Mitä oikeuksia lapsi saa syntyessään?

Mikä on tärkein lapsen oikeus?

Onko se oikeasti näin myöhään jo? Kello kolme yöllä... Ajatukset pyörii päässä. Lapsen oikeudet, joo, ne on tärkeitä. Mutta mikä on todella tärkein? En tiedä. Olen hämmentynyt.

• YK:n lapsen oikeuksien sopimus, tietenkin. Luin siitä joskus. Moni asia siinä.

• Mutta onko se vain paperilla? Tosielämässä? Meidän perheen tilanne on... monimutkainen.

Minun lapseni, 7-vuotias Elina, ansaitsee kaiken hyvän. Hänellä pitäisi olla:

• turvallinen koti.
• riittävä ravinto.
• mahdollisuus hyvään koulutukseen.
• rakastavat vanhemmat.

Mutta meillä on rahapula. Vuokravakuus oli mahdoton löytää tänä vuonna. Minun täytyy työskennellä kaksi työpaikkaa, jotta meillä edes on katto pään päällä. En näe Elinaa tarpeeksi. Syyllisyys painaa.

Tärkein lapsen oikeus on ehkä oikeus rakastaviin vanhempiin, jotka voivat antaa hänelle turvallisen ja rakastavan kodin, riittävällä rahalla ja ajalla. Se on helppo sanoa, mutta niin vaikea saavuttaa.

Tuntuu, että kaikki lapsen oikeudet ovat riippuvaisia tästä. Jos perheen talous on epävakaa, muut oikeudet jäävät helposti taka-alalle. Elina tarvitsee sosiaalityöntekijän apua ja tukea.

Se on niin surullista.

Mitä sanoa kun lapsi syntyy?

No huh huh, pieni ihminen putkahti maailmaan! Mitä tähän nyt sanoisi? No ainakin onnea vanhemmille, kai se on se perusjuttu. Mutta mites selittää sille uteliaalle kummilapselle, mistä se vauva oikein tuli?

• Kerro totuus, mutta lapsen tasolla. Ei tarvitse mennä syvälle biologiaan, ellei se ole lapsen intohimo.

• Vauva asui äidin masussa. Sehän on kuin pieni yksiö vuokralla!

• Äiti ja isä tarvitsivat pienen siemenen. Semmoinen juttu, vähän kuin kasvien kanssa.

• Kohtu on vauvan koti. Siellä se kasvaa ja potkii menemään.

Ja sitten se iso kysymys, miten se vauva sieltä ulos tulee? No, se on vähän kuin ponnistaisi ison kakkapökäleen, anteeksi nyt vaan, mutta lapsillehan voi puhua suoraan. Tai sitten sanot, että vauvalla oli iso ovi, josta se pääsi maailmaan.

Muista, että lapsen kysymykset on parasta ottaa tosissaan, vaikka ne kuinka huvittaisivat. Vastaukset kannattaa pitää yksinkertaisina ja rehellisinä. Ja jos et tiedä vastausta, sano rehellisesti, että selvität sen. Tai vielä parempaa, keksit jonkun hauskan tarinan!

Mitä oikeuksia 12-vuotiaalla on?

12-vuotiaalla on oikeuksia. Ei mitään uutta.

• Tieto: Ikätasoinen. Ei ylilyöntejä. Totuus.
• Turva: Sosiaalinen, riittävä. Kenen vastuulla?
• Koulutus: Laadukasta. Miten mitataan? Kuinka paljon?
• Kieli & Kulttuuri: Oman valinta. Ei pakko.
• Yhdistykset: Liittyä. Jos haluaa. Miksei?

Elämä on. Ei ole oikein, ei väärin. Vain on.

Oikeudet paperilla. Tosielämässä? Toinen juttu. Toimivatko?

Esimerkiksi minun lapsuuteni. Ei paljon oikeuksia tuntunut olevan. 1980-luku. Koulussa istuttiin ja kuunneltiin. Ei keskustelua. Mutta selvisin. Yritä sinäkin. Elämä on.

Minkä ikäisenä lapsi saa päättää omista asioista?

Huh huh, mikä kysymys! Ihan kuin kysyisit, milloin koira osaa sitoa kengännauhat – vaikea sanoa tarkasti! 18 vuotta, niin se on virallista. Silloin saa äänestää, ostaa viinaa ja tehdä kaikki ne muut aikuisen jutut, mitä aikuiset tekee. (Tai no, jotkut aikuiset.)

Mutta hei, alle 18-vuotias ei ole mikään tyhjä pullo, josta voi kaataa mitä tahansa! Lapsi on kuin kasvava puu – ensin on pieni taimi, sitten pensas, lopulta iso puu! Itsemääräämisoikeus kasvaa samalla tavalla.

• Pienet lapset, no ne on aika kuin leijonanpentuja – niitä on turvallista ohjata.
• Teinit taas on kuin villihevosia – vähän kapinaa ilmassa, mutta silti tarvitaan ohjausta.
• Sitten on ne 17-vuotiaat, ihan kuin aikuiset, mutta silti vähän sellaisia… ööö… puolivalmiita.

Ikä ei ole kaikki, tottakai. Jos 15-vuotias tietää, että haluaa viilata kynnet itse, eikä äidin tehdä sitä, niin sehän on ihan ok! Mutta jos kyse on vaikkapa vakavasta sairaudesta, niin lääkäri kysyy vanhempienkin mielipidettä.

Muista, että 20-vuotiaallakin voi olla päätöksenteossa sama taso kuin 12-vuotiaalla, riippuen kypsyyden tasosta. Omat kokemukseni? Sain päättää omat hiusteni väristä jo 13-vuotiaana, ja se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä (punainen!). Toki äiti vähän närkästyi, mutta sehän oli juuri juttu.

Yhteenvetona: 18 vuotta on se maaginen raja, mutta terve järki ja lapsen kypsyystasoa täytyy ottaa huomioon koko ajan. Sellaista se elämä on, kuin satu, jossa mennään ylös ja alas, mutta aina on uusi seikkailu edessä!

Milloin lapsella on oikeus tulla kuulluksi?

Lapsella on oikeus tulla kuulluksi? No, milloin sitten ei? Kun se on vauva ja pieraisee unihiekassa? Ei kai. Ihan jokainen kakka-aktivistikin ymmärtää sen.

Pääasia: Kyky ilmaista mielipide, ei ikä, ratkaisee. Kuin vanhan auton käynnistys: jos akku on loppu, ei sähkön määrä ole ratkaiseva, vaan kyky antaa kipinää. Sama homma tässäkin.

• Ihan pientenkin näkemykset täytyy ottaa huomioon. Muuten tulee lapsesta aikuisena sellainen, joka huutaa mielipiteensä aina yhtä korkeasti. Vähän kuin se mun entinen naapuri, joka soitti trumpettia kello 3 aamulla. Ärsyttävää, mutta ääni kuuluu.

• Jokainen asia, joka lasta koskee, vaatii kuulemista. Joskus se on helppoa, joskus se on kuin yrittäisi saada kissa syömään parsakaalia. Kissa tietysti voittaa aina, mutta koeta nyt saada se totta!

• Millään ei ole niin hirveän paljon merkitystä kuin lasten mielipiteet. No, ehkä pizzassa ananas on yhtä paha asia.

Lopuksi: Se on siis oikeus, ei etuoikeus. Ja tämä ei ole mikään maalaus, se on faktatietoa, ikään kuin maan vetovoima. Kaikki tiedämme, että jos pudotat puhelimesi, se putoaa alas, ei ylös. Samalla tavalla, lapsella on oikeus ääneen.