Mistä tietää onko sormuksessa timantti?

Kimalle. Se on aina vetänyt minua puoleensa, kuin magneetti. Ja kukapa ei olisi joskus haaveillut timanttisormuksesta? Minä ainakin! Mutta miten sen sitten tietää, että se upea, hohtava kivi sormuksessasi on oikeasti timantti? Ei kai kukaan halua maksaa omaisuuksia jostain, mikä onkin vain… no, lasinpalanen?

Muistan kerran, kun näin ihan uskomattoman sormuksen kirpputorilla. Se kimalteli niin kauniisti auringonvalossa. Myyjä vakuutti, että se oli aitoa timanttia, vanha perintökalleus ja ties mitä. Mutta… jotain tuntui vähän offilta. Onneksi opin jo varhain etsimään niitä pieniä, lähes näkymättömiä leimoja sormuksesta. Niinkuin salaisia koodeja! Ne voivat kertoa paljon. Tässä tapauksessa, ne puuttuivat. Luotin vaistooni, ja jätin sormuksen ostamatta. Huh, läheltä piti!

Ja sitten se tärkein: sertifikaatti! Oikeasti, se on kuin timantin henkilöllisyystodistus. Se kertoo kaiken – karaatit, puhtauden, hionnan… ihan kaiken! Muistuttaa vähän sitä, kun lapsena keräilin tarroja ja jokaiseen kuului pieni infolappu. No okei, ehkä vähän erilainen skaala, mutta ymmärrätte varmaan. ;) Sertifikaatti on se, mikä tuo mielenrauhan. Silloin tietää, että sormessa kimaltelee aito aarre, eikä mikään hämäys.

En ole mikään timanttiasiantuntija, mutta olen oppinut kantapään kautta, että kannattaa olla tarkkana. Ja hei, kukapa ei haluaisi olla varma siitä, että saa rahoilleen vastinetta? Eikö niin?