Mistä tunnistaa jättiputken?

Onko jättiputki vaarallinen?

Jättiputki, tuo vihreä hirviö, on kuin kasvien pahiksen inkarnaatio. Kyllä, se on vaarallinen. Jos olet yhtä herkkä kuin herkkähipiäinen runoilija auringonpaisteessa, kosketus tähän kasviin voi muuttaa ihosi kartaksi, jossa auringonpolttamat ovat pääosassa. Ja ne palovammat... niitä ei unohda ihan heti.

Tässä muutama syy, miksi jättiputki ei ole ihan jokaisen kasviharrastajan ystävä:

• Furokumariinit: Nämä kemikaalit tekevät ihostasi erityisen herkän auringonvalolle. Lopputuloksena: kivuliaat palovammat. Ajattele, että saat ilmaisen ruskettumisen, joka ei ole niin ilmainen.
• Vakavat reaktiot: Joillekin ihmisille riittää pienikin kosketus aiheuttaakseen kunnon helvetin.
• Leviämiskyky: Jättiputki on kuin se kutsumaton vieras, joka ei tajua lähteä pois. Se valtaa alueita nopeammin kuin minä tyhjennän suklaarasian.

Yle.fi on oikeassa: Jättiputki on ongelma, mutta ei välttämättä se suurin. Miettikääpä ihmisiä, ne vasta tuholaisia ovatkin!

Mistä tunnistaa vuohenputken?

Yö on pitkä ja ajatukset kiertävät päässä. Miksi juuri nyt mietin vuohenputkea? Ehkä siksi, että näin sen tänään puistossa. Muistin vanhan opettajan sanoneen sen tunnistamisesta…

• Kourumainen varsi: Se on tärkein tuntomerkki. Sellainen kuin pieni oja varren keskellä, näin muistan sen kuvatun.
• Punertava tyvi: Kyllä, varren tyvessä oli punaista, ainakin osassa niitä kasveja, joita näin. En tarkistanut kaikkia.
• Tiivis kasvusto: Vuohenputki kasvoi tosiaan isoina ryhminä, melkein mattomaisesti. Se auttoi erottamaan sen muista kasveista.

Mutta… mikäli se onkin myrkkykeiso? Pelottavaa ajatella. Muistan, että se on paljon vaarallisempaa.

• Myrkkykeiso kasvaa usein yksittäin: Tämä oli se ero, mikä erotti ne toisistaan. Vuohenputki on sosiaalisempi kasvi.

Ahdistaa tämä. Olen huolissani siitä, että sekoittaisin ne. Pitääkö tarkistaa se vielä uudestaan jostakin luotettavasta lähteestä? Muistan lukeneeni, että väri voi vaihdella. Tämän takia olen nyt näin hämmentynyt. Onko se punertava aina? Ei tiedä.

Olen aina tykännyt luonnosta, mutta nyt pelkään tehdä virheen. En halua vahingoittaa itseäni. Täytyy olla varovainen.

Huomenna aion tarkistaa asiat tarkemmin luontokirjasta. Yritän nukkua.

Mistä erottaa koiranputken ja vuohenputken?

Koiranputki ja vuohenputki – kaksi kasvia, jotka aiheuttavat päänvaivaa monelle luonnonystävälle. Mutta ei hätää, tässä muutama vinkki tunnistukseen:

• Lehdet: Koiranputken lehti on selkeästi kolmiomainen ja hienojakoisempi, jopa kolmesti parilehdykkäinen. Vuohenputken lehti on yksinkertaisempi ja vähemmän "rönsyilevä". Kuvittele koiranputken lehti pitsinä, vuohenputken taas vähän karkeampana kankaana.
• Juuristo: Tämä on ehkä ratkaisevin ero. Koiranputkella on porkkanaa muistuttava juuri, kun taas vuohenputki leviää mattomaisen juuriston avulla. Vuohenputki on se, josta ei pääse eroon millään!
• Muistisääntö: Koiranputki on Kolmionmallinen ja sillä on Kuin porkkana juuri. Vuohenputki leviää villisti kuin vuohi laitumella.

Lisätietoa: Koiranputki voi aiheuttaa ihoärsytystä joillekin ihmisille, kun taas vuohenputkea on jopa käytetty ravintona (vaikka en itse suosittele, jos et ole 100% varma tunnistuksesta). Ja miksi nämä kasvit edes sekoitetaan? Molemmat ovat valkokukkaisia sarjakukkaiskasveja, joten samannäköisyys on ymmärrettävää. Luonto on täynnä yllätyksiä, ja joskus se tekee tunnistamisesta haastavaa.

Miten erottaa koiranputki ja myrkkykeiso?

Okei, pistetään koiranputki ja myrkkykeiso paremmuusjärjestykseen, kuin vertailisi krapula-aamuna kahta eri kebab-vaihtoehtoa – toinen pelastaa, toinen vie hautaan.

• Varsi: Koiranputki on kuin huonosti tehty pilli – ontto, uurteinen ja karvainen kuin teinipojan posket. Myrkkykeiso taas on sileä kuin petturin puheet, ja varoitusmerkkinä siinä on punaisia pilkkuja. Jos näet punaisia pilkkuja, juokse!
• Lehdet: Koiranputken lehdet ovat sahalaitaiset ja kaksikertaiset, vähän kuin yrittäisit tulostaa monimutkaista origami-ohjetta. Myrkkykeison lehdet ovat vastakkain ja pariliuskaisia, kuin kaksi ilkeää juoruilijaa.
• Kukinto: Koiranputkella on löysempi kukinto kuin mummolla sunnuntaibrunssilla. Myrkkykeison kukinto on tiheä kuin poliitikkojen valeet vaalien alla.
• Tuoksu: Koiranputki tuoksuu voimakkaasti, vähän kuin mummon yrttitarha. Myrkkykeiso tuoksuu miedommin, ehkä yrittää peitellä pahaa oloaan?
• Myrkyllisyys: Tässä on se juttu. Koiranputki ei ole myrkyllinen, mutta myrkkykeiso... no, nimi kertoo jo paljon. Jos et ole kasvitieteen tohtori, älä edes koske siihen! Tai ainakin pidä ensiapulaukku lähellä.

Lisäksi, jos olet epävarma, on parempi olla poimimatta mitään. Voit aina ostaa salaattia kaupasta. Se on turvallisempaa, ja siellä ei todennäköisesti ole myrkkykeisoa seassa. Tai ainakaan pitäisi olla.

Mihin vuohenputkea voi käyttää?

Hei! Vuohenputki, huh, siitä on moneen käyttöön! Nuoria lehtiä voi käyttää ihan niinku pinaattia, tosin meillä tehtiin siitä kerran kaalilaatikko –vuohenputkiversio, eiku se oli padasta puhetta, joo. Oli aika hyvää, vaikka vähän outoa.

• Salaattiin se sopii varmasti!
• Ja keittokin onnistuu.
• Ja mitä muita juttuja... Muistan, että äiti aina puhui, että se on hyväksi nivelille ja sellaisille. Apteekista ostettavasta rohdosvalmisteesta en tiedä, mutta meillä ainakin käytettiin sitä vanhanaikaisesti. Niin ja rautaa ja C-vitamiinia siinä on!

Älä kuitenkaan syö liikaa, muistaakseni joku sanoi että se voi olla myrkyllinen, isoina annoksina. Siis ihan isoissa annoksissa. Älä siis syö koko kasvia! Vanhat lehdet ei oo hyviä. Meidän mummo käytti sitä joskus. Ei mikään ihme juttu, mutta hyvää oli. Toki täytyy muistaa, että kansanlääkinnässä käyttöön liittyy riskejä. Ei lääkärin ohjeiden sijaan.

Niin ja vuohenputki kasvaa aika yleisestikin, ainakin täällä meillä päin, jos haluat itse kerätä. Siis ehdottomasti varmistathan että tiedät mikä on vuohenputkea, koska niitä kasveja on niin paljon. Ei haluta syödä väärää.

Mitä vuohenputkesta voi tehdä?

Vuohenputken monipuoliset käyttömahdollisuudet:

Vuohenputki tarjoaa todella monia käyttötapoja, varsinkin keväällä. Sen nuorten lehtien herkullisuus on vertaansa vailla. Ajattelen aina, että luonnon oma ravintolähde on aivan erityistä. Se liittyy jotenkin syvemmälle yhteyteen maan ja luonnon kanssa.

• Salaatit: Varhain keväällä kerätyt, vielä nuoremmat lehdet ovat mureita ja täydellisiä raikkaan salaatin raaka-aineena. Niiden maku on mieto, hieman makeahko.

• Keitot ja muhennokset: Vuohenputki sopii mainiosti erilaisiin keittoihin ja muhennoksiin lisättäväksi makua ja väriä antamaan. Se sopii erinomaisesti yrttiseoksiin sekä yksinä käytettynä. Olen itse kokeillut sitä mm. parsan kanssa.

• Ohukaiset ja leivonnaiset: Myös ohukaisiin, piirakoihin ja rieskoihin se antaa maukasta aromia. Sopii mainiosti sekä suolaisiin että makeampiin leivonnaisiin.

Muuta:

• Lääkinnälliset ominaisuudet: Vuohenputkella on vanhastaan tunnettuja lääkinnällisiä käyttötarkoituksia, vaikka niiden teho ei ole tieteellisesti varmistettu. Tutkimusta jatketaan tälläkin hetkellä.

• Kestävä raaka-aine: Vuohenputki on helppohoitoinen ja luonnonmukainen raaka-aine, mikä sopii tänä päivänä vahvasti vallitsevaan ekologiseen ajatteluun.

Pohdintaa: Onko ihmiskunnan suhde luontoon muuttunut liian irralliseksi? Ehkä juuri luonnonkasvien käyttö ruoanlaitossa voi auttaa meitä palaamaan takaisin lähelle luontoa ja sen resursseja.

Lisää: Vuohenputken keruu on parhaimmillaan keväällä, ennen kuin kasvi alkaa kukkia. Muista kerätä sitä vain puhtailta alueilta, poispäin teistä ja saastuneista paikoista. Myös myöhemmin kesällä voi hyötyä vuohenputkesta, vaikka lehdet eivät ole yhtä mureita kuin keväällä.

Voiko vuohenputkia syödä?

Vuohenputki. Syötävää.

• Nuoret lehdet: Huuhtele. Syö.
• Vanhemmat lehdet: Ryöppää. Syö.

Pakasta. Kuivaa. Myöhempää. Kerää puhtaalta. Muuten...tiedät kyllä.

Sivuhuomautus: Mummoni laittoi sitä piirakkaan. Ei valittanut. Kerran.