Voiko lapsi kieltäytyä tapaamasta vanhempaa?

Lapsen ääni kuuluviin: Voiko lapsi todella kieltäytyä tapaamasta vanhempaa?

Avioero tai vanhempien erillään asuminen voi olla lapselle haastava tilanne. Tapaamisoikeus on usein ratkaisu, jolla pyritään turvaamaan lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa. Mutta entä jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaa? Kuinka painava on lapsen oma mielipide, ja missä kulkee lapsen oikeuksien ja vanhempien velvollisuuksien raja?

Tämä kysymys herättää paljon tunteita ja eettisiä pohdintoja. On tärkeää muistaa, että Suomen lainsäädäntö pyrkii ensisijaisesti turvaamaan lapsen edun. Tämä tarkoittaa, että lapsen hyvinvointi on aina etusijalla, olipa kyse sitten tapaamisoikeudesta tai muista lapsen elämää koskevista päätöksistä.

Lapsen kuuleminen ja mielipiteen huomioiminen

Suomen lainsäädäntö korostaa lapsen kuulemista häntä koskevissa asioissa. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta edellyttää, että lapselle annetaan mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja toiveensa ennen päätöksentekoa. Tämä koskee myös tapaamisoikeutta.

Erityisen tärkeää lapsen mielipide on, kun hän on täyttänyt 12 vuotta. Tällöin lapsen oma näkemys tapaamisista on lain mukaan otettava huomioon entistä painavammin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että 12 vuotta täyttänyt lapsi voisi yksin päättää tapaamisista. Päätöksen tekee edelleen tuomioistuin tai lastenvalvoja, mutta lapsen mielipide on merkittävä osa kokonaisarviointia.

Lapsen kieltäytyminen tapaamisesta – monimutkainen tilanne

Vaikka lapsi olisi 12 vuotta täyttänyt ja vastustaisi tapaamisia, tilanne ei ole yksiselitteinen. Kieltäytymisen taustalla voi olla monia syitä, kuten:

• Pelko tai turvattomuus: Lapsi voi pelätä toista vanhempaa tai tuntea olonsa turvattomaksi tapaamisissa.
• Vanhempien välinen konflikti: Jatkuva riitely vanhempien välillä voi aiheuttaa lapselle stressiä ja haluttomuutta tavata toista vanhempaa.
• Muutos lapsen elämässä: Uusi parisuhde, muutto tai muut suuret muutokset voivat vaikuttaa lapsen tunteisiin ja haluun tavata vanhempaa.
• Vieraannuttaminen: Jos toinen vanhempi pyrkii aktiivisesti vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmasta, lapsi voi alkaa vastustaa tapaamisia.

On olennaista selvittää, miksi lapsi kieltäytyy tapaamasta. Asiaa on tutkittava huolellisesti, ja lapsen kuulemisen lisäksi on tarpeen selvittää vanhempien näkemykset ja tarvittaessa pyytää asiantuntija-apua esimerkiksi sosiaalityöntekijältä tai psykologilta.

Vanhemman vastuu ja velvollisuudet

Vaikka lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, vanhemmilla on edelleen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Vanhempien tulisi pyrkiä ymmärtämään lapsen tunteita ja huomioimaan ne päätöksenteossa. Heillä on myös velvollisuus tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, mikäli se on lapsen edun mukaista.

Tapaamisoikeuden täytäntöönpano ja lapsen suojeleminen

Lain mukaan tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa voi hakea vain se vanhempi, jolla on tapaamisoikeus. Jos toinen vanhempi estää tapaamisia, tapaamisoikeutta käyttävä vanhempi voi hakea käräjäoikeudelta täytäntöönpanoa.

Täytäntöönpanossa on kuitenkin aina huomioitava lapsen etu. Jos lapsi vastustaa tapaamisia voimakkaasti ja kieltäytymisen taustalla on painavia syitä, tuomioistuin voi päättää, ettei täytäntöönpanoa toteuteta. Lapsen suojeleminen on ensisijaista, ja täytäntöönpanolla ei saa aiheuttaa lapselle vahinkoa.

Loppupäätelmät

Kysymys lapsen oikeudesta kieltäytyä tapaamasta vanhempaa on moniulotteinen ja herkkä. Lapsen mielipide on tärkeä, erityisesti kun hän on täyttänyt 12 vuotta. Kieltäytymisen syyt on kuitenkin selvitettävä huolellisesti, ja päätöksenteossa on aina huomioitava lapsen etu ja hyvinvointi. Vanhemmilla on vastuu tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, mutta heidän on myös suojeltava lasta tilanteissa, joissa tapaamiset aiheuttavat lapselle pelkoa tai turvattomuutta. Aina kun mahdollista, on pyrittävä löytämään ratkaisuja, jotka turvaavat lapsen oikeudet ja edistävät hänen hyvinvointiaan.

#Huoltajuus #Lapsen Oikeus #Vanhempien Tapaamiset