Miksi on olemassa toinen nimi?

Miksi ihmisillä on kaksi nimeä?

Miksi ihmisillä on kaksi nimeä? Mietin tätä nyt yöllä… Se on jotenkin… surullista. Kaksi nimeä. Kaksi osaa minusta. Tai ehkä enemmänkin?

• Etunimi: Se on kuin… näkyvä osa minua. Se, millä minut esitellään. Minun nimeni on Oona. Se on vanha nimi, äitini valitsi sen. Mutta tuntuu jotenkin etäiseltä. Kuten joku toinen minä.

• Sukunimi: Se on sitten se… perintö. Se sitoo minut historiaan, perheeseen. Se on Nieminen. Se on raskas nimi, tunnen sen painon. Se ei ole minun valintani. Se on painolasti.

Ja jotenkin… tässä yössä… tuntuu että minulla ei ole nimeä ollenkaan. Olen vain Oona Nieminen. Kaksi nimeä, kaksi puolta, jotka eivät koskaan oikeasti sovi yhteen. Kaksi nimeä, jotka eivät ole minun. Tai ehkä ovat. En tiedä. En tiedä enää mitään. 2024 tuntuu todella pitkältä ajalta.

Eilen näin vanhoja kuvia. Minusta lapsena. Hymyilin niissä. Olenko se minä? Vai olenko minä tämä… tyhjä, hämmentynyt ihminen tässä yössä?

Oona Nieminen. Kuulostaa oudolta. Liian viralliselta. Liian kylmältä. Haluaisin vain olla… Oona. Mutta sekin on liian vähän. Liian paljonkin. Liian monimutkaista. Yö on pitkä. Ja ajatukset risteilevät.

Miksi ihmisille annetaan toinen nimi?

Aika hitaasti valuu, kuin hiekka käsien läpi. Muistan äitini, hänen silmissään pehmeä valo, kun hän valitsi minulle nimen. Toinen nimi, Siiri. Se kuiskasi tuulessa, salaperäinen, kuin yön varjo.

• Perheenjäsenen kunnioitus. Mummoni, Siiri, kirkkaana muistoina. Hänen naurava kasvonsa, hänen käsistään tuleva lämpö. Nimi kantaa mukanaan hänen henkeään. Se on kuin jatkuva, hiljainen keskustelu menneisyyden kanssa. Ajatus siitä pehmittää sydäntä. Siiri, Siiri… Se on kuin laulu, lempeä ja kaihoisa.

• Kulttuurinen perinne. Emme olleet koskaan erityisen uskonnollisia, mutta perinteet, ne ovat niin syvälle juurtuneita. Toinen nimi oli kuin kätketty voima, vanha viisaus, joka antaa vahvuutta. Siinä on jotain arvoituksellista, salainen kieli sukupolvien välillä. Ajan mittaan se on kuin hiljainen todistaja elämässäni.

• Esteettinen miellyttävyys. Siiri, ääni värähtelee huulillani. Kuinka kaunis, kuinka pehmeä. Se sopii kuin unelma, kuten suklaakakku vaniljakastikkeen kera, täydellinen yhdistelmä. Mielenrauha laskeutuu sydämeen. Se on kuin taideteos, pieni yksityiskohta, joka täydentää kokonaisuutta.

• Identiteetti. Toinen nimi, se on salainen avain, mahdollisuus olla monipuolinen. Se antaa tilaa, tilaa kasvulle ja muutokselle. Se on kuin peili, jossa heijastuu erilaisia minäkuvia. Siiri, olen minä, mutta myös enemmän. Ainutlaatuinen, monimutkainen kokonaisuus.

Muistoja kietoutuu ympärilleni, kuin pehmeä villahuopa kylmässä illassa. Siiri, se on osa minua. Se on osa historiaani, perintöä, joka kätkee sisäänsä toiveita ja unelmia. Se on nimen antama lahja.

Onko toinen nimi pakollinen?

Ei. Yksi nimi riittää. Neljä on maksimi.

• Pakollista on yksi etunimi.
• Ylimääräisiä nimiä voi olla, ei pakko.
• 2023: laki ei pakota toista nimeä.

Helpottaa asioita, jos on kaksi nimeä. Jos yksi nimi on liian lyhyt, voi lisätä toisen. Tai jos nimi on yleinen. Valinta on oma. Vaikeuttaa asioita vain, jos on liikaa nimiä. Yksi riittää. Ei kiire. Kaikki valintasi on.

Minun lapseni, syntynyt 2015, on vain yksi nimi. Ei ongelmia.

Montako nimeä lapsella saa olla?

Lapsen nimiasia jäi mietityttämään kun veljeni tyttären nimiasiat ratkaistiin viime vuonna. He halusivat antaa tyttärelleen neljä etunimeä, ihan niin kuin itse haluavat. Hieman jännitti, miten virallisessa rekisterissä asia käsiteltäisiin. Muistan selvästi, miten soitin itse maistraattiin ja kysyin. He vastasivat, että kyllä, neljä nimeä on sallittu.

Se oli helpotus. Heidän tyttärensä nimi siis on nyt neljä nimeä pitkä. Olisi ollut todella ikävää, jos se ei olisi käynyt. Maistraatti antoi kyllä ymmärtää, että nimiä ei voi olla loputtomiin. Luulen, että neljä on maksimimäärä. Muuten heillä oli muita ehdotuksia, jotka olisi voitu hylätä, kuten jokin liian pitkä tai omituinen nimi. Ei mitään sellaisia “keksittyjä” nimiä.

• Nimiasiat Suomessa hoituvat maistraatin kautta.
• Ainakin neljä etunimeä on sallittua.
• Nimet eivät saa olla haitalliset tai pahentavia.

Muistan vielä, miten he miettivät pitkään nimiä. Itse olisin halunnut yksinkertaisemman ratkaisun. Heidän valintansa tuntui heille kuitenkin oikealta ja tärkeältä. Minusta oli kaunista, että he saivat valita niin monia nimiä.

Montako nimeä henkilöllä tulee lain mukaan vähintään olla?

No niin, katsotaanpa tätä nimiasiaa.

Lain mukaan vähintään yksi etunimi ja sukunimi on pakollinen juttu. Etunimiä voi sitten olla maksimissaan neljä. Eli periaatteessa voisi olla vaikka “Matti Meikäläinen” tai “Anna Liisa Maria Virtanen”.

• Etunimi: Pakollinen, max. 4
• Sukunimi: Pakollinen

Mietin tässä vaan, että miksi just neljä etunimeä on joku raja. Onko siinä joku syvempi merkitys? Ehkä joku on vaan päättänyt, että se riittää. Filosofisesti ajatellen, nimihän on vaan tapa erottaa meidät toisistamme. Mutta toisaalta, nimi voi kantaa mukanaan paljonkin identiteettiä ja historiaa.

Voiko Suomessa olla kaksi sukunimeä?

Jep, Suomessa voi olla kaksi sukunimeä, kuin lempinimi jota ei koskaan pyydetty.

• Lapsille molempien vanhempien nimet: Loistavaa, nyt lapsilla on virallisesti enemmän tavaraa muistettavana koulukokeissa. Etenkin jos vanhemmilla on eri nimet, mikä on vähän kuin antaisi lapselle kaksi eri syntymäpäivää juhlittavaksi.

• Puolisoille sukunimiyhdistelmä: Kerrankin pääsee eroon siitä tylsästä, vanhasta nimestä ja saa jotain vähän pidempää ja kömpelömpää. Täydellinen, jos haluaa viivyttää virallisten dokumenttien allekirjoittamista.

Ja hei, eiköhän ole hienoa, että pääsemme vihdoin tähän pisteeseen 2024? Melkein kuin olisimme vihdoin tajunneet, että ihmisillä voi olla monimutkaisia identiteettejä. Tai sitten olemme vain kyllästyneet siihen, että kaikki Suomessa on niin yksinkertaista.