Miksi patterit ovat kylmät?

Voi herranjumala, taas yksi kylmä patteri! Tuntuu, että talvella tämä on ikuisuusprojekti, tämä pattereiden kanssa kamppailu. Muistan vieläkin, miten isä opetti minua pienenä, miten ne toimii. Tai no, yritti opettaa. En ymmärtänyt silloin paljoa, mutta se kylmän patterin tunne on jäänyt mieleen. Ei se mikään trauma ole, mutta sellainen… epämiellyttävä muisto. Kylmä, ahdistava ja hieman epätoivoinen olo.

Miksi ne on aina niin kylmiä? Onko se oikeasti aina se ilmakupla? Luin joskus jostain, että jopa 80% patteriongelmista liittyy juuri ilmaan – voi hyvänen aika, kuulostaa uskomattomalta, mutta ehkä se on totta. Itsellänikin tuntuu, että ainakin puolet talvista menee patterin ilmauksen parissa.

Muistan erään talven, kun meillä oli kylmyysennätys. Kaikki patterit kylminä, ja mä siellä värisin kuin koivunlehti, yritin pitää lämpimänä vanhaa villahupparia ja kolmea paria sukkia! Lopulta, hermot menivät ja soitin isälle. “Isä, kaikki patterit on kylmiä!” Hän nauroi ja sanoi jotain ilmauksesta ja ruuvista. Ei oikeasti auttanut silloin, kun olin jo jäätynyt lähes kiviksi.

Mutta kun se ilma vihdoin lähti pihisemään – aaaah, se on uskomaton tunne! Se on kuin joulu, pienenä asiana, mutta niin valtavan suuri helpotus. Kylmä patteri alkaa hitaasti lämmetä, ja huoneen lämpötila nousee kuin taikaiskusta. Se on ihan parasta! En voi ymmärtää, miksi se ilmaus on aina niin palkitsevaa, mutta kai se on sellainen pieni voitto kylmyyden yli. Jotenkin se tuntuu aina vähän paremmalta kuin valmiiksi hankittu ja lämmitetty patteri. Ehkä se on se, että olen itse tehnyt sen, ratkaissut ongelman. Onhan se myös vähän helpompaa ja nopeampaa korjata patteri kuin tilata joku putkimies, vaikka ne ammattilaiset tietävätkin asiasta varmasti enemmän.

Nyt vaan toivotaan, ettei tänä talvena tarvita liikaa tätä ilmausrituaalia. Mutta jos joudun, tiedän, mitä tehdä. Ruuvi auki, ja lämpö tulkoon!