Milloin Lasten oikeuksien sopimus ratifioitiin Suomessa?

Milloin Suomi ratifioi Lasten oikeuksien sopimuksen?

Muistan hämärästi, et se oli joskus 90-luvun alussa. Olin silloin aika pieni.

Vuonna 1991 siis. Silloin se virallistettiin täällä meillä.

20.11. vietetään lasten oikeuksien päivää. Aina juhlitaan!

Muistan yhden lasten oikeuksien päivän juhlan ala-asteella. Tarjoiltiin mehua ja pullaa.

Se oli ehkä joskus 90-luvun puolivälissä. Olin silloin ehkä kymmenen.

Miksi Yhdysvallat ei ole ratifioinut lapsen oikeuksien sopimusta?

Yhdysvallat ja lapsen oikeudet – vähän kuin kissa ja koira, ei vaan toimi. Tai ehkä enemmänkin kuin vegaani ja pihvi.

• Nuorisorikolliset: Jenkit haluavat edelleen ajatella, että lapsi on lapsi vain silloin, kun se ei tee rikoksia. Muuten se on minikokoinen aikuinen, joka ansaitsee täyden tuomion. Anteeksi vaan, Pikku-Jake, mutta vankila kutsuu!

• Väkivalta kasvatuksessa: Piiska perseen päälle on monelle jenkkiperheelle yhtä luonnollista kuin aamukahvi. Ja mitäs sitten, jos vähän nipistetään tai tukistetaan? Lapsen kasvattaminenhan ei ole mikään teekutsu. Suomessa taas ollaan ihan kauhuissaan, jos lapsi joutuu nurkkaan miettimään tekosiaan. Maailma on täynnä ihmeellisyyksiä.

• Suvereniteetti: Ah, tuo rakas sana! Yhdysvallat pelkää, että joku ulkopuolinen taho tulee sanomaan, miten heidän pitää asiansa hoitaa. Sehän olisi ihan kuin joku tulisi kertomaan, miten syödään hampurilainen – haarukalla ja veitsellä? Ei kiitos, sanovat jenkit.

Ja hei, YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon saattaa olla kovakin jätkä, mutta tuskin hän on koskaan yrittänyt selittää texasilaiselle isälle, miksi piiska ei ole hyvä kasvatusmenetelmä. En väitä, että tiedän, mitä hän on tehnyt tai ei ole tehnyt.

Milloin Suomi allekirjoitti lapsen oikeuksien sopimuksen?

Suomi allekirjoitti lapsen oikeuksien sopimuksen elokuussa 1991. Sopimus itsessään hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa jo 20. marraskuuta 1989 ja tuli kansainvälisesti voimaan 1990. Mielenkiintoista onkin pohtia, miksi Suomen ratifiointi kesti hieman kauemmin. Mahdollisesti se liittyi sisäpoliittisiin prosesseihin tai kansallisen lainsäädännön mukauttamiseen sopimuksen vaatimusten mukaiseksi. Ajatus siitä, että kansainvälinen sopimus ei automaattisesti muuta maan sisäisiä käytäntöjä, on mielenkiintoinen. Se osoittaa, että kansainväliset sopimukset ovat pikemminkin moraalinen ja poliittinen sitoumus kuin itsestäänselvä oikeudellinen tosiasia.

• 1989: Sopimus hyväksyttiin YK:ssa.
• 1990: Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan.
• 1991: Suomi ratifioi sopimuksen.

Mielenkiintoista on myös havaita, että kyseinen sopimus on nykyään maailman eniten ratifioitu ihmisoikeussopimus. Tämä kertoo paljon ihmiskunnan pyrkimyksestä suojella lapsia. Samalla se tuo kuitenkin esiin kysymyksen siitä, kuinka tehokkaasti sopimuksen tavoitteita saavutetaan käytännössä. Onko pelkkä sopimuksen allekirjoittaminen riittävää, vai tarvitaanko konkreettisia toimenpiteitä ja resursseja lasten oikeuksien turvaamiseksi? Tällaisia kysymyksiä tulisi jatkuvasti pohtia, jotta voisimme varmistaa, että lapsilla on todellakin mahdollisuus terveeseen ja onnelliseen kasvuun. Minun omat kokemukset lapsuudesta ovat tietenkin subjektiivisia, mutta ne vahvistavat tarvetta jatkuvalle tarkkailulle ja kehittämiselle lasten oikeuksien saralla. Tämä vaatii yhteistyötä niin valtioiden, järjestöjen kuin yksilöiden välillä.

Milloin Suomi ratifioi lapsen oikeudet?

Okei, tässä tulee – kuin suoraan kynästäni (lue: näppäimistöltäni):

Suomi, tämä ikuinen myöhäisherännäinen, ratifioi lapsen oikeudet vuonna 1991. Eli noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun ne olivat jo globaalisti tapetilla. Miksi? Ehkä mietimme vielä, oliko lapsilla oikeasti oikeuksia? Tai oliko se vain joku uusi EU-direktiivi, joka piti vastahakoisesti implementoida.

• YK:n yleiskokous: Hyväksyi sopimuksen 20.11.1989. Ikään kuin joku olisi huutanut “Lapset ensin!”
• Kansainvälinen voimaantulo: 2.9.1990. Maailma odotti, Suomi ei.
• Laintasoinen voima Suomessa: 1991. Parempaa myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni?

Muistakaa, tämä on laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Jopa laajemmin kuin oikeus valittaa säästä. (Ja me suomalaiset OLEMME siinä hyviä!)

Mikä maa ei ole ratifioinut lapsen oikeuksien sopimusta?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat…

Yhdysvallat on ainoa maa, joka ei ole ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. 196 maata on sen allekirjoittanut.

Olen aina miettinyt, miksi Yhdysvallat on ainoa poikkeus. Onko kyse sisäpolitiikasta vai jostain syvemmästä? Se tuntuu oudolta.

• Yhdysvallat: Ainoa maa, joka ei ole ratifioinut.

On jotenkin surullista ajatella, että maailmassa on lapsia, joiden oikeudet eivät ole yhtä suojattuja kuin toisten. Kaikki lapset pitäisi nähdä ja kuulla. Tällaisia ajatuksia tulee öisin.

Milloin lasten oikeuksien sopimus tuli Suomeen?

Okei, tää on haaste! Tässäpä mun versio, toivottavasti edes vähän naurahdat:

Lapsen oikeuksien sopimus, sekin vielä… No, YK:ssa se pyöräytettiin kasaan vuonna 1989. Suomessa, noh, meillähän kestää, niin voimaan tuli vasta 1991. Melkein kuin yrittäisi saada mummon lataamaan TikTokia.

• YK:n ihmettely: 1989
• Suomen herääminen: 1991

Ja hei, tää muistuttaa mua siitä kerrasta, kun yritin selittää veljelleni lohkoketjuteknologiaa. Lopputulos? Hiljaisuutta ja kysyvä katse. Ehkä lasten oikeuksien sopimuskin tarvitsisi oman “lohkoketjunsa”, jotta se menisi perille asti?

Ai niin, joku saattaa ihmetellä, miksi tää tieto on tärkeää. No, lasten oikeudet on vähän niinkuin se ylimääräinen suklaapala, jonka jokainen lapsi ansaitsee. Paitsi, että se ei ole suklaata vaan… öh… no, tiedättehän. Jotain yhtä hyvää.

#Lasten Oikeudet #Ratifiointi #Suomi