Mikä on maailman pisin sana suomeksi?

10 kuukautta sitten 200 katselukertaa

Maailman pisin suomenkielinen sana:Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän.Tämä teoreettinen jättiläinen kuvaa mahdotonta ja sopii kielitieteelliseen pohdintaan. Arkikielessä sitä ei käytetä. Sana on esimerkki suomen kielen taipumismahdollisuuksien rajattomasta potentiaalista. Muista, että se on erittäin harvinainen!

Kommentti 50 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Suomen pisin sana?

Hui, pisin sana? No, epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän se kai on. Siis, en oo sitä ite koskaan käyttäny, onneks.

Mulle tuli ekana mieleen, et onkohan se edes "oikea" sana. Koulussa joskus kuulin, et joku kielitieteilijä sen väsäsi.

Muistan, kun joskus yritin sitä ääneen sanoa. Melkein meni kieli solmuun. Ei ollu mikään helppo juttu!

Siis joo, ei varmaan kukaan oikeesti arkielämässä tota sano. Parempi pysyä lyhyemmissä sanoissa, ehkä. Ei tuu turhia ongelmia.

Mikä on Suomen suurin sana?

Suomen pisimmät sanat Kielitoimiston sanakirjassa ovat 30-kirjaimiset pyyhkäisyelektronimikroskooppi ja Elintarviketurvallisuusvirasto. On siis kaksi yhtä pitkää sanaa. Tämä tosin riippuu täysin siitä, miten "sana" määritellään.

Pohdittaessa asiaa syvemmin, mielenkiintoista on, miten kielen rakenne vaikuttaa sanojen pituuteen. Suomi, agglutinoivana kielenä, sallii pitkien, monimutkaisten sanojen muodostamisen. Tämä eroaa esimerkiksi englannista, jossa pitkät sanat ovat usein yhdistelmiä useista lyhyemmistä sanoista. Agglutinaatio antaa meille siis erinomaiset mahdollisuudet luoda ennätyspituisia sanoja.

Agglutinaatio: Suomen kielioppi sallii useiden tavujen lisäämisen yhteen perusmuotoiseen sanaan luoden monimutkaisia ja pitkiä sanoja. Tämä selittää monien pitkien suomalaisten sanojen syntymisen. Yhdistelmäsanat ovat esimerkki tästä.
Yhdistelmäsanat: Suuri osa pisimmistä sanoista on yhdistelmäsanoja. Tämä heijastaa tietynlaista tehokkuutta; pitkä, yhdistelmäsana kuvaa tarkasti ja monimutkaisesti ilmiötä, välttäen useamman sanan käyttöä.

Mutta onko näitä "todellisia" sanoja? Voisimmeko vaikkapa luoda vielä pitemmän sanan liittämällä kaksi tai useampia näistä pitkistä sanoista? Tällöin kyseessä on enemmänkin kielileikki kuin kielellinen fakta. Filosofisesti kysymys on siitä, mikä on sanan raja. Missä kohtaa sanan yhdistelmä muuttuu epäkäytännölliseksi? Onko esimerkiksi "Elintarviketurvallisuusvirastonpyyhkäisyelektronimikroskoopinparantaja" sana? Todennäköisesti ei, vaikka se onkin teoreettisesti mahdollinen.

Tämä on pohdintaa myös kielen dynamiikasta: kieli kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Pitkien sanojen tarve riippuu kielen käytöstä ja tarpeista. Tulevaisuudessa saattaa ilmetä uusia, jopa nykyisiä pitempiä sanoja.