Mistä johtuu mummonmökin haju?

Mummonmökin haju... Voi, se tuoksu! Heti kun astun sisään, se iskee nenään, aivan kuin aikamatka lapsuuteen. Se on sekoitus kaikkea ja ei mitään. Pölyä, ehdottomasti, ja vanhoja kirjoja, niiden paperin ja musteen ominaistuoksu. Ja ehkä, vain ehkä, aavistus kuivuneita kukkia mummon maljakossa, niitä, jotka ovat säilyneet siellä ikuisuuden. Se on outo tuoksu, myönnän. Ei se mikään raikas merituuli ole, pikemminkin sellainen… tunkkainen. Mietin usein, mistä se oikein tulee. Onko se se vanha lipasto, jonka laatikoissa mummo säilytti nappejaan ja pitsejä? Vai kenties ullakon nurkka, jossa leikimme aina piilosta? Se paikka oli täynnä hämähäkinseittejä ja vanhoja leluja. Muistan kuinka kerran löysin sieltä vanhan nuken, jolla oli vain yksi silmä. Se oli vähän pelottava, mutta samalla kiehtova. Ja se haju, se leijaili sielläkin. Ullakko varmaan kaipaisi tuuletusta, vai mitä?

Tiedän kyllä, ettei se tunkkaisuus aina tarkoita hometta, vaikka se ajatus vähän huolettaa. Mutta silti… Se haju on niin osa mummolaa. Osa muistojani. Osa sitä tunnetta, kun olin pieni ja kaikki oli hyvin. Kuinka hullulta se kuulostaakin, jollain oudolla tavalla rakastan sitä hajua. Se on kuin mummon lämmin halaus. Se on koti.