuuri… se oli kuin avautuisi jokin aivan uusi maailma. Toki alkuun oli vaikeaa, mutta kun sain vähän vauhtia, se alkoi oikeasti tuntua hauskalta. Ehkä se johtui opettajasta, joka oli ihan mahtava, tai sitten siitä, että olin valmis ottamaan vastaan haasteen. Toisin kuin pakollisten englannin tuntien kanssa. Luulenpa, että motivaatio vaikuttaa ihan hirveästi.

Mutta se fakta on, että A1 on se pakkollinen pohja, se minimitaso, josta kaikki lähtee. A2 taas tuo jo paljon enemmän mahdollisuuksia, enemmän syvyyttä ja ehkä jopa jonkinlaista itsevarmuutta kielen kanssa. Tilastoista luin joskus, että suurin osa oppilaista suoriutuu A1 tasosta, mutta vain murto-osa jatkaa A2 tasolle. Surullista, joten miksipä ei antaisi itselleen mahdollisuutta? Ehkä juuri A2 avaa ovia johonkin uuteen, johonkin yllättävään… Kuka tietää? Ehkä sekin liittyy motivaatioon ja siihen uskoon, että voi itse asiassa oppia uutta kieltä!