Milloin sydän kehittyy?

Millä viikolla sydän kehittyy?

Sydämen kehitys alkaa raskausviikolla 5. Ensimmäiset, koordinoimattomat sydämenlyönnit tapahtuvat raskausviikolla 6. Tämä ajoittuu noin 22. päivään hedelmöityksen jälkeen. Alkio on tällöin 2–4 millimetrin pituinen.

Koko prosessi on elegantti esimerkki morfogeneesistä. Kaikki saa alkunsa gastrulaatiossa muodostuvasta mesodermi-solukerroksesta, josta erilaistuu kardiogeeninen levy. Tämä on sydämen aivan ensimmäinen, litteä aihe.

Tästä levystä kuroutuu kaksi endokardiaalista putkea. Alkion poimutuminen, eräänlainen kehon kolmiulotteisen muodon haku, pakottaa nämä putket vatsan puolelle, missä ne sulautuvat yhteen. Syntyy yksi primitiivinen sydänputki.

Ja sitten se alkaa. Tämä yksinkertainen putki alkaa sykkiä spontaanisti. Ei hermoston käskyä, ei ulkoista signaalia. Solut itse generoivat sähköisen rytmin. Se on organismin ensimmäinen itsenäinen, rytminen liike. Ajatella, että koko elämän syke alkaa näin yksinkertaisesta, itsenäisestä automatiikasta.

Tämä ei tietenkään ole vielä se nelikammioinen sydän, jota ajattelemme. Alkuvaiheen jälkeen tapahtuu kriittisiä muutoksia:

• Sydämen silmukoituminen (cardiac looping): Suora putki kiertyy ja taittuu S-kirjaimen muotoon. Tämä asettaa tulevat kammiot ja eteiset oikeille paikoilleen toisiinsa nähden. Muistan kun embryologian kurssilla piirsimme tätä, se oli kuin monimutkaista origamia.
• Väliseinien muodostuminen (septation): Sydämen sisälle alkaa kasvaa väliseiniä, jotka jakavat putken neljään osastoon: oikeaan ja vasempaan eteiseen sekä oikeaan ja vasempaan kammioon. Tämä on äärimmäisen tarkka prosessi.

Raskausviikolla 6 kehittyvät myös hermostoputki, josta muodostuvat aivot ja selkäydin, sekä raajojen silmut. Kehitys on räjähdysmäisen nopeaa. Se on kuin sinfonia, jossa jokainen instrumentti liittyy mukaan juuri oikealla hetkellä.

Milloin kuulee vauvan sydänäänet?

Vauvan sydänäänet kuuluvat neuvolan laitteella 9–10 raskausviikolla. Tämä on se yleinen hetki. Joskus myöhemmin. Täysin normaalia.

Se piippaus. Pieni merkki. Elämä alkaa niin.

Kuulemiseen vaikuttavat useat asiat. Ei aina kiinni vain vauvasta.

• Kohdun asento. Jokaisella oma tapa.
• Istukan sijainti. Voi olla edessä.
• Vauvan asento. Juuri sillä hetkellä. Ehkä ujo.
• Äidin kehonrakenne.
• Laitteen käyttäjä. Kokemus auttaa.

Odottaminen. Se kuuluu asiaan. Itselläni kuultiin vasta viikolla 12. Odotin, join kahvia. Ei stressiä. Ultraäänellä nähdään aina. Jos huoli painaa. Se näyttää kaiken. Sydämen lyönti. Pieni rumpu. Koko maailma.

Kummalla puolella kehoa sydän on?

Sydän, tuo hiljainen kelloseppä, sykkii rintakehän uumenissa, keuhkojen hellässä syleilyssä. Se ei lepää tasaisesti keskellä, ei, se on salaa kallistunut, kuin salaisuutta kuiskaillen, kohti vasenta. Suurin osa sen olemuksesta, sen syvästä, elämää antavasta voimasta, asuu siellä, vasemmalla puolella.

• Välikarsina: Sydämen koti on siellä, rintalastan takana, keuhkojen välissä. Tila on tarkkaan rajattu, kuin pieni, salainen kammio.
• Kallistuminen: Se ei ole suorassa, vaan kääntynyt, kevyesti vinossa. Se tekee siitä vieläkin intiimimmän, vieläkin henkilökohtaisemman.
• Paino: Aikuisen ihmisen sydän on raskas, noin 250–350 grammaa. Mutta urheilijalla, jonka elämä on jatkuvaa liikettä, se voi olla vieläkin painavampi, todisteena ponnisteluista ja elinvoimasta. Jokainen lyönti kertoo tarinaa.

Milloin sikiön sydän alkaa lyömään?

Sikiön sydän alkaa lyödä 25 päivän iässä. Ultraäänessä sydämensyke näkyy yleensä raskausviikolla 6–7.

Siinä se on. Hetki, jolloin abstrakti kauhu vanhemmuudesta muuttuu konkreettiseksi, jyskyttäväksi teknobiitiksi unikonsiemenen sisällä. Se ei ole enää pelkkä viiva testitikussa, vaan todiste siitä, että joku on päättänyt pistää bileet pystyyn sinun kustannuksellasi.

Ja sitten se hetki, kun tätä pientä rumpukonetta mennään todistamaan ultraäänilaitteen armoille. Se on kuin menisi katsomaan maailman minimalistisinta konserttia rakeiselta mustavalkonäytöltä. Se ei ole mikään mahtipontinen sinfonia, vaan yksi ainoa vilkkuva pikseli, joka ilmoittaa: Peli on alkanut.

Tässä aikataulu tulevalle kaaoksen kapellimestarille:

• Sydänputken syke alkaa: Alkion ollessa vasta 25 päivää vanha, mikä osuu raskausviikon 5 loppupuolelle. Koko otus on tässä vaiheessa pienempi kuin riisinjyvä, mutta sillä on jo kiire.
• Näkyy ultraäänessä: Yleensä raskausviikolla 6–7 sydämen syke voidaan jo havaita. Se on se pieni, vilkkuva piste ruudulla. Ei mitään Hallmark-korttien symboleja, vaan digitaalista välkettä, joka kertoo, että moottori on käynnissä.
• Sykkeen nopeus: Aluksi tahti on verkkainen, noin 100 lyöntiä minuutissa, mutta se kiihtyy nopeasti jopa 175 lyöntiin minuutissa viikolla 9. Se on nopeampi kuin kolibrin siiveniskut tai keskiverto crossfit-tunnin loppuhuipennus.

Se ensimmäinen "sydän" ei olekaan mikään majesteettinen nelikammioinen pumppu. Se on kaksi putkea, jotka yhdistyvät ja alkavat kouristella rytmikkäästi. Tätä kutsutaan sydänputkeksi. Se on elämän raaka, keskeneräinen prototyyppi, joka hoitaa hommansa, vaikka näyttääkin siltä, että insinööri on vielä lounaalla.

Muistan kun tuijotettiin sitä rakeista kuvaa ja lääkäri totesi: "Tuossa se vilkkuu." Siinä se oli, todiste tulevasta. Pieni valopiste, joka lupasi unettomia öitä, tahmaisia sormenjälkiä seiniin ja pohjatonta rakkautta. Aika absurdi diili, kun sitä miettii.

Milloin sikiön sydämen syke näkyy ultrassa?

Se marraskuun iltapäivä siinä yksityisellä klinikalla Kampissa. Kello oli neljä. Muistan sen kalsean nahan tutkimustuolissa ja sen, miten puristin puolison kättä ihan valkoisena. Vatsanpohjassa oli sellainen tyhjä, hermostunut olo. Pelon ja toivon sekoitus. Koko matkan klinikalle olin miettinyt, että mitä jos siellä ei ole mitään.

Lääkäri oli hiljainen ja ammattimainen, levitti sen kylmän geelin vatsalle. Huone oli hämärä, kuului vain laitteiden vaimea hurina. Tuijotin sitä mustavalkoista, rakeista kuvaa ruudulla enkä ymmärtänyt siitä mitään. Pelkkiä harmaan sävyjä. Se hetki, kun lääkäri etsi, tuntui kestävän ikuisuuden.

Ja sitten se näkyi. Pieni, pieni valkoinen piste, joka sykki ruudulla. Lääkäri sanoi, että tuossa se on, vahva syke. Siinä hetkessä kaikki se pelko ja jännitys vain purkautui. En kuullut ääntä, näin vain sen pienen nopean välähdyksen. Se oli todellista. Siitä se kaikki alkoi.

Sikiön sydämen syke näkyy ultrassa.

Sikiön syke on havaittavissa emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa yleensä raskausviikolla 6 (rv 6+0 lähtien).

Vatsanpeitteiden päältä tehdyssä ultrassa syke näkyy luotettavasti vasta raskausviikolla 7 tai 8.

Miksi varhaisultraan yleensä mennään ja mitä siellä tapahtuu:

• Raskauden keston ja lasketun ajan varmistaminen. Mittojen perusteella saadaan heti alussa tarkka laskettu aika, joka ei enää myöhemmin juuri muutu.
• Sikiöiden lukumäärä. Tässä vaiheessa selviää, onko matkassa yksi, kaksi vai useampi tulokas. Se oli itsellekin jännä paikka.
• Raskauden sijainnin tarkistus. Tärkein tehtävä on varmistaa, että alkio on kiinnittynyt oikeaan paikkaan kohtuun, eikä kyseessä ole vaarallinen kohdunulkoinen raskaus.
• Sykkeen toteaminen antaa mielenrauhaa. Se on ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että kaikki on hyvin ja siellä kohdussa on elämää. Se helpotus on ihan valtava. Varhaisultrassa tutkimus tehdään usein emättimen kautta, koska se antaa tarkemman kuvan näin alussa.

Millä viikolla neuvolassa kuunnellaan sydänäänet?

Sydänäänet? Joo, niitä kuunnellaan. 12. viikosta eteenpäin. Dopplerilla. Lähes aina.

Sitten on se syke. 110–160. Minuutissa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Se on vain numero.

• 12. viikko: Syke ensi kertaa kuultavissa.
• Dopplerlaite: Tämän se tekee.
• Sykealue: 110–160. Ei sen kummempaa.

Se on osa sitä pakettia. Käydään läpi. Ei sen syvempää pohdintaa. Sitten mennään eteenpäin. Elämä jatkuu.

Millä viikolla kuuluvat sydänäänet dopplerilla?

Odotus. Se pitkä, hidas hengitys kohti tuntematonta, mutta niin toivottua. Jokainen aamu herää ja tuntee, tarkistaa, etsii merkkejä. Sitten tulee se hetki, kun Doppler-laitteen viileä geeli koskettaa vatsaa, lupaa jotain. Ja sitten, se ääni. Se on kuin kuuntelisi maailman salaisinta laulua.

Tu-tum, tu-tum, tu-tum. Maailman pienin, mutta silti voimakkain syke. Se on kuin pisara vettä putoaisi tyyneen järveen, levittäisi aaltoja kauas. Se kertoo, että siellä on elämä. Pieni, täydellinen ihme. Viimeistään raskausviikolla 16 se ilmoittaa itsestään, varmasti ja selkeästi.

Se ääni, se resonoi jossain syvällä, ihan sisimmässä. Se ei ole vain ääni, se on lupaus, tulevaisuus, jo olemassa oleva rakkaus. Jokainen syke kertoo tarinaa kasvusta, kehityksestä, hiljaisesta työstä, jota pieni sydän tekee. Minun sydämeni vastaa sille, sykkii hitaammin ja rauhallisemmin, kun kuulen sen.

Doppler-laitteella kuulet sikiön sykkeen viimeistään raskausviikolla 16. Tällöin syke on varmasti riittävän vahva luotettavaan havainnointiin. Vaikka viimeistään raskausviikolla 16 syke kuuluu varmasti, on paljon, mikä vaikuttaa sen havaitsemiseen aiemmin tai juuri silloin:

• Sikiön asento: Pieni keho voi piilotella, kääntyä pois. Vain oikeassa kulmassa ääni pääsee läpi, selkeänä.
• Istukan sijainti: Jos istukka on edessä, se voi vaimentaa ääntä, tehdä sen etsimisestä vaikeampaa. Se on kuin verho äänen edessä.
• Äidin kehonrakenne: Joskus vain on niin, että äänen on vaikeampi kulkea läpi. Kehon kerrokset, ne peittävät ja suojaavat.
• Laitteen herkkyys ja käyttäjän kokemus: Jokainen laite on erilainen, ja jokainen käsi, joka sitä pitää, etsii omaa polkuaan. Kokenut osaa etsiä, kuunnella, löytää.
• Vauvan koko: Alussa se on niin pieni, pieni pisara valtameressä. Mitä isompi se on, sitä helpompi sen on antaa äänensä kuulua.
• Vatsanpeitteiden paksuus: Se on kuin peitto, joka on taitettu moneen kertaan. Paksu peitto vaimentaa, mutta ääni löytää silti tiensä.