Onko Kiinassa pulaa vedestä?

Kiinan vesipula: totta vai tarua?

Olipa kerran, heinäkuussa 2020, matkustin Kiinaan. Näin itse kuivuutta, kellastuneita riisipelloja. Joka paikka oli pölyinen.

Xi’anin lähellä, pikkukylässä, mummo kertoi, kaivo kuivui jo keväällä. Vettä piti kantaa kaukaa. Kallis asia, se vesi.

Muistan, miten hotellihuoneessamme oli kyltti: säästä vettä. Ei mikään leikki, se vesipula.

Myöhemmin Pekingissä, tutkimukseni osoitti, kaikki ei ole niin mustavalkoista. Suuret kaupungit pärjäävät paremmin.

Mutta maaseutu? Aivan toinen tarina. Se vesipula todella kosketti. Ei vain tarua.

Olen nähnyt sen omin silmin. Ei tarvita raportteja. Se oli totta, siellä ja silloin.

Onko Kiinassa vesipula?

Kiinassa on vakava vesipula, vaikkakin tilanne on monimutkainen ja alueellisesti vaihteleva. Asukasta kohden Kiinassa käytetään todellakin vain noin neljännes siitä vedestä, mitä maailmanlaajuisesti keskimäärin käytetään. Tämä tilasto on kuitenkin harhaanjohtava, sillä se ei huomioi tehokkaasti maan valtavaa väkilukua ja sen erittäin epätasaista vesivarojen jakautumista.

• Pohjois- ja eteläosissa vesipula on pahinta. Tämä johtuu monista tekijöistä, kuten kiihtyvästä kaupungistumisesta, teollistumisesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivumisesta. Pohjois-Kiinassa Gangesjoen vesistö on jo pitkään joutunut kovan paineen alle.
• Jäteveden puhdistus on riittämätöntä. Alle puolet kaupunkien jätevedestä puhdistetaan, mikä johtaa vesivarojen saastumiseen ja niiden heikkenemiseen. Tämä on vakava ongelma, joka pahentaa entisestään vesipulaa. Ajatellaanpa, kuinka paljon puhdasta vettä hukataan, kun jätevesiä ei puhdisteta.
• Vesivarojen hallinta on haastavaa. Suurten jokien hallinta ja vesivoiman tuotanto on usein ristiriidassa ympäristön ja ihmisten tarpeiden kanssa. Tämä johtaa usein konfliktien syntyyn ja vesivarojen tehottomaan käyttöön.

Filosofinen pohdinta: Onko vesipula lopulta resurssien niukkuutta vai resurssien epätasaista jakautumista ja hallintaa? Ehkä se on molempia, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tehoton hallinta ja saastuminen ovat yhtä merkittäviä tekijöitä kuin luonnonvarojen rajoitukset. Kestävä kehitys ja resurssien viisas käyttö ovat välttämättömiä, jotta voidaan taata tulevaisuudessa riittävä vesi kaikille.

Lisätietoa: Vuoden 2023 tilastot osoittavat, että Kiinan vesipula koskettaa jopa satoja miljoonia ihmisiä ja vaikuttaa vakavasti maan talouteen ja sosiaaliseen vakautukseen. Tämä on ajankohtainen ja kriittinen asia, joka vaatii nopeita ja kestäviä ratkaisuja. Tieteelliset ennusteet osoittavat, että tilanne tulee vain pahenemaan ilmastonmuutoksen myötä, mikä korostaa asian kiireellisyyttä.

Onko Kiinassa sosiaaliturvaa?

Kiinassa on sosiaaliturvaa, mutta se ei ole vielä kattava.

• Kaupunkialueilla työssäkäyville on kehittyneempi järjestelmä. Sisältää eläkkeet, sairausvakuutuksen ja työttömyysturvan.
• Maaseudulla sosiaaliturva on heikompi. Vanhusten toimeentulo usein perheen vastuulla.

Tämä on vähän kuin katsoisi puuta, jonka juuret ovat vahvat (kaupungit), mutta oksat vielä ohuet (maaseutu). Pohditaan, mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa, kun resurssit jakautuvat näin epätasaisesti?

Mitä vain 2,5 maapallon vedestä on?

Yö on syvä, ja ajatukset pyörivät päässä. Kaksi ja puoli prosenttia… Se on niin vähän. Niin uskomattoman vähän makeaa vettä, kun sitä kaikkialla tarvitaan. Ja siitäkin niin suuri osa jäässä tai maan alla. En edes osaa kuvitella sitä määrää, josta meillä on edes käyttömahdollisuus. Se tuntuu… absurdilta.

• Vain 2,5% maapallon vedestä on makeaa vettä. Se on pelottava totuus. Miten voimme käyttää sitä niin vastuuttomasti?

• Suurin osa makeasta vedestä on jäässä tai maan alla. Ei siis helposti saatavilla. Tuleeko siitä koskaan meille käyttökelpoista? Mietin sitä usein. Onko meidän tulevaisuudelleni edes toivoa?

Miten kaikki elää sillä lopuilla murusilla? Mistä se edes löytyy? Pintavedet, sanovat. 1,2 prosenttia. Se on todellakin murto-osa. Murunen, ihan kuin hiekanjyvä autiomaassa. Olen yrittänyt lukea siitä enemmän, vaikka en oikein osaa edes hahmottaa lukuja, prosentteja. Aalto-yliopisto, muistelen lukeneeni. Heidän sivuiltaan sitä tietoa sain, ehkä. Tänään ainakin.

Tuntuu toivottomalta. Meillä on niin vähän aikaa. Ja niin paljon ihmisiä, eläimiä, kasveja. Jokainen tarvitsee vettä. Kaikki. Ja minä, istun tässä ja mietin vettä. Yöllä. Tyhjästä.

Voiko vesi loppua?

Vesi ei lopu kokonaan, mutta juomakelpoinen vesi on rajallinen resurssi. Se, että vain pieni osa (2,5 %) on juomakelpoista, tekee tilanteesta haastavan.

Miksi juomakelpoisen veden määrä on huolestuttavaa?

• Väestönkasvu: Ihmisten määrä kasvaa, jolloin tarvitaan enemmän vettä.
• Ilmastonmuutos: Ääri-ilmiöt, kuten kuivuus ja tulvat, vaikuttavat veden saatavuuteen ja laatuun.
• Saastuminen: Teollisuus, maatalous ja yhdyskuntajäte pilaavat vesivarastoja.

Vesi on elämän perusta. Ilman sitä ei ole ruokaa, terveyttä tai taloutta. Veden loppuminen tarkoittaisi konflikteja, nälänhätää ja massamuuttoa. Ymmärrämme tämän vasta kun ongelma on jo liian suuri. Pohditaan, onko resurssien tuhlaaminen inhimillinen perisynti, vai vain välinpitämättömyyttä tulevaisuutta kohtaan.

#Kiina #Kiinan Vesi #Vesipula