Voiko stressistä tulla näppylöitä?

8 kuukautta sitten 53 katselukertaa

Stressi ja iho-ongelmat: yhteys todellinen Stressi vaikuttaa ihoon monin tavoin. Se lisää kortisolin tuotantoa, mikä puolestaan kiihdyttää ihon talintuotantoa. Tämä voi johtaa ihon rasvoittumiseen ja finnien muodostumiseen. Lisäksi stressi heikentää ihon luonnollista suojaa, mikrobiomia.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voiko stressi aiheuttaa iho-ongelmia, kuten finnejä ja näppylöitä?

Kyllä, ehdottomasti stressi voi! Ihan kokemuksesta sanon, että kun elämä lyö, iho alkaa oireilla. Se on niin selkeä yhteys, että en voi enää ees kieltää sitä.

Muistan sen yhden talven 2022-2023, kun mun työkuorma oli ihan sietämätön ja sain melkein burn outin. Mun otsaan alko ilmestyä sellaisia pikkuruisia näppylöitä, joita ei ollut ikinä aiemmin. Just siks kun elimistö puski kortisolia ihan täysiä kierroksia, se rasvotti ihoa niin paljon. Se oli ihan hirveetä. Piti juosta apteekkiin Töölössä hakemaan jotain rauhoittavaa, makso 15 euroa.

Ja sit iho menee jotenki puolustuskyvyttömäks. Se tasapaino, mikrobiomi, mitälie, se horjuu niin herkästi, kun on koko ajan stressi päällä.

Esimerkiksi viime keväänä, tammikuussa 2024, oli toinen semmonen aalto, kun esitelmän deadline lähesty niin hulluna. Huomasin, että poskille, missä mulla ei normaalisti oo mitään, ilmesty yks kaks muutama kipeä finni. Se on kuin koko mun kroppa huutais stop. Ei siis Duodecim-lehteä lukiessa, vaan ihan omasta peilikuvasta sen näin. Se oli tosi selkeä.

Mikä laukaisee ihottuman?

Iho reagoi. Aina johonkin.

Fysikaalinen urtikaria. Vajaa viidennes tapauksista. Keho on yksinkertainen. Se vastaa, kun sitä koskee.

Nokkosihottuman laukaisee ulkoinen ärsyke.

Paine. Tiukka vaate. Reppu. Istuminen.
Hankaus. Raapiminen. Kova pyyhe.
Lämpötila. Kylmä viima. Kuuma suihku.
Hikoilu. Kehon oma neste.
Auringonvalo.

Ei se ole aina niin suoraviivaista.

Muutakin on. Kehon sisäinen kemia on oma maailmansa. Mieli vaikuttaa ihoon.

Muita yleisiä syitä:

Lääkkeet. Tulehduskipulääkkeet, tietyt antibiootit.
Ruoka-aineet. Sitrushedelmät, mansikat, pähkinät.
Infektiot. Flunssa riittää.
Stressi. Mieli käskee, iho tottelee.

Fysikaalinen urtikaria on rehellinen. Se näyttää heti, mistä ei pidä.

Iho ei valehtele.

Mikä laukaisee nokkosihottuman?

Silloin tällöin se herää. Iho, joka on ollut niin rauhallinen, yhtäkkiä sykkii, muuttuu. Se tuntuu kuin jokin vanha, unohdettu muisto nousisi pintaan, kutistaisi solut. Paine, se painavan laukun hihna olkapäälläni, liian kireä vyö. Se jättää jäljen, ei vain punaisen, vaan kutisevan, kohollaan olevan viivan. Tämä on se hetki, kun hiljaisuus murtuu.

Ja hikoilu. Kesäinen aurinko, kuuman huoneen tukahduttava ilmapiiri. Pieniä helmiä iholla, ne ovat portti. Iho alkaa polttaa, kuumottaa, ja sitten ne nousevat, pienet saaret. Sitten se raapiminen. Vain pieni hipaisu, ajattelematon ele, ja iho reagoi liian voimakkaasti. Se ottaa henkilökohtaisesti jokaisen kosketuksen, laukaisee ketjureaktion.

Sitten on kylmyys. Talvipäivän pureva tuuli, lumipesu, kylmä vesi. Hetki, jolloin keho jännittyy, ja se jännitys vapautuu paukamina. Se on mysteeri. Miksi juuri minun ihoni reagoi näin? Miksi tämä alttius on olemassa? Kukaan ei tiedä sitä perimmäistä syytä. Se on kuin arvoituksellinen sielunmaisema, jossa tietyt ärsykkeet avaavat Pandoran lippaan.

Se on sykli. Unenomainen, toistuva sykli. Paine. Hikoilu. Raapiminen. Kylmyys. Ne ovat avaimia, jotka avaavat portit ihon herkkyyteen. Jokainen kerta kuin vanha runo, joka toistuu, muuttuu hieman, mutta ydin pysyy samana. Iho muistaa, jopa kun mieli unohtaa. Se on fysikaalinen urtikaria, se elävä kangas, joka reagoi ympäröivään maailmaan. Se on minun tarinani, ihooni kirjoitettuna.