Pitääkö olla toinen nimi?

Tarvitaanko lapselle toista nimeä? Yhden nimen riittävyys ja useamman nimen viehätys

Suomessa vastasyntyneelle lapselle voi antaa yhdestä neljään etunimeä. Vaikka lain mukaan minimissään riittää yksi nimi, monia vanhempia askarruttaa, onko lapselle syytä antaa myös toinen, kolmas tai jopa neljäs nimi. Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä valintaan vaikuttavat niin perinteet, henkilökohtaiset mieltymykset kuin käytännön seikatkin.

Yhden nimen yksinkertaisuus voi kiehtoa. Se on selkeä, helppo muistaa ja kirjoittaa. Se korostaa yksilöllisyyttä ja voi viestiä vahvasta identiteetistä. Monissa kulttuureissa yksi nimi onkin normi, eikä useampien nimien tarvetta edes pohdita.

Useammat nimet puolestaan tarjoavat mahdollisuuden kunnioittaa sukulaisia ja ylläpitää perinteitä. Toinen nimi voi olla esimerkiksi isovanhemman tai kummin nimi, mikä luo symbolisella tasolla yhteyden sukupolvien välille. Lisäksi useammat nimet antavat lapselle enemmän valinnanvaraa myöhemmin elämässä. Hän voi esimerkiksi käyttää eri nimiä eri tilanteissa tai valita itselleen sopivimman nimen aikuisena.

Käytännön näkökulmasta useammat nimet voivat helpottaa erottumista muista samannimisistä henkilöistä. Etenkin jos suvussa on jo useita saman nimisiä ihmisiä, toinen nimi voi tuoda selkeyttä. Lisäksi useammat nimet voivat antaa lapselle mahdollisuuden käyttää lempinimeä, joka pohjautuu johonkin hänen virallisista nimistään.

Loppujen lopuksi toisen tai useamman nimen antaminen on täysin vanhempien harkinnassa. Tärkeintä on valita lapselle nimi tai nimet, jotka tuntuvat oikeilta ja merkityksellisiltä. Olipa nimiä sitten yksi tai neljä, ne kantavat mukanaan tarinoita ja muistoja läpi elämän. Siksi kannattaa pohtia, millaisen tarinan haluaa lapsensa nimen kertovan.