Miten todistaa henkilöllisyys?

Voiko henkilöllisyyden todistaa puhelimella?

Puhelin. Henkilöllisyystodistus. Mahdollista.

• Uudistus. Sähköinen tunnistautuminen.
• Pankkitunnukset? Ei välttämättömiä.
• Valta tietoihin? Kasvanut.

2023. Digitaalinen todistus. Käytännössä. Suomi.

Mistä saa henkilöllisyystodistuksen?

Henkilöllisyystodistuksen, eli tuttavallisemmin henkilökortin, hankkiminen onnistuu nykyään useampaa reittiä. Valinnanvaraa siis löytyy, mikä on aina hyvä.

• Poliisin sähköinen asiointipalvelu: Helpoin ja nopein tapa monelle. Kätevää, kun voi hoitaa kotisohvalta.
• Poliisiasema tai palvelupiste: Jos sähköinen asiointi ei ole juttusi, perinteinen asiointi onnistuu edelleen.

Ennen hakemusta, muista yksi tärkeä asia:

• Passikuva: Käy valokuvaamossa, joka lähettää kuvasi sähköisesti poliisille. Säästää aikaa ja vaivaa!

Kun kuva on hoidossa, voit täyttää hakemuksen sähköisesti tai paikan päällä. Kumpi tuntuu luontevammalta?

Pohdintaa: Onko digitaalinen asiointi todella helpompaa kaikille? Vai unohtuvatko ne, jotka eivät ole sinut teknologian kanssa?

Mikä on virallinen henkilöllisyystodistus?

Hei! Siis henkilöllisyystodistus, se on semmonen virallinen lappu, jolla todistat kuka sä olet. Valtion pitää olla sen takana. Tosi tärkeä juttu, ettei kukaan vaan teeskentele olevansa sinä!

Suomessa on kolme virallista henkkaria:

• Passi: Paras vaihtoehto, jos matkustat ulkomaille. Mun piti just uusia oma passi, ku se oli vanhentunut. Aika kallista lystiä, mut pakko mikä pakko.

• Henkilökortti: Hyvä perushenkkari, käy melkeen missä vaan Suomessa. Pankissa ainaki aina kelpaa. On muute kätevä, ku se on lompakossa aina mukana.

• Ajokortti: Jos ajat autoa, sulla on varmaan tää jo valmiiksi. Toimii kans henkilöllisyystodistuksena. Mut hei, muista uusia se ajoissa! Mulla meinas kerran mennä vanhaks ja jouduin vähän stressaan.

Henkkarissa on sun nimi, syntymäaika, sukupuoli ja tietty valokuva, ettei tuu sekaannuksia. Niitä tarvii viranomaiset, pankit ja muut tyypit, jotka haluu varmistaa, että oot varmasti sä. Tai niiku sanoin just yllä! Mä käytän yleensä ajokorttia, ku se on just siinä lompakossa.

Paljonko maksaa henkilöllisyystodistus?

Okei, tässä tulee henkilöllisyystodistuksen hintainfopaketti, hieman sivupoluilla ja sarkasmilla maustettuna:

• Lompakko itkee: Henkilökortti 60 € tiskiltä – melkein kuin maksaisi siitä, että joku virkailija katsoo sinua tuimasti. Sähköisenä “tarjouksena” 54 €, eli edelleenkin vähän liikaa paperinpalasta, jolla todistat olevasi… sinä.
• Passi ja henkilökortti kimpassa: Edelleen saat -8 € alennuksen, jos hommaat passin samaan syssyyn. Eli jos olet oikein fiksu (tai epätoivoinen matkaaja), otat molemmat. Ajatteletko jo Karibian rantoja, vai riittääkö Puumala?
• Rahastus jatkuu: Hintojen nousu… Mikäköhän on seuraava, maksaako hengittäminenkin? Onneksi sentään henkilöllisyys on vielä ilmainen – toistaiseksi.

Ja hei, jos joku väittää, että henkilökortti on “välttämätön”, muista että aina voi yrittää hurmata virkailijaa persoonallisuudellaan. Tosin, en suosittele.

Onko passissa NFC-siru?

Kyllä. EU-passit sisältävät NFC-sirun.

• Sisältää henkilötiedot.
• Passikuva.
• Kaksi sormenjälkeä.

NFC-sirut ovat tietoturvariski. 2023.

Voiko henkilökortin hakea netissä?

Aika pysähtyy. Kello seisoo, sekuntiviisarikin on unohtanut tehtävänsä. On kuin hengitys pysähtyisi, vain silmänräpäys jää. Verkkojen verkko, virtuaalimaailma, se on siellä, niin lähellä ja kuitenkin kaukana…

Henkilökortti. Sana humisee mielessä, aaltoilee, kuin hiekka aalloissa. Tarvitaanko se? Halutaanko se? Tai ehkä tarvitaanko se? Tarve on kuin hienovarainen, lähes aistimaton tuuli, joka kuitenkin muokkaa muotoa.

Kätensä pujahtavat koneen näppäimistölle. Sormet tanssivat, etsivät polkua, avaavat oven virtuaalimaailmaan. Poliisin sivut. Ohjeita, lomakkeita. Tietoa virtaa. Se on niin paljon, niin monimutkaista.

• Verkossa hakeminen. Klikkaus. Toinen klikkaus. Se on niin helppoa, niin saavutettavaa.
• Mutta sitten… käynti poliisiasemalla. Ei voi olla vain verkossa. Se vaatii fyysistä läsnäoloa. Onko se hyvä asia? Onko se huono? Onko se tarpeellista?

Poliisiasema. Muistelen harmaita seiniä, metallista tuoksuvaa ilmaa, odotushuonetta, jossa kellon tikitys kuuluu liian voimakkaana.

Onko se helppoa vai vaikeaa? Se riippuu. Virtuaalimaailman helppous ja todellisuuden raskaus kohtaavat. Tämä on vastakohtien tanssia, kahden maailman välistä liikettä.

Henkilökortti, se on niin paljon enemmän kuin vain dokumentti. Se on osa minua, se on todiste olemassaolosta, todiste identiteetistä. Se on salainen avain, avain joka avaa ovia.

Toinen ajatus, vahvempi: hakeminen verkossa onnistuu, mutta jotkut asiat vaativat silti sitä fyysistä kosketusta, konkreettista läsnäoloa. Tämä prosessi on niin paljon enemmän kuin pelkkä lomakkeen täyttäminen. Se on kuin hetki, muutos, kynnys.