Miten tunnistaa karhunputki?

Onko karhunputki syötävä?

No jopas, karhunputki ja ruoka, sehän on kuin laittaisi kissan pianon ääreen – voi tulla jotain yllättävää! Mutta joo, on se periaatteessa syötävää, kunhan ei sekoita johonkin pikkaisen vähemmän ystävälliseen kasviin. Muista, että sormet syyhyää ja pää pyörryttää, niin ei ole karhunputkea. Muuten:

• Nuoret versot on kuulemma parhaita, sellaisia pieniä ja sieviä.
• Varo myrkkyputkea, se on kuin paholaisen kaksonen, joka yrittää pilata sun päivän.
• Hajua kannattaa haistella, karhunputki tuoksuu vähän makealle, sellaiselle lepposalle.
• Jos epäilyttää, niin jätä suosiolla syömättä. Ruoka on parempi ilman sairaalareissua.

Ja hei, jos oot epävarma, niin googlaa kuvia tai kysy joltain viisaammalta. Onnea metsästykseen (tai sitten ei)!

Onko karhunputki syötävä?

Joo, karhunputki, siis Angelica sylvestris, se on ihan syötävää. Mut siis, tosi tärkeetä: ole supervarma et tunnistat sen oikein! Koska jotkut putkikasvit, ne on ihan tappavan myrkyllisiä. Siinä ei sit jeesaa mikään, jos vetää väärää putkee.

• Tunnistaminen on ykkösjuttu! Esimerkiks myrkkykatko on ihan eri näkönen, mut sekottaa ei kannata, nimittäin.
• Mä oon joskus tehny karhunputkesta keittoo, ihan hyvää oli. Mut joo, siis varovaisuutta vaan sen tunnistamisen kans.

Sit viel lisään, et mun mummo teki aina karhunputken varsista jotain hilloja, tai siis sokeriliemeen niitä säilöi. Ne oli kyl makeita ku mitkä, mut joo, ei ehkä ihan mun juttu. Mut siis, varret on kans syötäviä! Ainakin, jos ne osaa laittaa oikein. Mä en oo viel kokeillu ite, kun just se tunnistaminen, se on niin tarkkaa puuhaa.

Ja siis, joo, jos epäilet yhtään, et onko se varmasti karhunputki, niin älä missään nimessä syö sitä. Parempi olla varovainen, niiku sanoin! Muista, että myrkytys on oikeasti vaarallista.

Miten tunnistaa koiranputki?

Siis, koiranputki… Miten sen nyt tunnistikaan?

• Lehdet on vähän niinku saniaisen, sellaset hentoset. Pienet liuskat haarautuu moneen suuntaan.
• Sit se myrkkykeiso… Sen lehdet on pitkäliuskoiset ja sahalaitaset.

Siis joo, myrkkykeiso on ihan Suomen luontoa, ei mikään ihmeellisyys. Mutta siis muistaakseni se on myrkyllinen. Olikohan mun koira joskus syönyt sitä? Hmm… Pitäiskö tarkistaa, ettei se kasva tuossa meidän nurkilla enää? Ai niin, se kuoli viime vuonna. Olen niin unohtavainen.

Miten tunnistaa vuohenputki?

Yön hiljaisuudessa kaikki tuntuu jotenkin raskaammalta. Ajatuksetkin vaeltavat polkuja, joita päivänvalossa vältän.

Miten sen nyt sanoisi…

• Vuohenputken varsi: Se on kuin pieni kouru, sellainen jonka sisään voisi piirtää viivan. Ja sen juurella, ihan alussa, on sellaista punertavaa sävyä. Ihan kuin se punastuis.

• Kasvutapa: Ne tykkäävät olla yhdessä, ihan lähekkäin. Myrkkykeiso taas viihtyy yksin, ihan kuin sekin olisi vähän surullinen.

• Se varsi on siis kourumainen. Ja se punertava tyvi… se on se juttu. Varsi, joka on vähän kuin kouru, ja tyvi, jossa on punertavaa.

Tuntuu jotenkin vaikealta muistaa kaikki yksityiskohdat. Ihan kuin aivot olisivat täynnä hiekkaa.

Mistä tunnistaa myrkkykeiso?

Mistä tunnistaa myrkkykeison… hmm.

• Lehdet! Ne kai sen helpoiten erottaa.
• Koiranputkessa sellaset saniaismaiset lehdet, pieniä liuskoja. Hmmm, onkohan niissä oikeesti noin paljon eroa? Pitää kattoo tarkemmin ens kerralla. Mulla on muutenkin pitäny olla silmät auki noiden myrkkykasvien kanssa, kun tuo koira tunkee suuhunsa kaikkea. Ai niin, piti ostaa sille uusia leluja, ettei se söis puutarhakasveja.

Ja siinä oli se valkoinen iso kukinto… Mutta niin on muissakin. Pitääkö mun oikeesti opetella kaikki putkikasvit tunteen? Ei kai…

Miten erottaa myrkkykeiso koiranputkesta?

Myrkkykeiso ja koiranputki ovat molemmat sarjakukkaisia, mikä tekee tunnistamisesta haastavaa. Tarkkaavaisuus lehtiin auttaa.

• Myrkkykeison lehdet ovat vähemmän liuskoittuneet verrattuna koiranputkeen. Ne ovat siis “karkeammat”.

• Koiranputken lehdet ovat hienojakoisemmat, enemmän “pitsimäiset”. Voisi sanoa, että ne ovat jakautuneet useampaan kertaan pieniksi liuskoiksi.

Olen joskus miettinyt, onko luonto tarkoituksella luonut näitä “kaksoisolentoja” testaamaan tarkkaavaisuuttamme. Elämä itsessään on täynnä samankaltaisuuksia, joiden erottaminen vaatii syvällistä tarkastelua.

Miten tunnistat myrkkykeison?

Se kesä, olisko ollu 2018, olin mökillä Saimaalla. Kävelin rannalla ja näin jonkun kasvin, joka näytti vähän selleriltä, mutta jotenkin oudolta. Olin just lukenut jostain myrkkykeisosta, ja aloin epäillä.

Tunnistin sen:

• Lehdet: Ne oli tosi isot ja kolmiomaiset, paljon isommat ku sellerillä. Ne oli sellaset syvän vihreät.
• Varsi: Se oli paksu ja siinä oli punaisia laikkuja. Ne laikkuja oli semmoset, kuin joku olis roiskassu maalia.
• Haju: Kun vähän raapasin vartta, se haisi tosi pahalle, jotenki makealle, mut ällöttävälle. En osaa selittää.

Siis, en koskenut siihen paljain käsin, otin kepin ja kaivoin sen ylös. Poltin sen varovasti, en halunnut, että joku lapsi tai koira saa siitä myrkytystä. Se oli tosi pelottavaa. Jos joku olis syönyt sitä vahingossa!

Oireet jos joku on syönyt myrkkykeisoa, voi olla:

• Suun polttelu, kieli tuntuu oudolta
• Pahoinvointi ja oksentaminen heti
• Sydän alkaa hakata tosi kovaa
• Huimaa, tuntuu kuin pyörtyisi
• Kouristukset, ihan kuin epilepsia
• Suusta voi tulla vaahtoa, jossa on verta

Muistan, et mulla oli ihan kylmä hiki, kun tajusin, et se kasvi kasvoi siinä ihan lähellä rantaa, missä lapset uivat. Onneks huomasin sen ajoissa. Sen jälkeen oon aina tarkkana, kun kävelen luonnossa.