Onko sana suomessa isolla?

Onko “suomi” isolla vai pienellä? Voi pojat!

Muistan elävästi sen ajan ala-asteella – opettaja piirteli taululle ja huusi (no ei ehkä huutanut, mutta melkein!), että “Suomi isolla, suomi pienellä!” Siis voi jestas, miten sekavaa se oli pienen ihmisen mielestä. Iso S, pieni s… eikö se ole ihan sama asia? Tai no, ei kai sitten ollut.

Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, ymmärrän sentään jotain. “Suomi” isolla kirjaimella tarkoittaa nimenomaan sitä meidän rakasta kotimaata, Suomea. Se mahtava paikka täynnä metsiä, järviä ja vähälukuisia ihmisiä. Sitten on se pieni “suomi”, joka viittaa meidän vaikeaselkoiseen, mutta niin kauniiseen kieleemme. Eikö olekin aika huikeaa, että yhdellä sanalla voi olla niin monta eri merkitystä?

Ja sitten ne tarkennukset! “Pohjois-Suomi” isolla P:llä ja S:llä. Sehän kuulostaa ihan eeppiseltä! Vähän kuin mystinen pohjoisen valtakunta, täynnä revontulia ja poroja. Entäs sitten “pohjoinen Suomi”? No, se on vähän kuin…no, pohjoinen osa Suomea. Ei siinä ole sitä samaa mahtipontisuutta. Tuleeko teillekin samanlainen tunne?

Itse asiassa, mietin tässä, olenko koskaan ymmärtänyt kaikkia näitä kielisääntöjä täysin. Ehkä juuri siksi rakastan kieltä niin paljon – se on aina täynnä yllätyksiä ja pieniä mutkia. Ja vaikka joskus kirjoittaa väärin (kuten varmaan tässäkin tekstissä!), niin sekin on ihan ok. Eihän kukaan ole täydellinen, eihän? Pääasia, että ymmärrämme toisiamme ja saamme ilmaista itseämme. Eikö se olekin hienoa?