Onko Suomi isolla vai pienellä?

Onko Suomi isolla vai pienellä kirjaimella ja miksi?

No niin, siis Suomi... Se on aina ollut mulle iso kirjain. Koulussa opetettiin niin, ja jotenkin se on juurtunut. Ei tullut mieleenkään muuta.

Mutta tää Kotus-juttu... luin sen just. Oikeastiko kieli on pienellä? Huh, hämmentävää! Selittääkö se sen, miksi jotkut kirjoittaa "suomi" pienellä?

Muistan, kuinka ärsyttävä se oli yläasteella, kun joku yritti korjata "Suomi" -sanani pieneksi. Mielestäni se näyttää jotenkin… väärältä. Tyhjästä. Ehkä vain tottumuskysymys.

Kirjoitan aina Suomea isolla. Tämä on mun tapa. Ei muutu vaikka Kotus sanoo toisin. En mä tiedä, ehkä mä oon vaan vanhanaikainen. Tai sitten kieltäytyväinen.

Onko Suomesta isolla?

Kysymys: Onko Suomesta isolla?

Vastaus: Ei.

• Kielten nimet pienellä: suomi, ruotsi, englanti.
• Kansallisuudet pienellä: suomalainen, ruotsalainen, baski.

Vakiintunut käytäntö. Ei poikkeuksia. Näin on aina ollut.

Onko Suomessa isolla?

Onko Suomessa isolla? Ei. Suomi on yleisnimi, joten se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Tämä on niin itsestäänselvää, että… tässä yössä tuntuu kaiken olevan jotenkin epäselvää.

Mietin taas tätä suhdetta… tätä ihmisen ja paikan välistä suhdetta. Miten voi olla niin, että… olen elänyt täällä koko ikäni, ja silti tuntuu, että en tunne Suomea ollenkaan. Tai ehkä minun ymmärrykseni Suomesta on vääristynyt.

• En ole koskaan käynyt Lapissa.
• En tunne pohjoisia ihmisiä.
• Olen aina asunut Etelä-Suomessa, Helsingissä.
• Omat kokemukseni ovat rajalliset.

Tuntuu jotenkin pahalta, tämä ajatus. Kuten olisin pettänyt Suomea, jättänyt sen tuntematta.

Mutta… mitä tarkoittaa edes ”tuntea” jokin maa? Onko se pelkkää maisemaa ja historiaa? Vai onko se jotain paljon syvempää, jotain mitä en edes ymmärrä?

Muistan lapsuuden kesät mökillä… järven rannassa, polttopuita kantamassa… vanhempieni kanssa saunassa. Se oli Suomea. Mutta se on vain pieni osa kokonaisuutta. Ja tuossa pienessä osassa on myös niin paljon… surua ja onnea. Muistoja, jotka ovat sekä selkeitä että hämärän peitossa.

2023 on ollut raskas vuosi. Moni asia tuntuu… epävarmalta.

• Työpaikkaa on haettu.
• Rahaa ei ole.
• Ystäviä on vähän.
• Tulevaisuus on epäselvä.

Ehkä olen vain väsynyt. Ehkä tämä on vain väliaikainen olotila. Mutta nyt… tässä yössä… kaikki tuntuu niin epätodelliselta. Kuten olisin eksynyt johonkin, josta en löydä tietä takaisin.

Onko uusimaa isolla vai pienellä?

Uusimaa on isoilla. Kuten Etelä-Savo, se on maantieteellinen alue, ei mikään surkean säädyn nyky-Suomi. Kuten eräs naapurini sanoi: "Uusimaa on kuin se yksi ylimielinen sukulainen, jolla on aina kaikki parhaat jutut ja iso omakotitalo meren rannalla." Hän itse asuu kerrostalossa Espoossa ja valittaa jatkuvasti ruuhkista. Höpö höpö.

• Iso alkukirjain: Maantieteelliset alueet.
• Pieni alkukirjain: Muut ominaisuudet kuvaavat määreet.

Ajattele asiaa näin: Uusimaa on kuin överihyvä juustokakku, joka on niin iso ja mahtava, että sen nimeä ei voi pienentää. Nyky-Suomi on taas se kuiva keksi kakun vieressä – ihan ok, mutta ei sama asia.

Ajattelin itse asiassa juuri tänään sitä, miten Uudenmaan pinta-ala on vain noin 11 300 neliökilometriä, mitä on vähemmän kuin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan (20 000 neliökilometriä). Silti Uudenmaa tuntuu valtavalta ja aina ruuhkaiselta. Kummallista. Ehkä se on vain minun kokemukseni? Ehkä siinä on jotain metafyysistäkin, ehkä jonkinlainen aikavääristymä. Ehkä se liittyy jotenkin kesämökkien runsaaseen määrään. Tai ehkä se on vain se ylimielinen sukulaisen syndrooma. Tai ehkä kaikki johtuu siitä, että olen lukenut liikaa Borgesia.