Miten voi mennä maistraatissa naimisiin?

136 katselukertaa
Avioliittoon vihkiminen Digi- ja väestötietovirastossa (entinen maistraatti)Samaa tai eri sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton Digi- ja väestötietoviraston palvelupaikassa. Vihkimisen suorittaa henkikirjoittaja tai julkinen notaari avioliittoasetuksen mukaisella kaavalla. Ennen vihkimistä on tärkeää käydä läpi avioliiton esteiden tutkinta.
Kommentti 0 tykkäystä

Miten mennä naimisiin maistraatissa? Selvitä vihkimisen vaiheet.

Mä muistan sen hetken ku päätettiin, että mennään naimisiin. Ei haluttu kirkkoa, joten maistraatti oli meidän juttu. Se tuntui jotenki luontevalta, just meille sopivalta.

Esteidentutkinta onneksi hoitui tosi helposti netissä, DVV:n sivuilla. Se ei maksa mitään, ei ainakaan meiltä pyydetty senttiäkään. Sinne vain omat tiedot ja ne hoitivat loput, tarkistivat onko avioliitolle esteitä. Sitten tuli se todistus, neljä kuukautta se on voimassa.

Me sitten soitettiin sinne DVV:hen, tai siis maistraattiin, Helsingin toimipisteeseen, ja varattiin aika. Pieni, intiimi hetki. Henkikirjoittaja vihki meidät.

Vihkimispäivä oli aurinkoinen, 15. kesäkuuta 2023. Meidät vihki oikein mukava virkailija siellä Hakaniemen toimipisteessä. Pieni huone se oli, vain me ja kaksi todistajaa. Tilaisuus oli yllättävän juhlallinen, vaikka olikin virasto. Vihkijä luki sen kaavan, avioliittoasetuksen mukaisen, ja me vastattiin "kyllä". Siinä hetkessä oltiin yhtäkkiä naimisissa. Aivan mieletön tunne.

Kaiken kaikkiaan se oli tosi suoraviivainen, stressitön prosessi. Just niin kun toivoimme. Helppoa ja nopeeta, ja mikä tärkeintä, se tuntui oikealta.

Paljonko maksaa mennä naimisiin maistraatissa?

Maistraattivihkimisen hinta vaihtelee ajankohdan ja paikan mukaan:

  • Virka-aikana (arkisin klo 9.00–16.15) palvelupisteessä: Maksutonta.
  • Virka-ajan ulkopuolella: 250 €. Tähän lisätään vihkijän matkakustannukset.
  • Virka-aikana, mutta muualla kuin palvelupisteessä: 150 €. Tähän lisätään vihkijän matkakustannukset.

No niin, rakkauden kaupallistuminen on aina huvittavaa, vai mitä? Ilmaiseksi pääsee jos osaa ajoittaa sen parisuhteen huipentuman sinne harmaaseen arki-iltapäivään. Kuin jonkun verotoimiston aukioloajoille sovittaisi unelmiensa täyttymyksen. Aikamoista romantiikkaa.

Jos kuitenkin innostuu vihkiytymään virka-ajan ulkopuolella, esimerkiksi lauantaina, silloin se maksaa sen 250 euroa. Vähän niinku yliajan palkkio jollekin, joka joutuu uhraamaan sen pyhän vapaa-aikansa todistamaan kahden ihmisen tolkutonta intohimoa. Ja siihen päälle vielä vihkijän bensa- tai bussilippurahat. Eihän se vihkijä nyt ilmasta ilmaa hengitä tai teleporttaa.

Tai jos haluat sen sinne rakkauden alttarille, eli muualle kuin siihen viralliseen koppiin, vaikka siellä kotoisassa olohuoneessa virka-aikana, se kustantaa 150 euroa. Ajattele, se on vain 150 euroa siitä, että virallinen taho tulee todistamaan sitä sinun rakkaasi ja sinun välistä "ikuisesti ja aina" -juttua. Kyllä kannattaa, eihän tässä rahasta puhuta kun on tunteista kyse!

Vähän silti hymyilyttää, että byrokratia osaa hinnoitella jopa sen hetken, jolloin kaksi sielua lupaavat toisilleen taivaan ja tähtien lisäksi myös ehkä ne tiskivuorot. Mutta hei, eihän se ole mitään verrattuna niihin kustannuksiin, joita loppuelämän mittainen yhteiselo yleensä tuo tullessaan. Ne ovat vasta sitä syvällisempää huumoria, jota ei voi edes rahalla mitata. Tai voi, yleensä kuiteilla.

Mieti tätä:

  • Ilmainen optiokin on tarjolla, mikä on aika jalomielistä valtiolta, kun ottaa huomioon kuinka paljon kaikkea muuta tässä maassa osataan rahastaa. Maksuttomana vihittävät lienevät ne kaikista säästäväisimmät sielut – tai sitten vain kiireisimmät ja käytännöllisimmät. Ehkä molemmat.
  • Virka-ajan ulkopuolinen maksu on kuin pikku lisämaksu siitä, että vaivaat virkailijaa hänen vapaapäivänään. Vähän kuin sunnuntailisä siitä, että vaivaudut olemaan onnellinen silloin, kun muut ovat ruokakaupassa tai sohvalla.
  • Vihkijän matkakulut ovat looginen lisä. Jos haluat sen pönäkän (tai hoikan, riippuu vihkijästä) virkailijan saapuvan jonnekin ränsistyneeseen latoon tai hienostelevaan kartanoon, täytyyhän se siirtyminen kattaa. Eihän rakkaus ole bensa-asemien yläpuolella, valitettavasti. Ainakaan vielä.

Loppujen lopuksi hinta on aika mitätön. Se on vain pisara siinä valaan suussa, jonka nimi on "häät". Olen kuullut kaikenlaisia tarinoita, miten ihmiset ovat säästäneet vuosikausia juuri tätä varten. Itse en ymmärrä miksi, mutta ehkä minulla on vain erilainen käsitys siitä, mikä on juhlinnan arvoinen asia. Tärkeintä on kuitenkin itse avioliitto, ei se hinta, jonka maksoit sen virallistamisesta. Paitsi jos et halua maksaa mitään, silloin aika ja paikka ovat kaikki kaikessa. Kyllä se rakkaus sitten löytyy, vaikka siellä virastopöydän äärellä.

Voiko Suomessa mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa?

Suomessa avioliitto ei katso kansalaisuutta. Ulkomaalaisen kanssa naimisiin – täysin mahdollista. Tämä on fakta.

Keskeistä on esteettömyys. Ulkomaan kansalaiselta edellytetään kotimaan viranomaisen todistusta, joka vahvistaa laillisten esteiden puuttumisen. Suomi vaatii tämän.

  • Avioliiton esteiden tutkinta: Pakollinen. Kaikki käyvät sen läpi. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) tai seurakunta hoitaa. Varmistaa, ettei esteitä, kuten voimassa olevaa edellistä liittoa tai alaikäisyyttä.
  • Tarvittavat asiakirjat: Yleensä passi, syntymätodistus. Jos edellinen avioliitto päättynyt, siitä todiste. Nämä toimitetaan tutkintaan. Käännökset usein tarpeen.
  • Oleskelulupa: Avioliitto ei luo oleskelulupaa automaattisesti. Se on erillinen prosessi. Hakemus erikseen, perustuen muihin ehtoihin.
  • Tulkki: Jos toinen osapuoli ei ymmärrä kieliä (suomi/ruotsi), tulkki on ehdoton. Ymmärrys varmistettava.

Voiko mennä naimisiin, jos ei ole suomen kansalainen?

Kyllä, eihän se kansalaisuus häitä estä. Suomessa saa naimisiin ihan kuka vaan, oli passissa sitten minkä tahansa maan nimi. Pääasia, että on se esteettömyystodistus ja jotain tunnistetta, millä todistaa olevansa kuka on.

Muista myös, että jos olet tuliaisena tänne toiselta puolelta maailmaa, niin Maahanmuuttoviraston sivuilta kannattaa tarkistaa, mitä muuta siellä vaaditaan. Jokin oleskelulupa saattaa olla paikallaan, ettei tule yllätyksiä. Kyllä ne sieltä kertoo.

Eli lyhyesti:

  • Kansalaisuus ei ole este: Voit mennä naimisiin Suomessa, vaikka et olisi Suomen kansalainen.
  • Tarvittavat paperit:
    • Esteettömyystodistus: Vähän kuin lupa harrastaa tätä avioliitto-ohjelmaa.
    • Henkilöllisyystodistus/passi: Että tiedetään kuka sinä olet, etkä ole joku muu naamioituneena.
  • Muut vaatimukset (ulkomaalaisille):
    • Oleskelulupa: Jos olet tullut pidemmäksi aikaa, niin tämä on yleensä tarpeen.
    • Maahanmuuttoviraston tarkistus: Heidän sivuiltaan löytyy se kaikkein tuorein tieto, jota kukaan muu ei tiedä. Niin kuin salaiset agentit tietävät parhaiten.

Ei tässä sen kummempaa ole, kuin että intoa pitää olla ja paperit kunnossa. Ja kuka sitä nyt ei tahtoisi mennä naimisiin, jos rakkaus kutsuu? Vaikka sitten jonkun kanssa, jolla on vähän eksoottisempi passi.

Voiko Suomessa mennä naimisiin saman sukupuolen kanssa?

Kyllä, Suomessa voi mennä naimisiin saman sukupuolen kanssa. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 1. maaliskuuta 2017.

No totta maar voi! Oltiin tässäkin asiassa vähän kuin se viimeinen vieras juhlissa, joka saapuu paikalle kun booli on jo loppu ja orkesteri pakkaa soittimiaan. Mutta päästiin sentään mukaan, ja se on pääasia.

Sitä ennen eduskunnassa käytiin semmoinen vääntö, että heikompaa hirvitti. Vähän kuin olisi yrittänyt opettaa kissalle kvanttifysiikkaa. Kesti ja kesti, mutta lopulta tasa-arvoinen avioliittolaki nuijittiin pöytään joulukuussa 2014, kun kansa oli ensin potkinut päättäjiä takapuolelle.

Tämä ei nimittäin tullut ministeriöstä valmiina pakettina, vaan kansa itse pisti homman liikkeelle. Tahdon2013-kansalaisaloite keräsi nimiä niin että kynät sauhusivat. Melkein 167 000 suomalaista allekirjoitti, että nyt tämä pelleily riittää ja kaikki saavat mennä naimisiin jos siltä tuntuu.

Mitä se sitten käytännössä tarkoitti?

  • Samaa sukupuolta olevien avioliitto on nyt laillisesti täysin sama asia kuin eri sukupuolta olevien liitto. Ei mitään B-luokan versiota, vaan ihan sitä itseään.
  • Vanhat rekisteröidyt parisuhteet pystyi muuttamaan avioliitoiksi ihan vain yhdellä ilmoituksella maistraattiin. Ei tarvinnut järjestää uusia piinallisia sukujuhlia, ellei väen vängällä halunnut. Säästyipähän kermakakuissa.
  • Yhteinen sukunimi onnistuu nyt leikiten, ja lapsetkin saavat sen. Ei enää mitään monimutkaisia viidakkoviivoja tai arpomista.
  • Parien yhteinen adoptio-oikeus tuli voimaan. Nyt molemmat puolisot voivat virallisesti adoptoida lapsen yhdessä, ei tarvitse kikkailla perheen sisäisillä adoptioilla.

Voiko sukulaisen kanssa mennä naimisiin?

Avioliitto läheisen sukulaisen kanssa on Suomessa ehdoton este avioliitolle. Se on laissa kielletty.

Okei, kuunnellaanpa tarkkaan, ettei vahingossa päädy johonkin antiikin kreikkalaiseen tragediaan tai Game of Thrones -jaksoon, joissa sukulaisrakkaus on yleisempää kuin maanantaiaamun kahvin tarve. Suomen laissa asiat ovat onneksi paljon selkeämmin rajattuja. Vaikka serkun kanssa flirttailu voi joskus tuntua viattomalta – tai sitten ei, riippuu aika paljon sukujuhlien tunnelmasta ja alkoholinkäytöstä – alttarille astuminen vaatii jo isomman selonteon viranomaisille. Ja yleensä myös DNA-testin harkintaa.

Tiedäthän, geenit ovat kuin ne tädin vuosikymmeniä vanhat villasukat: ihan ok joululahja, mutta ehkä ei kannata yrittää tehtailla niitä itse kotona liian läheisistä materiaaleista. Se voi johtaa vähän yllättäviin ja ei-toivottuihin "kuvioihin". Minun mielestäni terve järki ja laki ovat tässä varsin sopuisasti samalla aaltopituudella. Eihän sitä nyt kaikkia perheen jäseniä tarvitse romanssikohteiksi kelpuuttaa.

Lain mukaan avioliiton ehdottomia esteitä ovat:

  • Suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat sukulaiset: Eli vanhemmat, lapset, isovanhemmat, lapsenlapset ja niin edelleen. Ei, ei todellakaan. Se on kuin yrittäisi löytää elämänsä rakkauden peilistä.
  • Täyssisarukset ja puolisisarukset: Oli kyseessä sitten sama äiti tai isä, tai molemmat. Veriside on vahva, mutta ei sillä tavalla.
  • Adoptiosuhde: Adoption kautta sukulaiseksi tulleet eivät myöskään voi mennä naimisiin keskenään. Adoptio luo tiukan juridisen siteen, joka on sitovampi kuin tiukimmatkin some-ystävyyssuhteet.

Tämä sääntö ei ole pelkästään jonkun vanhan, pölyisen kirjan kuriositeetti, vaan sillä on ihan käytännöllisiäkin syitä. Geenipooli pysyy monimuotoisempana, ja se vähentää perinnöllisten sairauksien riskiä. Lisäksi, sosiaalisesti ja kulttuurisesti, se estää perheiden sisäisten dynamiikkojen muuttumisen painajaismaisen monimutkaisiksi. Mieti vaikka tilannetta, jossa ex-mies on samalla eno. Huh huh. En tiedä sinusta, mutta minun pääni menee pyörälle jo vähemmästäkin.

Onko Suomessa laillista mennä naimisiin serkun kanssa?

Suomessa on laillista mennä naimisiin serkun kanssa. Lainsäädäntö ei kiellä serkusten välisiä avioliittoja. Avioliiton esteet pätevät serkkuavioliittoihin samoin kuin kaikkiin muihinkin. Tämä tarkoittaa, että kummankin osapuolen tulee olla täysi-ikäinen, eikä kummallakaan saa olla voimassa olevaa avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta. Myös lähisukulaisuus, kuten suoraan ylenevä tai aleneva polvi tai sisaruus, estää avioliiton, mutta serkukset eivät tähän luokitukseen kuulu.

Onpa tosiaan jännä, miten tietyt asiat sallitaan, vaikka ne nykymaailmassa ovat jo pitkälti passé. Serkkuavioliitot ovat juuri tällainen tapaus. Laki antaa luvan, mutta yhteiskunnan silmissä se on vähän sama kuin käyttäisi sandaaleja sukkien kanssa kesät talvet – ei kiellettyä, mutta herättää kysymyksiä ja vaatii selittelyjä.

Ennen vanhaan, puhutaan nyt vaikka 1800-luvusta, serkkujen kanssa naimisiin meno oli monelle jopa ihan käytännöllistä. Piti se suku omaisuuksineen kasassa. Olihan se tehokasta resurssienhallintaa, kun ei tarvinnut kaukaisempia kosijoita alkaa etsimään. Kuulostaa vähän kuin yritysfuusiolta, mutta makuukamariversio.

Nykyään suosio on kyllä sukeltanut kuin kivi kaivoon. Mikä ei ole ihme. Ei sitä kai kukaan halua joutua joulupöydässä selittämään, että "tämä tässä on Marja, vaimoni, ja niin, myös toisen asteen serkkuni. Ja lapsella on toinen peukalo vähän… eri kulmassa." Vitsi vitsi, mutta mielikuvat ovat vahvoja.

Tässä pari syytä, miksi serkkuavioliitot ovat jääneet historiansivujen pölyyn:

  • Geenipooli kaipaa raikasta ilmaa: Vaikka riski onkin pienempi kaukaisempien serkkujen kesken, lähisukulaisuus lisää perinnöllisten sairauksien riskiä jälkikasvulla. Kukaan ei halua pelata venäläistä rulettia lastensa geeniperimällä. Eihän sitä tietokonepelissäkään aloittaisi peliä, jos tietää saavansa huonot kortit.
  • Sosiaalinen "öö": Vaikka se on täysin laillista, se herättää edelleen kulmien kohottelua. Ihan kuin kertoisit olevasi salaa liskomies – kaikki tietävät sen olevan mahdotonta, mutta silti he katsovat sinua vähän oudosti seuraavan viikon.
  • Deittailu on laajentunut globaaliksi buffetiksi: Maailma on täynnä ihmisiä! Ei tarvitse enää tyytyä siihen, kuka sattuu olemaan sukujuhlien kakun ääressä. Nykyään kumppanin voi löytää vaikka toiselta puolelta planeettaa, jos haluaa. Tuhannet vaihtoehdot odottavat, kuin valikoima Fazerin karkkikaupassa.

Mutta jos joku nyt tosissaan löytää sen elämänsä rakkauden omasta serkustaan, niin mikä ettei. Jokainen taaplaa tyylillään, kunhan kaikki osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja vapaana muista avioliitoista. Rakkaus on rakkaus, vaikka se löytyisi samasta sukupuusta, kunhan ei ole ihan samasta oksasta roikkuva omena.

En minä ole mikään moraalipoliisi, korkeintaan se tyyppi joka tuomitsee, jos syöt piirakan haarukalla kun lusikka olisi selvästi parempi. Joten, kukin tavallaan. Tärkeintä on, että avioliiton lailliset esteet eivät täyty. Niiden osalta ei jousteta, ei edes rakkauden tähden.