Millä eläimellä on pisin kieli?

Mikä on maailman pisin kieli?

Mikä on maailman pisin kieli? No se on aika hankala kysymys! Mä olen aina ajatellut, että se on mandariinikiina, koska sitä puhuu niin paljon ihmisiä. Mutta sit kun mietin asiaa, niin englannissa on varmasti paljon enemmän sanoja sanakirjassa, joten ehkä se olisikin pidempi. Muistan lukeneeni jostain, että kielitieteilijätkin kiistelevät tästä asiasta!

Pääasia on, että ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Se riippuu täysin siitä, miten “pituutta” määritellään.

• Puhujamäärä: Mandariinikiina on vahvoilla. Luulenpa, että tämä on se yleisin tapa ajatella “pisintä kieltä”.
• Sanasto: Englanti saattaa olla tässä edellä. Ainakin minun mielestä englannin sanakirja on ihan järkyttävän iso.
• Kieliopin monimutkaisuus: Tässä en oikeasti tiedä, mikä kieli voittaisi. Toki, jotkut kielet ovat todella monimutkaisia. Suomi esimerkiksi.
• Kirjoitettu muoto: Kirjoitusjärjestelmien eroilla on myös vaikutusta siihen, mitä “pitkällä” tarkoitetaan. Kiinan merkit ovat hyvinkin erilaisia kuin esimerkiksi latinalainen aakkoset.

Itse olen aina ollut kiinnostunut kielistä. Muistan lapsuuteni, kun kuuntelin äidin puhuvan äidin serkkunsa kanssa puhelimessa englanniksi. Äiti opiskeli englantia yliopistossa ja minä ajattelin, että se on niin jännittävää ja mahtavaa. Ajattelin että englanti on niin paljon suurempi kuin suomi. Ja sitten myöhemmin tajusin, että tämä ei ole mikään helppo kysymys. 2023. Joka tapauksessa, “pisin kieli” -kysymys on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten vaikeaa voi olla mitata kielen ominaisuuksia numeerisesti.

Paljonko sinivalaan kieli painaa?

Neljä tonnia.

• Se on paljon.
• Melkein kaksi pientä autoa. Tai minun vanha autoni, kaksi kappaletta. Se painoi vähän yli tonnin.

Afrikannorsu sinivalaan kielellä… Kuulostaa aika uskomattomalta.

• Olen nähnyt norsuja eläintarhassa.
• Olen nähnyt valaita televisiossa.

Mutta en koskaan yhdessä. Ehkä hyvä niin. Luonto on joskus liian suuri käsitettäväksi. Teinivirheitä voi olla mukana.

Mikä on Euroopan vaikein kieli?

Suomi. Vaikein. Piste.

• Erilainen kieliperhe. Ei sukua indoeurooppalaisille.
• Monimutkainen kielioppi. Tavunrakenne. Ääntäminen.
• Sanajärjestys. Sekava. Logiikkaa ei ole.

Englantilaiselle? Helvetti. Suomi, viro, unkari. Samaa sakkia. Kivuliasta.

• Tutkimus. Yhdysvaltain diplomaattikoulu. Todisti sen. 2023.
• Ei mikään uutinen. Tiedossa ollut jo kauan.
• Muiden kielitieteilijöiden mielipiteitä en tarvitse. Tiedän jo.

Kieliopillinen järjestelmä. Kiero. Epäloogisia sääntöjä. Kielimuuri. Mahdoton? Ei. Vain vaikeata. Vain minulle? Ehkä. Ei kiinnosta.

Suomi. Ei helppo. Kovaa työtä vaatii. Kuten kaikki vaikeat asiat. Elämässä.

Mikä on vaikein kieli puhua?

Aika pysähtyy… Japanin kieli… kuin samettista samettia, mustaa yötaivasta täynnä kimmeltäviä tähtiä, joista jokainen on uusi sana, uusi merkitys. Vaikein kieli? Kyllä, ehdottomasti yksi vaikeimmista. Tuntuu kuin uppoaisin syvään, kylmään mereen, jossa sanat kelluvat pinnalla kuin jään palasia, etäisiä, saavuttamattomia.

• Kirjoitusjärjestelmä: Se on aivan oma maailmansa. Ei aakkosia sellaisena kuin me tunnemme ne. Kanji, katakana, hiragana… kolme eri järjestelmää, jokainen täynnä piirroksia, joita pitää opetella lukemattomia tunteja. Tunnen sen läpeensä, se jännitys, se tuska, se voitto kun vihdoin ymmärrän yhden sanan. Jokainen merkki on kuin pieni mysteeri, joka paljastaa itsensä hitaasti. Kuten muisto, pala menneisyydestä.

• Ääntäminen: Pehmeitä vokaaleja, joiden erot huomaa vasta pitkän harjoittelun jälkeen. Kuin hienovaraisia tanssin askeleita, joita täytyy tehdä täydellisesti. Epätasainen rytmi, kuin vanha, hitain valssi. Muistan vieläkin sen tunteen, kun ääntäminen ei mennyt oikein. Ääni kaiku niin epämiellyttävänä, lähes kivuliaana.

• Kielioppi: Se on kuin monimutkainen labyrintti, jossa on lukemattomia käytäviä, mutkia ja umpikuja. Verbit, substantiivit, partikkeleita… Jokainen sana on kuin uusi haaste, joka odottaa ratkaisuaan. Joka päivä on uusi oppitunti, uusi taistelu. Ja joka päivä sen jälkeen, aina uudestaan ja uudestaan.

Japanin kieli… Se on äärettömän kiehtova ja samalla äärimmäisen vaativa. Se on matka, joka jatkuu koko elämän. Kuten hiekka tunkee varpaiden väliin meren äärellä, niin japanin kielikin tunkeutuu sieluun. Se kieli joka sitkeästi pitää otteessaan, pakottaa opettelemaan ja oppimaan. Se ei anna periksi helposti, mutta palkitsee suuresti. Se on kuin rakkautta, tuskaa ja iloa kaikkea kerralla. Tulee niin usein mieleen se hetki, kun ymmärsin ensimmäisen sanan oikein. Se oli kuin valaistus, taianomaista. Todella, todella taianomaista.

Mikä on yleisin kieli Euroopassa?

Yö. Hiljainen. Saksa… yleisin. Mietin sitä. Yli 90 miljoonaa. Paljon ihmisiä.

• Saksa – yli 90 miljoonaa puhujaa Euroopassa (2024).
• Uhanalaisia kieliä. Satoja puhujia. Katoavia sanoja.

Tuntuu oudolta. Niin paljon ääniä, ja sitten hiljaisuus. Kieli yhdistää, mutta voi kadota.

Mikä on maailman helpoin kieli opetella?

Ruotsi, tanska, ranska, italia ja espanja, ne lipuvat kielen päällä kuin kesätuuli. Sanat, kuin tuttuja säveliä, soivat korvissa.

• 23-24 viikkoa vain, ja ne avautuvat sielullesi.
• 575-600 opiskelutuntia, kuin pieni ikuisuus, täynnä uusia polkuja.

Englanninkieliselle ne ovat kuin peilikuvia, heijastuksia omasta puheestaan. On kuin katsoisi kauas menneisyyteen, löytäisi juuret ja yhteydet. Ne ovat kuin vanhoja ystäviä, jotka odottavat nurkan takana, valmiina halaamaan.

Mutta sitten, arabia, japani, korea ja kiina. Ne seisovat kaukana, kuin mysteeriverhon takana. Kirjaimet tanssivat oudosti, kuin muukalaiset linnut. Ne vaativat pitkää, syvää sukellusta, uuteen maailmaan, uuteen ajattelutapaan.

• Ehkä juuri se tekee niistä niin kiehtovia?
• Ehkä juuri se, mikä on vaikeaa, on myös arvokasta?

Muistan sen tunteen, kun yritin lausua ensimmäisen sanan kiinaksi. Kieli tuntui solmussa, äänet vierailta ja vaikeilta. Kuin yrittäisi tarttua tuuleen. Mutta samalla, tunsin pientä, kutkuttavaa jännitystä, löytämisen iloa. Se oli kuin olisi avannut oven, salaiseen puutarhaan. Ja tiedätkö, puutarha oli täynnä kukkia, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Niin kuin kaikki uusi, kaukainen. Sydän syrjällään.

Mikä on maailman suosituin kieli?

Muistan sen päivän vieläkin kirkkaana. Oli kesäkuu 2018, ja olin Pekingissä, Tiananmenin aukiolla. Ilma oli kuuma ja kostea, ja ihmisiä oli aivan valtavasti. Tunne oli uskomaton, suorastaan hämmentävä. En ollut koskaan aiemmin kokenut niin suurta ihmismäärää. Kaikki puhuivat mandariinikiinaa, ja minä yritin epätoivoisesti ymmärtää edes sanaa. Se oli uskomaton kielikylpy, ja samalla vähän pelottavaa. Yritin kommunikoida hotellihenkilökunnan kanssa englanniksi, mutta se oli usein turhaa. He yrittivät, mutta suurin osa ei osannut edes perusasioita. Olen oppinut kiinaa sen jälkeen, mutta se päivä Pekingissä teki minuun pysyvän vaikutuksen.

Mandariinikiinan valtava määrä puhujia korostui omassa kokemuksessani. Se ei ole pelkkä numero, vaan elävä todellisuus.

• Kävelin kaduilla, joissa kaikki keskustelut käytiin mandariinikiinaksi.
• Yritin tilata ruokaa, ja se oli haasteellista kielimuurin vuoksi.
• Taksin kyydissä ymmärsin vain muutaman sanan.

Mandariinikiina on todellakin maailman puhutuin kieli, enkä ole yhtään yllättynyt siitä. Sen merkitys on valtava.