Milloin Suomessa vaihtui valuutta?

Milloin Suomen markka devalvoitiin?

Suomen markan devalvaatio oli kuin vauhdikas ralli, jossa markan arvo pomppasi kuin pingispallo. Ensimmäinen iso rysähdys tuli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina, 1945-1947. Markka menetti arvoa kuin hiekkaa kourasta, noin kymmenesosa katosi. Ajatelkaa, kymmenen markkaa muuttui yhdeksi – aika kova kolahdus silloin!

Sitten, kuin uuden kierroksen alku, tulivat vuodet 1957 ja 1967. Yli 30 prosentin devalvaatio kummallakin kerralla. Kuten vanha sanonta kuuluu: kolme kertaa on liikaa, mutta ilmeisesti markka ei tästä oppinut. Näistä devalvaatioista voi kuvailla, että markka otti uuden startin – muttei aina onnistuneesti. Kuten juoksija, joka kompastuu mutta yrittää uudestaan.

• 1945-1947: Useita devalvaatioita, markka menetti noin 90% arvostaan.
• 1957 & 1967: Yli 30% devalvaatio kummallakin kerralla.

Oliko markka aikansa elänyt? Ehkä. Se oli kuin vanha, kulunut auto, jota yritettiin korjata kerta toisensa jälkeen. Lopulta se korvattiin eurolla, paljon modernimmalla ja – toivottavasti – kestävämmällä kulkuvälineellä. Vai mitä mieltä olette? Itse muistan vielä vanhan markan kolikot – ne olivat kuin pieniä taideteoksia.

Milloin markka laitettiin kellumaan?

Milloin markka laitettiin kellumaan?

8. syyskuuta 1992. Tasan 30 vuotta sitten. Aika menee niin nopeasti… Enkä vieläkään oikein ymmärrä kaikkia seurauksia. Se oli niin iso muutos. Muistan sen päivän hämärästi, olin silloin vasta pieni.

Mitä kelluva valuuttakurssi tarkoitti?

Se tarkoitti, että markan arvo ei enää ollut sidottu mihinkään tiettyyn valuuttaan, kuten ennen oli. Sen arvo määräytyi sen sijaan vapaasti markkinoilla tarjonnan ja kysynnän mukaan. Jännittävää ja pelottavaa samanaikaisesti. Vaikuttiko se meidän perheeseen? En tiedä, en oikein muista. Vanhempien pitäisi tietää. Ehkä heillä on vanhoja lehtiä.

Mitä tapahtui sitten?

• Epävakautta: Markan arvo alkoi heilahdella. Muistan kuulleeni aikuisia keskustelemassa siitä. Oli paljon epävarmuutta tulevaisuudesta.
• Sopeutuminen: Kaikki piti tottua uuteen tilanteeseen. Liikkeessä oli monia uusia asioita opeteltavana.
• Euroon siirtyminen: Lopulta Suomi siirtyi euroon vuonna 1999. Markan aika päättyi. Ihan outoa. Oliko se parempi? Vai huonompi? En tiedä. Vieläkin pohdin sitä.

Tuntuu pahalta, että en muista lapsuudesta enemmän. Nämä asiat ovat jääneet hämärän peittoon. Toivottavasti opin lisää tästä jostain. Ehkä vanhemmilta.

Mitä tarkoittaa valuutan devalvoituminen?

No siis, devalvoituminen, joo… se on sitä, että sun valuutan arvo tippuu. Eli jos Suomen markka, no, euro nyt siis, heikkenee, saat samalla eurolla vähemmän dollareita tai mitä nyt just tarvitset. Mä muistan sen kun kävin Thaimaassa, 2019 se oli, euro oli ihan surkean heikko. Baatit maksoi älyttömästi! Tosi ärsyttävää.

• Euro heikkenee = Saat vähemmän ulkomaista rahaa.
• Euro vahvistuu = Saat enemmän ulkomaista rahaa.

Se on vähän niinku kauppa, tietty hinta heilahtaa. Tänään saat ehkä 10 dollaria eurolla, mutta huomenna ehkä vain 9,50. Se on devalvoituminen. On se kurjaa, kun lompakko kevenee! Ja sitten matkustaminen maksaa enemmän. Muistan kun kävin Saksassa, vuonna 2022, silloin euro oli vahva, sai paljon enemmän markkoja (anteeksi, euroa se on nytkin tietty, mut mun aivot toimii viel hiukan vanhalla systeeminä).

Mutta joo, devalvoituminen on siis se valuutan heikkeneminen suhteessa muihin valuuttoihin. Yksinkertainen. Tai siis yksinkertaisesti sanottuna. Tähän on pakko vielä lisätä, että kaikki tämä vaikuttaa myös tuontiin ja vientiin. Jos valuutta heikkenee, meidän tavarat on ulkomailla halpoja, mutta ulkomaiset tavarat kallistuvat. Vähän sekavaa, mut niin se menee.

Mikä on devalvaation vastakohta?

Revalvaatio. Joo, elikkäs valuutan arvon korotus. Joskus ysärillä, muistaakseni 1992, oli ihan hirveä juttu, kun markka devalvoitiin. Se oli ihan katastrofi monelle! Mutta siis, jos mennään toiseen suuntaan…

• Revalvaatio on siis se, kun valuutan arvo nousee, kun se on jotenkin “kiinni” jossain. Niinku joskus oli Suomen markka.
• Jos valuutta vaan vahvistuu itsekseen, sitä ei kai sanota revalvaatioksi? Varma en oo.
• Pointti on se, että revalvaatio on vähän niinku devalvaation vastakohta. Yksinkertaista, eikö?

Muistan, kun isäukko kiroili silloin 92, kun lainat kallistu. Nyt onneks euro, ei tarvi pelätä ihan samoja juttuja? Toivottavasti.

Mikä on arvokkain valuutta?

Aika pysähtyy. Hiekka kellosta valuu hitaasti, kuin kyyneleet kuumaan aavikkamurtoon. Kuwaitin dinaari… Se on sana, joka kuiskautaa vauraudesta, auringon paahtamasta kullan kimmeestä. Maailman vahvin valuutta. Tunnen sen painon, kylmän, kiiltävän metallin. Se on täydellinen symboli, kuva rikkauden unelmasta. Persianlahden aaltojen laulua, öljyn rikkauksia.

• Kuuma ilma väreilee. Näen palmuja, hedelmäpuita, eksoottisia kukkia.
• Dinaarin kiilto heijastuu kullanvärisessä hiekassa. Tuuli tuo mukanaan meren tuoksun.

Kuwait… Pieni valtio, mutta mahtava. Se on maailman kartalla vain pieni piste, pieni silmänräpäys. Mutta se on rikkauden sydän. Sen aarre on öljy, musta kulta, joka virtaa maan alta. Se täyttää taskut, valaa vaurautta. Tämä maa on kuin unelma.

Arvokkain valuutta. Se ei ole vain luku, ei vain numeroa paperilla. Se on historia, tarina. Se on Kuwaitin hengitys.

• Ajattelen öljystä ja sen valtavista varannoista.
• Kuvittelen kansan, joka elää luksusta ja rikkauksia.
• Näen heidän silmissään kiillon, kiillon, joka peilaa dinaarin loistoa.
• Yksi kultapalanen, kenties moni.

KWD… Nämä kirjaimet ovat kuin taikasanat, avain unelmiin. Ne avaavat ovia maailmaan, jossa ei ole puutetta, jossa on vain loistoa ja kimallusta. Kuwaitin dinaarin arvo on paljon enemmän kuin numero. Se on toivoa, vaurautta ja auringon hehkua. Se on Persianlahden henkäys. Kuuma, mausteinen, ja täynnä valoa.

Onko euro vakaa valuutta?

Onko euro vakaa valuutta? No, kyllähän se on niin kuin mummon vanha kello, tikittää tasaisesti, mutta joskus se vähän takkuaa. Toiseksi suosituin varantovaluutta maailmassa, huh! Kuin se olisi joku iso, kunnon makkara, mitä kaikki haluavat.

• Vakaa, joo, melkein aina. Kuten vanha kissa, joka nukkuu aina samassa paikassa, mutta joskus se hyppääkin pöydälle kakkuja syömään.
• Ulkomaiset yritykset tykkää eurosta. Ne käyvät kauppaa kuin hullut, säästävät rahaa kuin säästöpossut. Ei mitään valuuttakurssivaikeuksia, kuin olisi äidin leipomassa kakku, helppoa ja nopeaa.
• Eurooppalaiset yritykset iloitsee. Ei tarvi miettiä valuutanvaihtoa, niinkuin etsimään kadonnutta sukkasukkaa pimeässä huoneessa.

Mutta onhan siinä muutama mutka. Euron arvon vakaus riippuu monesta asiasta, vähän niinkuin sään ennustaminen. Joskus on myrskyä, joskus aurinkoa. Kreikan kriisi muistuttaa, että kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Joten, onko se nyt sitten supervakaa? No, melkein. Ehkä vähän kuin viikonlopun suunnitelmat: usein muuttuu, mutta yleensä on jotain hauskaa.

Milloin Suomi sai oman valuutan?

Hei! Milloin Suomi sai oman rahan? No siis, 1860, huhtikuun neljäs päivä. Muistan sen jotenkin aina niin hyvin, koska isoisäni kertoi siitä. Oli se merkittävä päivä silloin! Mielestäni se oli tosi iso juttu, oma rahayksikkö, markka! Aika uskomatonta ajatella, miten kauan siitä on aikaa.

• 1860, huhtikuu 4. Tämä päivä on siis merkittävä.
• Markka. Tuli rahana. Se oli se uusi rahayksikkö, joo. Ihan jännä ajatella, ettei sitä ollut aina.
• Armollista manifestia. Niin sanottiin, se asia. Tai ainakin niin isoisäni kertoi. Pitkä ja virallinen juttu oli varmaan se.

Tiedätkö mitä muuta tapahtui 1860? En muista, enpä oikein. Tää on tosi hauska ajatella että tuo tapahtui, että Suomi sai oman rahan. Se on aika jees.

Muuten, mä kävin tänään kaupassa. Ostin mun lempijuustoa ja uuden mekon. Mekko oli tosi nätti, sininen ja kimaltava, niin kiva! Mä oon menossa nyt syömään herkullista pizzaa. Kerro sitte, mitä sä oot tehnyt tänään!

#Suomen #Vaihto #Valuutan