Ketä väistän kun ajan suoraan?

Ketä väistän kun ajan suoraan? Voi juku, liikennesäännöt, ne on aina vähän kuin venäläinen ruletti, eihän? Muistan sen kerran, aivan kauhea kokemus se oli. Ajoin suoraan, ja yhtäkkiä oikealta ilmestyi joku… en edes muista mikä auto se oli, joku vanha, harmaa. Oli niin lähellä, että sydän hyppäsi kurkkuun, oikeasti. Hiukset nousi pystyyn. Melkein kolahti, aivan kamalaa! Sen jälkeen oon ollut paljon varovaisempi.

Perussääntö on kai se, että jos ei oo mitään kolmiota, väistetään oikealta tulevaa. Joo, loogista se on, paperilla ainakin. Mutta käytännössä? Ei aina niin helppoa. Varsinkin se vasemmalle kääntyminen… se on aina niin arvaamatonta. Onko siellä joku piilossa, odottamassa? Aina sitä miettii, että ehdinkö kääntyä vai pitääkö jarruttaa, ja se jarruttaminen kesken kaiken… sekin on vähän riskialtista, eiks niin? Aina vähän jännittää, etenkin ruuhkassa. Muistan kerran, kun jouduin jarruttamaan niin äkkiä, että melkein takana ajanut törmäsi minuun. Onneksi ei sattunut mitään vakavaa.

Ja se on just se, mikä tekee tästä niin stressaavaa! Ei ole koskaan varma, mitä tapahtuu, joku voi ilmestyä mistä tahansa. Sellaiset hetket, kun joutuu tekemään päätöksen sekunnissa, ovat tosi vaikeita. Onko aika kääntyä? Onko tilaa? Onko se toinen kuski yhtä tarkkaavainen kuin minä? Toivoo, että kyllä, mutta ei voi olla varma. No, ainakin sen tiedän, että olen opetellut ajamaan varovaisemmin sen läheltä piti -kokemuksen jälkeen. Ja se on ehkä jotain. Ainakin vähemmän jännittää! No, ehkä. Vieläkin jännittää vähän välillä…