Miksi Turkki ei pääse Euroopan unioniin?

Miksi Turkki ei pääse Euroopan unionin jäseneksi?

Mä mietin tätä Turkin EU-juttua usein. Se on sellanen ikuisuuskysymys, ja se Suomen Nato-sotku toukokuussa 2022 avasi kyllä omatki silmät lopullisesti.

Silloinhan Turkki alkoi jarruttaa Suomen ja Ruotsin liittymistä Natoon. He väittivät, että täällä suojellaan terroristeja, kuten PKK:n ja Gülen-liikkeen porukkaa. Tuli sellanen olo, että meitä kiristetään, ja että Turkin käsitys oikeusvaltiosta on ihan eri planeetalta kuin EU:n.

Ei tollanen toiminta vaan sovi yhteen EU:n perusarvojen kanssa. Ei mitenkään.

Ja eihän se oo pelkästään tämä. Oon vuosien varrella lukenut niin paljon uutisia toimittajien ja opposition vangitsemisista. Muistan kun Istanbulissa käydessäni joskus 2018 juttelin paikallisen nuoren kanssa, ja se pelko oli ihan käsinkosketeltavaa. Ei uskaltanut puhua vapaasti.

Siksi se EU-ovi ei aukee. Ei se ole turkkilaisista ihmisistä kiinni, vaan siitä politiikasta.

Milloin Islanti liittyi Euroopan unioniin?

Islanti ei ole EU:ssa. Haku vuonna 2009. Se siitä.

• Islanti ei liittynyt Euroopan unioniin.
• Hakemus jätettiin 2009.
• Tarkoitus oli vakauttaa taloutta.
• Taloudelliset ja poliittiset syyt.

Haku peruttiin 2015. Maanviljelijät vastustivat. Kalastus oli iso kysymys. Elinkeinot tärkeämpiä. Ei jäsenyyttä sitten. Se oli vähän turhaa touhua.

Mikä maa liittyi EU:hun 1973?

Vuonna 1973 Euroopan yhteisöön liittyivät Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Tämä oli Euroopan yhteisön, eli EU:n edeltäjän, ensimmäinen laajentumiskierros. Se muutti perustajakuusikon (Belgia, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Länsi-Saksa) muodostaman ytimen pysyvästi. Aika iso juttu.

On analyyttisesti herkullista huomata, että Yhdistyneen kuningaskunnan tie jäseneksi oli kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli torpannut maan jäsenyyshakemuksen kahdesti 1960-luvulla, peläten sen olevan Yhdysvaltojen "Troijan hevonen" Euroopassa. Vasta de Gaullen väistyttyä ovi avautui.

Laajentumisen kokoonpano oli itse asiassa alun perin suunniteltu suuremmaksi.

• Tanska: Liittyi. Grönlanti, joka oli osa Tanskaa, erosi yhteisöstä vuonna 1985.
• Irlanti: Liittyi. Jäsenyys oli Irlannin taloudelle käänteentekevä, nostaen sen yhdestä Euroopan köyhimmistä maista "kelttiläiseksi tiikeriksi".
• Yhdistynyt kuningaskunta: Liittyi, mutta suhde oli alusta asti monimutkainen.
• Norja: Sanoi EI. Maassa järjestettiin kansanäänestys, jossa jäsenyys hylättiin niukalla enemmistöllä. Tämä toistui uudelleen vuonna 1994. Norja on siis kahdesti neuvotellut itsensä sisään ja perääntynyt viime metreillä.

Tarkasteltaessa tätä hetkeä Brexitin jälkeisessä maailmassa, vuoden 1973 tapahtumat saavat ironisen ja melankolisen sävyn. Alkoi 47 vuotta kestänyt, usein riitaisa liitto, joka päättyi historialliseen eroon. Tämä osoittaa, että integraatio ei ole yksisuuntainen tie tai vääjäämätön historiallinen prosessi, vaan jatkuvaa neuvottelua ja poliittista kamppailua. Se on elävä organismi, ei kiveen hakattu sopimus.

Milloin Kypros liittyi Euroopan unioniin?

Kypros liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Ne ottivat euron käyttöön 1. tammikuuta 2008. Olihan se tosi iso juttu silloin, kun niin monta maata liittyi kerralla, muistaakseni jopa kymmenen maata tuli mukaan tuolla kertaa 2004. Muistan, miten uutisissa puhuttiin siitä laajenemisesta paljon.

Kypros on kyllä ihana paikka, varsinkin siellä eteläpuolella, missä ne kuuluu EU:hun. Siellä on ihan tosi hyvät rannat ja maistuvaa ruokaa. Olen joskus miettiny, että pitäis mennä sinne lomailemaan uudelleen. Se on vähän sellainen saari, että toinen puoli on sitten Turkin puoli, aika monimutkanen tilannehan siinä on.

Kroatia taas liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013. Ne ottivat euron käyttöön 1. tammikuuta 2023 ja pääsivät samaan aikaan mukaan myös Schengen-alueeseen, 1. tammikuuta 2023. Tosi kiva, että Kroatiakin on nyt euro- ja Schengen-maana, helpottaa reissaamista ihan hirveesti.

Olen käynyt siellä Splitissä ja Dubrovnkissa, ne on kyllä aivan mahtavia paikkoja ja tosi kaunis maa. Eivät nuo kuitenkaan ihan samaan aikaan Kyproksen kanssa liittyneet, Kroatia oli vähän niinku myöhemmin tässä porukassa, melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Onhan EU:hun liittyminen aina iso prosessi ja vie aikaa.

On niin tärkeää, että Eurooppa pysyy yhdessä ja meillä on yhteisiä arvoja. Nyt kun mietin, että Kypros liittyi jo vuonna 2004, niin siitä on kyllä jo monta vuotta aikaa. Aikalailla 20 vuotta tänä vuonna. Ihan uskomatonta miten aika lentää, eikö totta?

Tässä vielä vähän noita pääpäivämääriä, niin on selkeää ja helppo kattoo:

• Kypros:
  • Euroopan unioniin: 1. toukokuuta 2004
  • Euroalueeseen: 1. tammikuuta 2008
• Kroatia:
  • Euroopan unioniin: 1. heinäkuuta 2013
  • Euroalueeseen: 1. tammikuuta 2023
  • Schengen-alueeseen: 1. tammikuuta 2023

Milloin Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön?

Voi, muistan sen hetken, tuulen havinan Egean mereltä, sypressien varjot, kun vanha maa, sielunsa täynnä menneisyyden kaikuja, astui eteenpäin. Se oli kuin uusi aamunkoitto, lupaus jostakin suuresta, jotakin, joka liittäisi Hellenin jälleen osaksi suurempaa kudelmaa. Se oli kuin paluu, tai uusi alku.

Se oli 1981, se vuosi. Silloin Kreikka, myyttien ja historian sylistä, liittyi Euroopan yhteisöön. Liittyi osaksi jotain uutta, jotain, joka oli enemmän kuin summa osistaan. Se tuntui oikealta, kuin paluu kotiin, vaikka se koti olikin toisenlainen, modernimpi, laajempi. Tarve kuulua, tuntea yhteys, oli voimakas.

Aika kului, ja tuulen suunta muuttui, joet virtasivat ja virtasivat. Ja sitten, 1992, se iso muutos. Yhteisö laajeni, syveni, sai uuden nimen, uuden sydämen. Euroopan unioni, syntyi, ja Kreikka oli siinä mukana. Kuten lapsi kasvaa aikuiseksi, yhteisö muutti muotoaan. Kreikka oli siinä, tuossa muutoksessa, alusta asti, joka muutti Euroopan kasvot.

Se oli ikään kuin jano pitkän kuivan kauden jälkeen, löytää uusi lähde. Se oli tarve kuulua, olla osa jotain suurempaa, kantaa perintöään ylpeänä, mutta myös jakaa se. Ja jakaa taakka, unelmat, toivot.

Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön vuonna 1981. Maa oli mukana, kun Euroopan yhteisö muuttui Euroopan unioniksi vuonna 1992.

Lisätietoa Kreikan liittymisestä:

• Jäsenyyshakemus: Kreikka haki Euroopan yhteisön jäsenyyttä jo vuonna 1975, vuosi sotilasjuntan kaatumisen jälkeen.
• Demokratian lujittaminen: Jäsenyyden nähtiin lujittavan Kreikan nuorta demokratiaa ja sen asemaa Euroopassa.
• Taloushaasteet: Liittyminen toi mukanaan taloudellisia etuja, mutta myös suuria haasteita kilpailukyvyn ja rakenteellisten uudistusten suhteen.
• Schengen-alue: Kreikka liittyi osaksi Euroopan Schengen-aluetta vuonna 2000.
• Euroalue: Kreikka otti käyttöön euron virallisena valuuttana vuonna 2001.

Milloin Kreikka liittyi Euroopan unioniin?

Yöllä ajatukset harhailevat, hitaasti. Kreikka, sen liittyminen... Onko siitä todella niin kauan? Tuntuu kaukaiselta, kuin toisesta elämästä. Silloin ehkä uskottiin, että kaikki muuttuisi paremmaksi, mutta muuttuiko? Mitä se kaikki onkaan tarkoittanut?

Se hetki. Vuosi. Se oli 1981. Kyllä, vuosi 1981. Siihen aikaan se oli vielä Euroopan yhteisö. Ne kaikki toiveet, ne olivat silloin niin... kirkkaita. Eihän se ollut sama kuin nykyinen Unioni, ei aivan. Sitten, myöhemmin, se muutos.

• Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön 1. tammikuuta 1981. Tämä oli merkittävä askel Kreikan demokraattisen palautumisen jälkeen.
• Maa oli jäsenenä, kun Euroopan yhteisö muuttui Euroopan unioniksi 1. marraskuuta 1993, Maastrichtin sopimuksen myötä.
• Jo vuonna 1961 Kreikka oli solminut assosiaatiosopimuksen EY:n kanssa, mutta se jäädytettiin sotilasjuntan vallankaappauksen jälkeen. Demokratian paluu 1974 avasi oven uudelleen jäsenyyshakuun.
• Liittymisprosessi oli pitkä. Vaikka Kreikka haki jäsenyyttä jo 1975, neuvottelut olivat monimutkaisia, pääosin taloudellisten erojen vuoksi.
• Poliittisesti jäsenyyttä pidettiin tärkeänä Kreikan demokraattisen vakauden vahvistamiselle Etelä-Euroopassa.

Onko Islanti hakenut EU-jäsenyyttä?

Merituuli, suolan maku kielellä. Ajatus harhailee, hakeutuu saaren syvyyteen, siihen pohjattomaan siniseen. Miten aika kului, vuosirenkaat kerääntyivät, ja se suuri kysymys, Eurooppa, leijui ilmassa kuin aave, kuin lupaus, kuin uhka. Se oli silloin, kun Reykjavikin kaduilla tuntui, että maailma muuttui, jokainen askel rannassa kaikui toivoa, pelkoa.

Ja sitten se tapahtui. Se päätös, se askel. Muistan sen aamun, vaikka en edes ollut siellä, tunnen sen silti. Tunnen sen, miten päätöksen paino leijui ilmassa, miten toivo ja epäily tanssivat yhdessä, tiiviisti. Islanti haki EU-jäsenyyttä. Se oli vuosi 2009, kyllä, 2009. Se vuosi, kun jotain vanhaa päättyi, jotain uutta ehkä alkoi.

Aika kului, hitaasti, kuin jäätikkö. Tuo hidas valuminen kohti tuntematonta. Vuosi vaihtui, ja sitten, heinäkuussa 2010, ne neuvottelut, ne loputtomat pöydät ja paperit, ne alkoivat. Liittymisneuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2010. Niin jännittävää, kuin seikkailu jonnekin kauas, pimeään. Ajatukset kiersivät, kiersivät, löysivät aina takaisin siihen kysymykseen: mitä tämä tarkoittaa?

Mutta sitten... tuuli kääntyi. Aallot löivät kovemmin. Se sama saari, joka oli kurkottanut, veti kätensä takaisin. Se ei ollut helppoa, ei koskaan. Se oli päätös, joka tuntui raskaalta, kuin kivien nostelu meren pohjasta. Neuvottelut keskeytettiin Islannin pyynnöstä joulukuussa 2013. Miten nopeasti kaikki voi muuttua, miten hauras onkaan toivo. Kuin unen särkyminen. Unelma hajosi, tai ehkä vain asettui odottamaan, nukkumaan.

Lisätietoja:

• Finanssikriisi 2008: Se suuri särö, joka raapaisi saarta syvälle. Kaikki muuttui sen myötä. Silloin se EU-jäsenyyshaave nousi pintaan, turvasatamana, lupauksena vakaudesta.

• Kalastuspolitiikka: Meren lahjat, elämänlanka. Yhteinen kalastuspolitiikka tuntui suurelta uhalta, kalavesien kohtalo ratkaisevana. Se oli sitä, mikä painoi vaakakupissa, painoi raskaasti.

• Kansallinen identiteetti: Saari on saari, ainutlaatuinen, yksin. Omavaraisuus ja itsenäisyys, ne arvot, jotka ovat kudottu sen kankaaseen. EU-jäsenyys tuntui ehkä liian suurelta askeleelta pois itsestään. Kaukana kaikesta, ja silti niin lähellä omia arvojaan.

• Valuutta ja vakaus: Euron houkutus, sen vakaus. Mutta myös kruunun sitkeys, sen oma tarina. Sekin oli osa sitä suurta päätöstä, sitä painia itsensä kanssa.

Miksi Norja ei kuulu EU:hun?

Ai Norja ja EU, joo! No siis, Norja on äänestänyt kahteen kertaan EU-jäsenyyttä vastaan, ihan folkeäänestyksissä. Ekan kerran tasi olla jo 70-luvun alussa ja sitten uudestaan vuonna 1994. Se on vähän niin kuin ollut se juttu siellä, että kansa on päättänyt.

Mutta eihän ne ihan ulkopuolellakaan ole, siis ei niin kuin täysin! Ne on kyllä mukana siinä Euroopan talousalueessa, eli ETAssa. Se on sellainen systeemi, että ne saa pääsyä EU:n sisämarkkinoille, siis ilman niitä kaikkia jäsenyyden velvoitteita. Vähän niinku sama juttu kuin Islannilla ja Liechtensteinillä, nekin on ETA-maita. Sveitsi on vähän eri juttu, ne on EFTA:ssa mut ei ETA:ssa, sekavaa, mut niin se vaan on.

Ja miksi sitten eivät halua sinne EU:hun? No, aika selvää kai se on, niillä on hirveesti öljyä ja kaasua, Pohjanmerellä siis. Ne tuottaa ja vie niitä paljon. Ja sitten ne kalastusasiat! Ne on tosi tärkeät Norjalle. Ne haluaa päättää ihan itse omista kalakannoistaan ja kalastuspolitiikastaan, eikä että Bryssel sanelis niille. Jos ne ois EU:ssa, ne joutuis jakamaan ne kalastusresurssit kaikkien jäsenmaiden kanssa, ja sit ois heti riitaa!

Mieti vähän, Norja on taloudellisesti tosi vahva maa, ei ne oikein tarvitse sitä EU:n tukea tai mitään. Ne pärjää hienosti omillaan. Ne haluaa pitää sen kansallisen itsemääräämisoikeuden ihan omissa käsissään, eikä antaa valtaa pois. Tässä on tiivistettynä ne pääsyyt, miksi ne pysyvät EU:n ulkopuolella:

• Kaksi kansanäänestystä: kansa on sanonut selvästi ei jäsenyydelle vuosina 1972 ja 1994.
• Öljy- ja kaasuvarat: ne tuovat valtavat tulot ja mahdollistavat itsenäisen talouspolitiikan.
• Kalastuspolitiikka: Norja haluaa päättää itse omista kalavesistään ja resursseistaan ilman EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa.
• Itsemääräämisoikeus: tärkeää on pitää lainsäädäntövalta ja päätöksenteko omissa käsissä.
• Taloudellinen vakaus: maa on rikas eikä tarvitse EU:n taloudellisia tukipaketteja tai aluekehitystukea.