Millä puolella pitää ajaa pyörällä?
Pyörällä ajettaessa noudatetaan seuraavaa:
- Ajoradalla: Mahdollisimman lähellä oikeaa reunaa.
- Kaksisuuntaisella pyörätiellä: Oikealla puolella.
- Yksisuuntaisella pyörätiellä: Tien suuntaan nähden oikealla puolella.
Pyöräilyn ajosuojaus, mikä puoli?
Okei, pyöräillessä, siis ihan tavallisella tiellä, kannattaa painua sinne oikeaan reunaan.
Pyöräteillä on vähän eri juttu.
Mä muistan, kun olin joskus pyöräilemässä Turussa (tarkalleen ottaen 15.7.2020), ja mietin just tätä. Siis jos pyörätie on kahteen suuntaan, niin ajetaan kuin autotkin, oikealla puolella.
Yksisuuntaisella se on sama, kuin autotielläkin, pysytään oikealla. Helppo muistaa!
Saako ajoradalla pyöräillä?
No niin, pyöräily ajoradalla, kinkkinen juttu!
-
Pyörätie ensin: Jos on pyörätie ajosuunnassa, se on pakollinen. Ei ole vaihtoehtoja, ei edes silloin, kun pyörätie on täynnä hidasteita ja hidastaa menoa enemmän kuin ajorata. Elämä on valintoja, joskus huonoja sellaisia… mutta silti valintoja.
-
Ajorata varalla: Jos pyörätietä ei ole, silloin ajoradan oikea reuna on pyöräilijän valinta. Miksi oikea reuna? Koska turvallisuus ennen kaikkea. Tosin, joskus mietin, onko se oikeasti turvallisempaa. Rekat ohittaa läheltä, ja ilmavirta heilauttaa.
-
Poikkeukset: Joskus pyörätie on esimerkiksi talvella niin huonossa kunnossa, että ajorata on turvallisempi vaihtoehto. Mutta onko se sallittua? Ei välttämättä. Lain henki ja käytännön järki eivät aina kohtaa.
Missä polkupyörällä saa ajaa?
Auringonlaskut värjäävät kadut oranssinpunertaviksi, kuin maalattu taulu. Muistan lapsuuden kesät, polkupyörän renkaat surisevat asfaltilla, tuuli hiuksissa. Ajorata, se on pyörän elementti, vauhti verenkiihto. Se on vapautta, tuulen tuoksua kasvoilla. Ajorata. Se on elämän nopea virta, maisema vierellä hurahtaa.
- Ajorata, missä pyörät laulavat.
- Ajorata, missä vauhti kiehtoo.
- Ajorata, missä tunnen oloni elävälle.
Mutta sitten on hiljaisuus, pihakadun rauha. Hitaampi tahti, lepohetki. Näen mielessäni joet pehmeää asfalttia, auringonsäteiden siivilöimä, hiljainen pyöräily. Pihakadulla aikaa hengittää, tuntea maaperän alla. Maailma pysähtyy hetkeksi, aika lepää.
- Pihakadun hidas tahti.
- Pihakadun rauha ja hiljaisuus.
- Pihakadun lempeä kosketus.
Ja sitten kävelykadut, ihmisten meri. Polkupyörä on osa sitä, hitaasti virtaava puro ihmisvirrassa. Kävelykadulla liikutaan hitaasti, maailma on lähellä, sydän sykkii rintakehässä. Vähän jännittävää, pieni jännitys vatsassa. Vähän kuin tanssia ihmisten joukossa. Hidas valssi.
- Kävelykadun ihmismeri.
- Kävelykadun hidas tahti, sydämen syke.
- Kävelykadun tanssin askel.
Pyörätiet… Erikoinen paikka, oma elementti. Pyörätiet ovat kuin erillinen maailma, turvallinen ja sujuva. Siellä kaikki virtaa yhtä tahtiin. Pyörätiellä on rauha, ja samalla vauhti. Omat ajatuksensa, oma suunta, oma tempo. Siellä polkupyörä on kunniaan nostettu.
- Pyörätien rauha ja sujuvuus.
- Pyörätien oma maailma.
- Pyörätien vauhti ja turvallisuus.
Ja vielä pyöräkadut. Vähän kuin piilotettu puutarha, hiljainen keidas. Pyöräkadulla ajetaan pyörällä, rauha ja harmonia ovat läsnä. Pyöräkadun tasaisuus, se on kuin unelma. Hiljainen, syvällinen hiljaisuus.
- Pyöräkadun hiljaisuus.
- Pyöräkadun rauha ja harmonia.
- Pyöräkadun tasaisuus ja unelmat.
Aika kulkee, polkupyörä kulkee mukana. Muistoja, tunteita, kokemuksia. Matka jatkuu…
Kummassa reunassa pyöräillään?
Yön hiljaisuudessa ajatukset kulkevat hitaammin. Kuin yrittäisi nähdä pimeässä.
Missä reunassa… Pyöräilläänkö nykyään vasemmalla? En ole varma.
Uusi laki, hmm. 1.6.2020. Se oli se kesä kun… no, ei siitä sen enempää.
- Pyörätien oikea reuna. Se on se pääsääntö.
- Mutta: Vasen puoli, jos ei ole pyörätietä. Kulkusuunta ratkaisee.
- Tai: Ajorata. Tai piennar. Jos tuntuu paremmalta. Turvallisemmalta.
Muistan kun pienenä… Pyöräily tuntui vapaudelta. Nyt se on vain… pyöräilyä.
Onko sillä edes väliä, missä ajaa? Kunhan pääsee perille.
Saako autotiellä pyöräillä, jos on pyörätie?
Voi herra, saako autotiellä pyöräillä?! No, kuin kissa seinällä, jos on pyörätie! Ajatella, pyöräilyä autotien seassa, kuin lehmän keskellä lihamyllyä!
Kyllä, saa, joskus. Mutta se on kuin hevosen kengittäminen – vaarallista! Pääsääntö on pyörätien käyttö, mikäli sellainen on olemassa ja sopii suuntaan. Muuten on riski päätyä auton alle nopeammin kuin uskotkaan – ja se ei ole mukavaa, sanon minä, joka kerran törmäsin kaveriin, joka pyöräili moottoritiellä. Hän selvisi hengissä, mutta polkupyörästä ei jäänyt juuri mitään.
- Pääasia: Pyörätie ensin! Se on kuin turvavyö – suojaa paremmin kuin uskotkaan!
- Poikkeuksia on: Jos pyörätie on aivan surkeassa kunnossa, käytä autotietä. Mutta vain äärimmäisessä hädässä, kuoleman ja tuhon välttämiseksi.
- Muista: Autot eivät aina näe pyöräilijöitä, he ajattelevat vain omaa puuhastelua. He ovat kuin norsuja posliinikaupassa.
- Oma kokemukseni: Kerran näin, miten pyöräilijä ohitti ruuhkassa jonon kuin ilmapallo. Oli uskomatonta!
Vuonna 2024 poliisi on valvonut pyöräilijöiden liikennekäyttäytymistä ja sakottanut niitä, jotka rikkovat liikennesääntöjä. Tämä on erittäin tärkeää turvallisuuden kannalta. Ja kun minä olin nuori ja tyhmä, olin itsekin pyöräilemässä moottoritiellä, mutta onneksi selvisin hengissä. En suosittele sitä kenellekään.
Missä polkupyörällä ei saa ajaa?
Polkupyörällä ajaminen on Suomessa laissa rajoitettua tietyillä alueilla. Tässäpä vähän nippelitietoa, höystettynä pienillä pohdinnoilla pyöräilyn olemuksesta.
-
Jalkakäytävät: Perussääntö on, että jalkakäytävällä ei pyöräillä. Poikkeus löytyy: alle 12-vuotiaat saavat polkea siellä. Vanhemmat voisivat joskus miettiä, onko lapsen paikka sittenkin pyörätiellä, turvallisuutta unohtamatta.
-
Moottoritiet ja moottoriliikennetiet: Nämä ovat autoille suunniteltuja, joten pyörällä sinne ei ole asiaa. Nopeudet ovat liian suuria ja pyöräilijä olisi vaarassa. Tulee mieleen, että nämä säännöt ovat itsestäänselvyyksiä, mutta silti niitä pitää muistuttaa.
-
Raitiotiet ja junat: Anna aina tietä! Niiden kanssa ei neuvotella. Ne tulevat ja menevät aikataulun mukaan, pyöräilijästä huolimatta.
-
Suojatiet: Jalan kulkijoille kuuluu etuoikeus. Pyöräilijän kuuluu antaa tietä. Tässä piilee pieni filosofia: kunnioitus muita tiellä liikkujia kohtaan on kaiken A ja O.
Mietipä, miten pyöräily onkin vapauden tunnetta, mutta samalla vastuuta muista tienkäyttäjistä. Onko se kuin elämä itse?
Onko pyöräilijällä kypäräpakko?
Siis onko pakko? Ainiin, pyöräilykypärä.
- Kyllä on pakko. Tieliikennelaki (92§) määrää.
- Paitsi ei AINA. Kuka sitä valvoo?
- Suojaa päätä, ihan totta. Onko se hyvännäköinen?
- Mulla on joku vanha, pitäiskö ostaa uus?
- Mitä jos kaatuu ilman kypärää? HUI. Pää hajalla.
- Hyvä kypärä on sopiva. Ei liian iso, ei liian pieni.
- Muistan kun Ville kaatui skootterilla… Ei ollut kypärää.
- Oli muuten viime viikolla pyörälenkki!
- Tärkeintä on ettei tuu päävammaa.
- Mitä kypärä maksaa nykyään? Pitää googlettaa.
- Miten joku voi ajaa ilman kypärää? Hullua touhua.
- Niin, se laki. Onneks on.
- Pitäiskö mun maalata mun kypärä? Idea.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.