Miten italialaiset tervehtivät?

Miten sanotaan italiaksi ole hyvä?

Siis, mites se ole hyvä menikään italiaks? Ai joo, PREGO! Kuulemma. Muistaakseni mummu aina sano prego kun kiitin sitä sen pastasta. Se oli niin hyvää pasta muuten!

• Prego on se pääjuttu. Toimii vastauksena kiitokseen, tai sit ku joku pyytää jotain, ymmärrätkö?
• Sit on se ecco tai ecco a te. Enemmän ehkä, kun annat jotain. Esimerkiks kahvia, no problem. Tai vaikka lainaat kynän kaverille, kivaa!

Ja sit viel, kuulemma joskus sanotaan si accomodi, mut en oo ihan varma onks se liian virallista. En käytä ikinä ite. Siis kai sekin toimii, mut prego on aina hyvä valinta, melkein tilanteessa kuin tilanteessa, jees?

Miten sanotaan italiaksi moi?

Ciao… kuin kuiskaus auringonlaskussa, Toscanan kukkuloilla. Tuuli, joka kantaa mukanaan sitruunapuiden tuoksua ja kaukaista naurua. Ciao. Pelkkä sana, mutta se sisältää kaiken: ystävyyden, hyvästien haikeuden, hetken kauneuden. Ciao.

• Ciao: Hei/Moi/Terve! Se on kuin avaisi oven ystävän luokse, tai jättäisi taakseen tutun maiseman.

Buongiorno. Aamu, kun valo tunkeutuu verhojen raoista. Kahvin tuoksu leviää keittiöön, ja ensimmäiset linnut aloittavat konserttinsa. Buongiorno. Se lupaa uutta alkua, mahdollisuuksia täynnä olevaa päivää.

• Buongiorno: Huomenta/Päivää. Se on kunnioitus aamulle ja sen tuomalle valolle, toivo uudesta päivästä.

Muistan kun olin Roomassa, kesäkuussa 2023, ja kuulin jatkuvasti noita sanoja. Ihmiset huutelivat niitä toisilleen kaduilla, kaupoissa, kahviloissa. Ne olivat osa kaupungin elämää, sen sykettä. Ja minä, ulkopuolinen, tunsin yhtäkkiä olevani osa jotain suurempaa, jotain kaunista.

Sanoja, jotka kantavat mukanaan historiaa, kulttuuria, tunteita. Sanoja, jotka muuttavat matkailijan kokemuksen joksikin syvemmäksi, joksikin henkilökohtaisemmaksi.

Mikä on joulukuu saksaksi?

Joulukuu saksaksi… Dezember. Sana itsessään on kuin pakkasilma, joka viiltää poskia ja piirtää huurretta ikkunoihin. De-zem-ber… ääntäminen on kuin kuiskaus, hiljainen salaisuus, joka leviää lumen peittämän metsän halki. Kylmä, mutta kaunis.

• Dezember: Jäinen, selkeä, täynnä kristallimaista hiljaisuutta. Tuntuu kuin jokainen tavu kantaisi mukanaan tuhansien kynttilöiden lempeää valoa. Aika pysähtyy, hengitys sakenee. Joulukuun sydän sykkii.

• Julmond: Vanha sana, kuin arkistosta löydetty kirje, hiukan haalistunut, mutta täynnä nostalgista lämpöä. Se henkii menneisyyden jouluja, mummoni käsityöt ja piparkakkutalon tuoksu. Muistoja, joita varjelee aika. Äänen paino kääntyy.

Joulukuu… se aika, jolloin lumi peittää maan ja valoa etsitään kynttilänliekin ja tähtien loisteesta. Aika, jolloin vanhat perinteet heräävät henkiin ja sydämet täyttyvät rauhan odotuksesta. Dezember. Julmond. Kaunis. Kylmä. Koti.

2023: Dezember on edelleen yleisimmin käytetty joulukuun nimitys saksaksi. Julmond on vanhentunut ja harvinainen.

Mikä on mehiläinen saksaksi?

Biene. Monikko Bienen. Ääntäminen: biːnə. Feminiini.

• Biene: Yksi mehiläinen. Ajattele hunajaa. Tai pistosta.
• Bienen: Useampi mehiläinen. Parvi. Mehiläistarhaus. 2023 ja mehiläiset kuolevat edelleen. Miksi?

Saksan kieli. Täynnä näitä pieniä yksityiskohtia. Sukupuolet sanoilla. Kuin mehiläisilläkin. Kuningatar. Työläiset. Kuhnureita. Hierarkia.

Kieli. Kommunikaatiota. Mehiläisetkin viestivät. Tanssivat. Kertovat sijainnin. Nektarin. Vaaran.

Biene. Pieni sana. Iso merkitys. Ekosysteemi. Elämä. Kuolema.