Mistä tietää, että koira on masentunut?

Mistä tietää, että oma rakas karvakaveri on masentunut? Se on kysymys, joka on painanut minua itseänikin, liian monta kertaa. Muistan sen päivän, kun Lumi, meidän bernhardinkoira, muuttui. Ensimmäinen merkki oli hiljaisuus. Lumi, joka ennen räjähti ilosta joka aamu, oli vain… hiljainen. Hänen häntä oli harvoin iloisesti heiluen, enemmänkin roikkumassa alaviistoon.

Muutokset ruokahalussa olivat myös selviä. Se söi vähemmän, ja se oli Lumille todella epätavallista. Se oli aina ollut kova syömään, varsinkin herkkuja! Nyt se jättäi ruoan lautaselle, katse tyhjä ja apea. Voi sitä surua, mitä se herätti minussa! Mietin silloin, miksi se ei enää syö? Oliko jotain vialla?

Lisäksi se alkoi nukkua paljon enemmän. Aiemmin se oli energialähde, joka jaksoi leikkiä tuntikaupalla. Nyt se vain makaili, apatiassa. Leikkimisen ajatuskaan ei kiinnostanut sitä. Se oli murtavaa. Minäkin kärsin, kun paras ystäväni kärsi.

Ja sitten oli se takertuvuus. Se pysyi lähelläni jatkuvasti, kuin tarvitsisi jatkuvasti vakuutusta rakkaudestani. Liian usein se vain tuijotti minua surullisilla silmillään – tiedättehän, se kyyneltä lähes kuultava katse. Oliko se minun vikani? Olin tehnyt jotain väärin?

Eläinlääkäri sanoi sitten, että ne voi olla masennuksen oireita. Toki, koirillakin on tunteita, vaikka jotkut eivät sitä aina usko. Vähentynyt aktiivisuus, muutokset ruokahalussa, sosiaalisen käyttäytymisen muutokset, surullinen kehonkieli ja äänenkäyttö – niitä kaikkia Lumilla oli. Onneksi asiat paranivat hoidon avulla. Mutta se opetti minulle, että koirillakin on masennusta, ja sitä on osattava tunnistaa ja hoitaa.

Muista nyt, että nämä merkit voivat viitata myös muihin sairauksiin, joten eläinlääkäriin on aina hyvä mennä. Älä aliarvioi lemmikkisi tunteita. Kuten minäkin opin, ne ovat meidän perheenjäseniämme, ja meidän velvollisuutemme on auttaa heitä.