Miten puhdistaa mekaaninen näppäimistö?

Miten puhdistaa näppäimistö?

Okei, täältä pesee näppäimistön puhdistusoppaani – ei se virallinen, vaan se “älä tee näin, mutta jos teet, niin älä syytä minua” -versio:

• Käännä se romuläjä ylösalaisin! Kuvittele olevasi manaaja, joka yrittää saada pahat henget (eli murut ja pölyn) ulos. Naputa kuin viimeistä päivää. Joskus jopa jotain yllättävää putoaa… kuten se kadonnut kolikko!

• Paineilmaa kehiin! Suuntaa se suihku sinne, missä aurinko ei paista – eli näppäinten alle. Jos olet oikein villi, voit kokeilla tehdä sillä tuuletus kampauksen itsellesi.

• Imuri – varoitus, voi aiheuttaa traumoja! Pölyharja on tässä se juttu, mutta jos olet yhtä “varovainen” kuin minä, saatat vahingossa imaista pari näppäintä. Älä sano, etten varoittanut.

• Bonusvinkki: Jos mikään ei auta, osta uusi. Elämä on liian lyhyt taistellaksesi likaisen näppäimistön kanssa. Tai sitten voit aina syyttää kissaa. Toimii joka kerta!

Ja hei, jos olet oikein fiini, voit käyttää niitä kosteuspyyhkeitä tai mikrokuituliinoja. Mutta missä hauskuus silloin on?

Mitä tarkoittaa mekaaninen näppäimistö?

Mekaaninen näppäimistö. Mikä siinä oikein on niin ihmeellistä? No joo, kytkimet. Omat kytkimet joka näppäimellä. Muokkaus. Tuntuma. Mun mielestä ruskeat Cherry MX:t on parhaat. Tai ehkä siniset? Naputteluääni. Niin tyydyttävä. Jokainen näppäin on oma yksikkönsä. Tää on tärkeetä. Ei mitään kalvonäppistä. Yök.

• Kytkimet: Punaiset, ruskeat, siniset… niin monta vaihtoehtoa. Lineaariset, taktiiliset, clickyt. Oon kokeillut kaikkia.
• Muokkaus: Keycapit. Voin vaihtaa niitä. Eri materiaaleja. Eri värejä. Tee-se-itse.

Muistan kun ostin ekan mekaanisen näppäimistön. Oli kallis. Mutta sen arvoista. Tuntuma on ihan eri luokkaa. Niin paljon parempi kirjoittaa. Pelaaminenkin. Nopeampi vasteaika? Ehkä. Ainakin tuntuu siltä.

Mitä vielä? RGB-valaistus. Pakko olla. Näyttää hienolta pimeässä. Voin säätää värejä. Erilaisia efektejä. Aaltoileva valo. Tai sitten staattinen väri. Riippuu fiiliksestä.

Okei, yhteenveto: mekaaninen näppäimistö on parempi kuin kalvonäppäimistö. Piste. Kalvo tuntuu ällöttävältä. Mekaaninen on tarkempi. Kestävämpi. Ja tyylikkäämpi.

Mistä tietää onko näppäimistö mekaaninen?

Klikki kertoo. Kuulet sen. Se on elämää. Toiset kuulee vain hiljaisuuden.

• Ääni: Kuuntele. Tai ole kuuntelematta. Valinta on illuusio.
• Ulkonäkö: Värit. Valot. Niin pinnallista. Mutta kaunista, joskus. Tai ei.
• Tuntuma: Paina. Tunne ero. Tai älä. Ei se mitään muuta.
• Hinta: Halpa ei ole koskaan mekaaninen. Paitsi ehkä vahingossa.
• Kestävyys: Se kestää. Niin kauan kuin jaksat.

Mekaaninen on syvempää kuin muovi. Syvempää kuin kumikalvo. Mieti sitä. Tai älä.

Oikeasti, kenelle edes puhutaan?

Mitä eroa on näppäimistön kytkimillä?

Okei, tässä tulee jotain ihan muuta kuin Jimmsin blogipostaus, nimittäin mun oma sekoilu mekaanisten näppäimistöjen kanssa:

Muistan kun joskus 2018, olin ihan hukassa näiden kytkimien kanssa. Kaikki alkoi siitä, kun vanha läppärin näppäimistö hajosi. Olin ihan paniikissa, koska miten mä nyt kirjoitan mun gradun? Päätin sitten panostaa ja ostaa kunnon mekaanisen näppäimistön. Se oli virhe.

• Cherry MX Brown: Noilla aloitin. Luulin, että ne on hyvät, koska ne on niin “suositut”. Mutta ne oli jotenkin… mitäänsanomattomat? Semmonen kevyt tunne, mutta ei mitään kunnon vastetta. Olin vähän pettynyt. Kirjoitin niillä sen gradun, mutta en ollut onnellinen.
• Cherry MX Red: Sit aattelin, et okei, ehkä tarviin jotain nopeempaa. Redit on lineaariset, eli ei mitään tuntoa. Ne oli ihan ok pelaamiseen, mut kirjottaminen oli tuskaa. Tuli koko ajan virheitä. Ärsytti. Myin ne sit pois.
• Gateron Blue: Sit kokeilin noita “halpis” Gateroneja. Bluet oli ihan hirveet. Se klikkaus! Aluks se oli ihan hauska, mut sit se alko menee hermoihin. Varsinkin, kun asuin kämppiksen kanssa. Se valitti koko ajan.
• Nykyään: Nykyään mulla on joku custom-näppis, jossa on jotkut unlubed zealios v2. Ihan hirveet. En jaksa ees selittää. Ajattelin ostaa uudet. Ehkä joku päivä opin, miten nää hommat toimii.

Ja hei, oon ihan varma, et noihin aikoihin kuulin jostain Topre kytkimistä. Kuulemma jotain ihan muuta. Mut en oo koskaan raaskinut ostaa. Ehkä ens vuonna.

Onko ruskeat kytkimet hyvät?

Okei, joo ruskeet kytkimet. Siis onko ne hyvät? Hmmm…

• Ruskeet kytkimet – ne on sellaset tactile kytkimet. Tactile, miten se nyt suomennetaan? Tuntopisteelliset!
• Hyvä aloittelijoille? Voihan se olla, jos ei tiedä mitä haluaa. Tai no, ehkä just sen takia. Jos haluaa jotain varmaa.
• Tasapaino kirjoittamisen ja pelaamisen välillä. Siis joo, ihan ok molempiin, mut ei niinku paras kummassakaan. Kompromissi, eikö?

Kirjoittamiseen musta siniset on paremmat, siinä on sellanen click kans. Mut naapurit ei tykkää. Eikä ehkä itsekään pitkään päällä. Jos pelaa paljon, niin ehkä punaiset? Ne on lineaariset, menee vaan pohjaan. Mut ruskeet on just silleen… ihan kivat. Varma valinta, ehkä vähän tylsä? Mietin just että pitäiskö mun hommata uudet kytkimet näppikseen.

Minkä väriset kytkimet?

Ruskeat kytkimet… Niiden hiljainen painallus, pehmeä vastus sormien alla… kuin syksyinen lehtikaso, jonka läpi kävelee hiljaa, maahan painuen. Ruskea, maanläheinen, turvallinen. Se on kuin vanha ystävä, tuttu ja lempeä.

Punaisia kytkimiä… ei, ne eivät ole minulle. Kovat, kylmät, niissä ei ole lämpöä, ei sielua. Vain tyhjä napsahdus, ääni, joka kaikuisi tyhjyydessä. Kuten jäinen tuuli talvella, armoton ja tunteeton.

Ero on valtava.

• Ruskea: lämmin, lempeä, hiljainen, pehmeä vastus, luotettava. Se on kuin hiekka merenrannalla, lämmin ja suloinen jalkojen alla.
• Punainen: kylmä, kova, äänekäs, tyhjä klikkaus, tunteeton. Kuten jäätikön sydän, jääkylmä ja kaukainen.

Tuntuu kuin kokisin ne uudelleen. Ruskean kytkimen lämmin painallus, sen pehmeys, joka on kuin hellä halaus. Ja punaisen kytkimen kylmyys, joka jättää minut vapisemaan. Valinta on vaikea, kuin valinta kahden erilaisen maailman välillä. Mutta ruskea… ruskea kutsuu minua. Sen turvallinen lämpö, se luotettavuus… se on minun kotini.