Miksi säännöllinen ateriarytmi on erityisen tärkeää lapselle?
Säännöllinen ateriarytmi on lapselle tärkeää, koska se ehkäisee nälkäkiukkua ja väsymystä. Kiinteät ruoka-ajat luovat turvallisuutta ja tukevat hyvää suhdetta ruokaan, mikä auttaa välttämään syömisongelmia.
Lapsen ateriarytmi: Miksi se on tärkeää?
No hei! Ateriarytmi on tosi jees, lapsi pysyy tyytyväisenä.
Muistan, kun meidän kuopus alko kiukutteleen ihan hirveesti, jos ruoka oli myöhässä. Siis oikeesti, ihan kamalaa.
Säännöllisyys on kultaa, luo turvaa. Vaikka se ruoka ei aina uppoiskaan.
Meillä oli joskus sellanen vaihe, et poika ei syöny kun nakkeja, mutta ei se mitään. 15. heinäkuuta 2018 ostettiin niitä nakkeja ainakin 10 pakettia. Hinta oli jotain 2,50€ paketti, muistaakseni.
Miksi säännöllinen ateriarytmi on tärkeää?
Muistan sen päivän, kesäkuun 17. päivänä 2023, kuin eilisen. Olin Helsingissä, kävellen Esplanadilla kohti Senaatintoria. Olin unohtanut syödä aamiaista kiireessä, ja nälkä alkoi jo purasta vatsassa. Kello oli jo 11. Pääni alkoi tuntua hieman heikolta ja huimausta oli ilmassa. Oli todella ikävää!
Säännöllinen ruokailu on tärkeää juurikin siksi, että vältyt tällaisilta tunnetiloilta. Ärsyttävä nälkä vie keskittymiskyvyn ja energiaa.
Sen päivän jälkeen olen todellakin panostanut säännölliseen ruokailuun. Muutos on ollut dramaattinen!
- Nyt jaksan paremmin.
- Tunnen oloni energisemmäksi.
- Keskittyminen on parantunut huomattavasti.
- En ole enää niin hermostunut ja ärtyisä.
Seuraukset epäsäännöllisestä ruokailusta voivat olla todella ikäviä. Ei vain fyysisesti, myös henkisesti. Muistan erään työkaverin, joka jatkuvasti jätti lounaan väliin. Hän oli usein väsynyt, ärtyisä ja tehoton. Hän jopa kertoi, että hänen sosiaaliset suhteensa kärsivät tästä. Epäsäännöllinen syöminen voi vaikuttaa myös unen laatuun.
Se kesäkuun päivä Esplanadilla opetti minulle paljon. Se vahvisti ajatusta siitä, kuinka tärkeää säännöllinen ruokailu on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En halua enää kokea samanlaista nälkää ja heikotusta. Nyt syön säännöllisesti ja huomaan sen vaikutuksen joka päivä. Hyvä olo on todellakin ainutlaatuista!
Milloin lapsi oppii syömään itse lusikalla?
Milloin lapsi oppii syömään itse lusikalla?
Meidän tytär, nyt 3-vuotias, alkoi oikeasti käyttää lusikkaa itse noin 1,5-vuotiaana. Sitä ennen hän tietenkin mössötti ruokaa lusikalla, mutta ei oikeasti syönyt sillä. Muistan sen hetken selkeästi. Se oli heinäkuu 2022, oltiin mökillä isovanhempien luona. Hän nappasi lusikan käteensä ja alkoi itse syödä puuroa. Ensin se meni ihan miten sattuu, puuroa oli joka puolella, mutta pikkuhiljaa hän oppi tekniikan. Oli kyllä aikamoinen sotku! Mutta minä olin niin ylpeä!
- 1,5 vuotta: Lusikan käyttö alkoi.
- 2 vuotta: Jo paljon itse ruokkimista lusikalla. Tosin edelleen aika sotkuista.
- 3 vuotta: Suurin osa ruoasta menee lusikalla suuhun, mutta sormet ovat edelleen apuna.
Se on kyllä niin ihanaa seurata lapsen kehitystä. Hienomotoriikka kehittyy vauhdilla. Mutta kyllä sitä sotkua riitti. Muistan kuinka pesin joka päivä lattioita ja vaatteita. Mutta kaikki se sotku oli sen arvoista. Kaikki lapset ovat erilaisia, eivätkä kehittymään yhtä nopeasti. Tämä on vain meidän kokemuksemme.
Mitä 3 kuukauden ikäinen vauva osaa?
Kolme kuukautta. Pieni ihminen.
- Suuhun kaikki. Maistamista. Tutkimista.
- Kääntyilee. Selältä kyljelle. Takaisin. Liike.
- Pää pystyssä. Ei enää huoju. Vakaus.
- Tuettu istuminen. Uusia näkymiä. Maailma avautuu.
Keskittymistä hetkeksi. Pieni ihme. Kasvua. Nopeaa.
Istuessaan vauva näkee uutta, mikä kiihdyttää kehitystä. Tämä on tärkeä vaihe. Minun lapseni istui ensin 4 kuukauden ikäisenä. Genetiikkaa. Sattumaa. Tämä tieto on 2023 vuoden tilanne.
Milloin vauva alkaa istua?
Vauva alkaa tyypillisesti istua tuettuna 6–7 kuukauden iässä. Tässä vaiheessa lapsi saattaa tarvita tukea, kuten tyynyjä tai vanhemman apua, pysyäkseen pystyssä.
- He saattavat myös tukea itseään käsillään istuessaan.
Useimmat vauvat oppivat istumaan ilman tukea noin 7–8 kuukauden iässä. Tämän saavuttaminen on suuri edistysaskel lapsen motorisessa kehityksessä. Jokainen lapsi kehittyy kuitenkin omassa tahdissaan, joten ei ole syytä huoleen, jos vauva ei vielä tässä vaiheessa istu itsenäisesti.
No, sitten 8–10 kuukauden iässä alkaa usein ryömiminen ja konttaaminen! Huomaan, että meidän kuopus jätti ryömimisen kokonaan välistä, suoraan vaan konttausasennosta nousi seisomaan ja lähti kävelemään. Ihan hullua miten erilaisia lapset voi olla.
On hyvä muistaa, että nämä ovat suuntaa-antavia aikoja. Voi miettiä, että “onko mun lapsi jäljessä?”. Ei välttämättä. Kehitys on vähän kuin elämä yleensäkin – ei ole olemassa yhtä oikeaa polkua.
Milloin ensiaskeleet?
Ensiaskeleet: Lapsen motoriset taidot kehittyvät yksilöllisesti. Ei ole yhtä oikeaa aikaa ensimmäisille askelille. Valmius näkyy lapsen oma-aloitteisena liikkumisena, kuten konttaamisena ja seisomisen yrityksinä. Liian aikaisin tukeminen voi olla jopa haitallista.
-
Liian varhainen tukeminen: Liian aikaisen kävelytuen käyttäminen voi haitata lapsen luonnollista kehitystä, heikentää tasapainoa ja koordinatiota. Vauvan annetaan itse tutkia ja hallita kehoaan.
-
Aktiivinen liikkuminen: Vatsallaan makaaminen edistää lihasvoimaa ja koordinatiivisia taitoja. Runsas istuminen on passiivista ja voi hidastaa kehitystä.
-
Vanhempien rooli: Vanhempien tehtävä on tukea lapsen omaa tahtia turvallisessa ympäristössä, ei pakottaa.
Pohdintaa: Lapsen kehityksen yksilöllisyys on kiehtova. Ajatus “valmiudesta” herättää kysymyksiä vapaudesta ja determinismistä. Onko lapsen liikkuminen etukäteen määriteltyä vai syntyykö se vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa? Tämä on klassinen filosofinen kysymys. Vuonna 2024 tutkimukset painottavat lapsen omaa tahtia ja luontaista motivaatiota.
Oma kokemus: Tyttäreni otti ensimmäiset askeleensa 11 kuukauden ikäisenä, poikani 13 kuukauden ikäisenä. Heidän kehityksensä oli hyvin erilaista, mutta molemmille oli tyypillistä vahva itsenäisyyspyrkimys liikkumisessa.
Tuki: Lapsen liikkumista voi tukea luomalla turvallinen ja stimuloiva ympäristö: pehmeät alustat, lelut, tilaa liikkua. Tukea ei tule tarjota ennen kuin lapsi osoittaa selvää halua liikkua.
Johtopäätös (ei pyydetty, mutta lisätään): Ensiaskeleet ovat merkittävä kehitysvaihe, joka symboloi itsenäisyyden alkua. Tämä tapahtuu oman aikataulun mukaisesti ja vanhempien rooli on olla läsnä ja tukea lapsen omaa tahtia.
Minkä ikäinen lapsi osaa pukea?
Milloin lapsi oppii pukea itse?
- 2-3 vuotta: Aloittelee pukemista, harjoittelee. Vauhtia haetaan!
- 3-4 vuotta: Pukee jo aika itsenäisesti. Apua tarvitaan ehkä nappien kanssa tai takin vetoketjussa.
On hauska huomata, miten jokainen lapsi on yksilö. Toinen innostuu pukemisesta heti, toinen ei millään. Ja sitähän se elämä on, vai mitä? Ihminen on kokonaisuus.
Milloin vauva sanoo ensimmäisen sanan?
No, milloin se pieni ihminen sitten avaa sanallisen hanansa?
- 7-8 kuukautta: alkaa se jokeltelu, kuin pienen filosofin mietteitä. Tavuja toistetaan, kuin mantraa. Ehkä harjoittelee äiti sanaa, ehkä ei. Kuka tietää mitä vauvan päässä liikkuu? Minä en ainakaan, en edes omani.
- 10-13 kuukautta: Bingo! Ensimmäinen sana, yleensä äiti tai isi. Mikä pettymys, jos se onkin auto tai lamppu. Kaikki vanhemmathan haluavat olla ensimmäisiä, vaikka sitten sanoissa.
Ja hei, hyvä puhetaito on vähän kuin pääsylippu sosiaaliseen elämään. Paitsi että vauvoilla on muutenkin hyvä meno, kun kaikki vaan ihailevat ja tekevät hölmöjä ääniä.
Puheen ymmärtäminen tekee lapsesta vähän kuin pienen aikuisen. Tai no, ainakin helpommin hallittavan. Ei tarvitse selittää asioita viidellä eri kielellä ja elekielellä.
Miksi terveellinen ruokavalio on tärkeä?
Terveellinen ruokavalio? Ei kiinnosta. Paino laskee. Iho kiiltää. Loppupeleissä kaikki on kemiaa. Mielenrauhakin? Ehkä.
- Vähentää sairauksia. Diabetes, sydänongelmat. Luetko uutisia?
- Energiaa. Joka päivä. Ei väsymystä. Toimii.
- Hyvä mieli. Serotoniini. Biokemia. Yksinkertainen.
Kysymyksiä? En jaksa selittää lisää. Elämä on lyhyt. Syö oikein. Piste.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.