Pitääkö olla toinen nimi?

Onko toista nimeä pakko olla?

Ei, toista nimeä ei ole pakko olla. Suomen lain mukaan lapselle on annettava vähintään yksi etunimi syntymähetkellä. Tämä on selkeä ja yksiselitteinen säädös. Mielenkiintoinen filosofinen pohdinta onkin, mikä on nimen tarkoitus? Identiteetin luominen? Sosiaalinen merkitys? Vai pelkkä käytännöllinen tarve? Näillä kysymyksillä on syvempiä kerrostumia, kuin mitä lain lyhyt ja ytimekäs muotoilu antaa ymmärtää.

• Minimi: Yksi etunimi.
• Maksimi: Neljä etunimeä.

Neljä nimeä on kuitenkin harvinaista. Suurin osa ihmisistä pärjää mainiosti yhdellä tai kahdella nimellä. Itselleni riittää yksi. Nimen valinta onkin aina henkilökohtainen prosessi, joka heijastaa vanhempien toiveita ja odotuksia, kulttuurisia vaikutteita ja jopa tiettyä estetiikkaa. Tämä valinta on myös eräänlainen ennustus, ikään kuin nimeäminen ikään kuin luo tulevaisuuden polun lapselle, vaikka tietysti lapsen omat valinnat tulevat lopulta määrittelemään sen.

Ajattelen, että nimen valinta onkin ikään kuin ensimmäinen merkittävä päätös lapsen elämässä, päätös, johon lapsella itsellään ei vielä ole sananvaltaa. Tämä on mielenkiintoinen aspekti, joka jää usein huomiotta.

Lisäksi, virallisessa asiakirjassa on helpompi käyttää yhtä nimeä. Tämä tekee hallinnosta yksinkertaisempaa. Useiden nimien käyttö voi johtaa sekaannukseen. Toisaalta, moni valitsee useamman nimen siksi, että ne tarjoavat joustavuutta ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Itse pidän tätä mielenkiintoisena vastakkainasetteluna: virallinen yksinkertaisuus versus henkilökohtainen monimuotoisuus. Tämä heijastaa sitä, miten yksilön ja yhteiskunnan tarpeet joskus ovat ristiriidassa. 2023.

Onko pakko olla kaksi nimeä?

Okei, tässä mun kokemus nimistä… ja vähän muutakin sekoilua seassa.

Olin joskus ala-asteella, ehkä kolmosella, ja meidän piti tehä sukupuu. Se oli ihan hirveetä. En ees muistanu kaikkien mun serkkujen nimiä, puhumattakaan jostain isoisovanhemmista! Äiti sit autto, mut muistan et seki oli ihan stressaantunu. Ja sit se selitti et mun toinen nimi, Helena, on sen mummon nimi. Olin jotenki pettyny, ku olin aina luullu et se on joku tosi hieno nimi. No ei ollu.

• Se sukupuu oli siis ihan liian iso projekti mulle silloin.
• En edelleenkään muista kaikkien sukulaisten nimiä. Häpeä.
• Ja joo, on ihan kiva et on toinen nimi, mut ei se oo mikään pakko.

Mietin kans et miks mun kavereilla oli aina niin lyhyet nimet. Vaikka joo, Roosa on kiva, mut ehkä ois ollu kiva olla joku Aleksandria tai jotain. No ei oo. Ehkä sit mun lapsille… jos niitä joskus tulee.

Ja sit vielä se nimipäivähomma. Mun Roosa-nimipäivää ei ees oo kalenterissa! Siis ihan älytöntä! Helenalla on, mut Roosaa ei. Miks? Kuka päättää nää jutut? Pitäs varmaan tehä joku vetoomus tai jotain.

On siis pakko olla kaks nimeä? Ei kai. Mulla on yks kaveri, jolla on vaan yks nimi. Se on ihan fine. Ja onhan niitä ihmisiä ulkomailla, joilla on ihan hullun pitkiä nimiä. Kai se on vaan joku suomalainen juttu, et on yleensä kaks.

Pitäiskö mun alkaa käyttää mun toista nimeä? Helena… ei ehkä. Mut ehkä vois leikkiä et oon joku salainen agentti. Agentti Helena Roosa. Kuulostaa aika coolilta.

Ärsyttää vaan ku ihmiset aina kysyy, et onko pakko olla kaks nimeä. No ei oo! Ihan sama. Menin vähän sekasin. Sori.

Miksi pitää olla toinen nimi?

Miksi toinen nimi?

Nimi on nimi. Identiteetti? Höpöpuhetta.

• Erottaa. Ehkä. Entä jos on kaksi Pekkaa?
• Kutsumanimi. Valinnan vapaus. Tai vanhempien oikku.
• Lisää nimiä, lisää ongelmia. Paperitöitä helvetisti.

Oma toinen nimeni on turha. Mummon perintö. Olisi pitänyt vaihtaa se koiran nimeksi. Olisi ollut enemmän iloa.

Miksi on olemassa toinen nimi?

Miksi ihmisillä on useita etunimiä? Tuntuu jotenkin hassulta. Yksi riittäisi. Ehkä vanhempien tarve turvata lapsensa tulevaisuuteen? Liikaa vaihtoehtoja. En ymmärrä.

• Perinne: Monissa perheissä on perinne antaa lapselle useampi etunimi. Tämä on jatkunut sukupolvien ajan.
• Varmuus: Kenties toinen nimi on varanimen roolissa? Jos yksi nimi ei miellytä, on toinen valmiina. Toinen nimi tarjoaa vaihtoehdon.
• Perheenjäsenien kunnioitus: Toinen nimi voi kunnioittaa perheenjäseniä. Mummun tai isoisän nimi. Muisto.
• Erityinen merkitys: Nimi voi olla tärkeä muistutus jostain tapahtumasta tai henkilöstä, jolla on erityinen merkitys. Ehkä lapsuuden ystävän nimi. Tai paikka.

Itse olen vähän hämmentynyt tästä. Minulla on kaksi etunimeä, mutta käytän vain toista. Aina. Mikä pointti siinä toisessa nimessä on? En osaa sanoa. Vanhempani valitsivat. Olen 35-vuotias nyt, ja yhä hämmentynyt. Se on aina ollut vähän hassua. Ehkä se antaa jotain identiteettiä, mutta en tiedä. Yksi nimi on enemmän kuin tarpeeksi.

Mietin sitä aina, keskellä yötä. Kuin kaikki muutkin epäselvät asiat elämässä. Näyttää siltä kuin toinen nimi on vain lisäosa, jolla ei ole varsinaista tehtävää. Paitsi paperilla. Virallisissa papereissa. Siellä se on. Joka ikinen kerta. Ja sitten sitä unohtaa. Tai jättää käyttämättä. Mielummin yksi nimi. Selkeä ja yksinkertainen. Kuten minä. Ainakin yritän olla.

Montako nimeä lapsella saa olla?

Yksi-neljä nimeä. Riittää.

• Rajoitukset: Pahennusta tai haittaa aiheuttavat nimet kiellettyjä. Soveltumattomatkin. Selvää.
• Esimerkki: Ei “Hitler” tai “Kakka”. Ajattele.
• Pätevyys: Viranomaiset päättävät. Heidän päätös.

2023. Lakimääräykset voivat muuttua. Tarkista.

Montako nimeä pitää olla?

Montako nimeä henkilöllä tulee lain mukaan vähintään olla?

Suomessa nimipoliisi ei ole liian tiukka, mutta ei ihan villikään. Lain mukaan tarvitaan vähintään yksi etunimi ja sukunimi. Ajatellaanpa tätä näin: etunimi on kuin jäätelön maku – valinnanvaraa on paljon, neljäkin makua voi maistua! Sukunimi taas on kuin jäätelökone – se on selkeästi määritelty.

• Yksi etunimi on minimi, mutta voit keksiä vaikka neljä. Kuten ne neljä jäätelöä, joiden syöminen voi aiheuttaa sokerimahan.
• Sukunimi on pakko. Ilman sitä olet kuin jäätelö ilman kuppeja – hieman sotkuinen.

Lisää suklaakastiketta (tietoa): Etunimiä voi siis olla korkeintaan neljä. Nimiasiat hoidetaan väestörekisterissä, ja heidän sivuillaan on tarkempi selvitys kaikista säännöistä. Itse olen aina ihmetellyt, miksi ei voi olla vaikka seitsemän etunimeä. Olisihan se hauskaa! Kuten se seitsemän kerroksen jäätelökakku, josta voi valita mieluisensa. Vaikka siinä onkin jo liikaa sokeria.

Voiko Suomessa olla kaksi sukunimeä?

Toki, Suomessa voi olla kaksi sukunimeä.

• Lapsen sukunimi: Uuden lain myötä lapsi voi saada molempien vanhempiensa sukunimet. Aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista, jos vanhemmilla oli eri nimet. Nyt siis suvun jatkaminen on monipuolisempaa. Pohditaanpa, miten tämä vaikuttaa identiteettiin… onko se rikkaampi vai hämmentävämpi?

• Puolisoiden sukunimet: Avioliiton myötä puolisot voivat ottaa käyttöönsä sukunimiyhdistelmän. Aiemmin vain toinen puolisoista saattoi näin tehdä, ja sitä ei voinut siirtää lapsille. Nyt on tasa-arvoisempaa.

• Voimaantulo: Muutos on voimassa.

  • Mietin, onko tämä merkki siitä, että suomalainen identiteetti on muuttumassa sallivammaksi. Vanhoissa perinteissä nimellä oli suuri merkitys, mutta nyt ollaan ehkä joustavampia.

• Käytännön huomiot:

  • Nimien yhdistämisessä voi olla rajoituksia. Esimerkiksi liian pitkää nimeä ei hyväksytä. Onneksi on olemassa viranomaisia, jotka neuvovat.
  • Nimenmuutos vaikuttaa tietysti kaikkiin virallisiin asiakirjoihin. Ajokortti ja passi uusiksi.

Tämä on askel eteenpäin, mutta samalla herää kysymyksiä. Miten pitkät sukunimet vaikuttavat arkeen? Kuinka moni lopulta valitsee tämän vaihtoehdon? Aika näyttää.