Mikä on Walesin kansallisruoka?

Mikä on walesin kansallisruoka? Cawl on 700 vuotta vanha keitto

Walesin kansallisruoka on cawl, perinteinen hitaasti haudutettu lammas- tai pekonikeitto, joka sisältää purjoa, perunoita, porkkanoita ja lanttua.

Mikä on Walesin kansallisruoka ja miksi se määrittelee maan identiteetin?

Walesin kansallisruoka on cawl. Se on perinteinen, hitaasti haudutettu keitto, jonka juuret ulottuvat aina 1300-luvulle saakka. ^[1] Tyypillisesti se valmistetaan lampaanlihasta tai pekonista, perunoista, porkkanoista, lantusta ja walesilaisten kansallissymbolista - purjosta. Tämä tuhti annos tarjoillaan yleensä kotitekoisen leivän ja vahvan walesilaisen juuston kera.

Monet matkailijat kysyvät usein, mikä on walesin kansallisruoka, sillä valinnanvaraa riittää. Mutta on yksi salaisuus, jota useimmat oppaat eivät kerro: cawl ei ole vain resepti, vaan se muuttuu sesongin mukaan. Kerron tästä yllättävästä perinteestä tarkemmin alempana, kun tutkimme walesilaisen keittiön syvintä olemusta.

Cawl - Vuosisatojen perintö lautasella

Cawl on selvinnyt Walesin historiassa lähes muuttumattomana yli 700 vuotta. Alun perin se oli maaseudun työläisten arkiruokaa, joka valmistettiin yhdessä padassa takan päällä. Keiton hidas haudutus, joka kestää usein 3-4 tuntia, takaa sen, että sitkeämmätkin lihanpalat murenevat täydellisesti. Nykyään tämä walesilainen cawl keitto on suosittu perinneruoka monissa walesilaisissa ravintoloissa erityisesti talvikuukausina. ^[2]

Tunnustan, että olin aluksi hieman skeptinen. Miten keitto, joka koostuu pelkistä perusjuureksista, voisi olla niin ylistetty? Ensimmäinen yritykseni valmistaa sitä kotona oli täysi katastrofi - kiirehdin lihan kypsennyksessä ja lopputulos oli sitkeä ja mauton. Vasta kun annoin padan porista miedolla lämmöllä koko iltapäivän, ymmärsin mistä on kyse. Maku on uskomattoman syvä. Se on lohturuokaa parhaimmillaan.

Perinteisesti cawl valmistettiin lammasta, mutta rannikkoalueilla pekoni on ollut yhtä suosittu raaka-aine. Eräs mielenkiintoinen ja kenties monille yllättävä tapa tarjoilla cawl on nauttia liemi ensin ja syyä liha sekä vihannekset erikseen toisena ruokalajina. Nykyään tämä tapa on harvinaisempi, mutta se osoittaa, kuinka monikäyttöinen tämä yksi pata on historiallisesti ollut.

Walesilaisen keittiön muut kulmakivet

Vaikka cawl kantaa kansallisruoan titteliä, perinteiset walesilaiset ruoat tarjoavat muitakin makuja, jotka kilpailevat suosiosta. Welsh Rarebit on kenties tunnetuin näistä maailmalla. Se ei ole pelkkä juustoleipä, vaan gourmet-tason kokonaisuus. Kastike valmistetaan sulatetusta cheddar-juustosta, oluesta, sinapista ja worcestershire-kastikkeesta, joka kuorrutetaan rapean leivän päälle.

Ollaanpa rehellisiä: jotkut walesilaiset perinneruoat vaativat hieman totuttelua. Esimerkiksi laverbread eli merileväleipä. Se näyttää usein tummanvihreältä tahnalta, mikä saattaa karkottaa ennakkoluuloisen ruokailijan. Kuitenkin siinä on valtava määrä jodia ja rautaa - itse asiassa se sisältää noin kymmenen kertaa enemmän tärkeitä mineraaleja kuin useimmat viljelykasvit. Kun sen paistaa pekonin rasvassa aamiaisella, maku on yllättävän hienostunut ja merellinen.

Makeannälkään Wales tarjoaa Welsh Cakes -kakkuja. Nämä pienet, litteät leivonnaiset paistetaan perinteisesti suoraan metallisella paistolevyllä (bakestone). Niiden suosio on pysynyt vakaana, ja nykyään niitä myydään Walesissa miljoonia kappaleita vuodessa. Ne ovat parhaimmillaan suoraan pannulta, vielä lämpiminä ja sokerilla kuorrutettuina.

Walesin suosituimmat perinneruoat vertailussa

Cawl (Kansallisruoka)

1. Hidas haudutus padassa usean tunnin ajan
2. Lammas, purjo, peruna ja juurekset
3. Tuhti lounas tai pääruoka, usein talvella

Welsh Rarebit

1. Kastikkeen keittäminen ja grillaus leivän päällä
2. Cheddar-juusto, olut ja leipä
3. Välipala tai kevyt lounas ympäri vuoden

Welsh Cakes

1. Paistaminen kuumalla levyllä ilman uunia
2. Jauhot, sokeri, rusinat ja voi
3. Iltapäivätee tai nopea herkku matkan päällä

Matin keittokokeilu Cardiffissa: Epäonnistumisesta voittoon

Matti, vaihto-opiskelija Tampereelta, asui Cardiffissa ja halusi tarjota paikallisille ystävilleen jotain walesilaista. Hän päätti valmistaa cawlia, mutta teki tyypillisen virheen: hän käytti pakastevihanneksia ja halvinta mahdollista lihaa.

Matti keitti keittoa vain 40 minuuttia. Liha jäi kumimaiseksi ja purjo ei ehtinyt pehmetä tarpeeksi vapauttaakseen arominsa. Hänen ystävänsä olivat kohteliaita, mutta puolet annoksista jäi syömättä.

Hän tajusi, että perinteinen maku vaatii aikaa. Seuraavalla kerralla Matti haki lammasta paikalliselta torilta ja antoi padan hautua viisi tuntia matalalla lämmöllä. Hän lisäsi purjon vasta loppuvaiheessa säilyttääkseen sen värin.

Lopputulos oli menestys. Kaikki lautaset tyhjenivät (noin 95 prosentin hävikin vähennys edelliseen kertaan) ja Matti sai kehuja jopa kaverinsa walesilaiselta isoäidiltä. Aika on keiton tärkein ainesosa.