Voiko liimapuulevyä polttaa?

Voiko liimapuulevyä polttaa takassa? Hormikorjaus

Kotitalouksien puujätteen hävittäminen vaatii tarkkuutta, sillä voiko liimapuulevyä polttaa olohuoneen takassa ilman huomattavia turvallisuusriskejä ja vahinkoja. Puutteellinen palaminen aiheuttaa hormiin kertyvää pikeä, joka johtaa helposti vaarallisiin nokipaloihin ja kalliisiin korjauksiin. Perehdy asiaan huolellisesti ennen jätteiden hävittämistä kotona.

Voiko liimapuulevyä polttaa kotitulisijassa?

Kysymys liimapuun turvallisuudesta mietityttää monia, ja moni pohtii, voiko liimapuulevyä polttaa, mutta vastaus on ehdoton. Liimapuulevyä ei saa polttaa kotitulisijoissa tai avotulessa missään olosuhteissa. Vaikka materiaali näyttää ja tuntuu tavalliselta puulta, se sisältää ureahartsia tai polyuretaania, jotka vapauttavat palaessaan haitallisia kaasuja ja myrkyllisiä päästöjä ilmaan. Tämä turvallisuusriski koskee kaikkea käsiteltyä puuta.

On kuitenkin yksi yllättävä virhe, jonka lähes 80 % kotiremontoijista tekee liimapuujätteen kanssa - ja se voi tulla todella kalliiksi. Kerron tästä ratkaisevasta lajitteluvirheestä tarkemmin myöhemmin hävittämistä koskevassa osiossa.

Kotitulisijojen lämpötilat nousevat tyypillisesti 300 - 650 asteen tienoille. Se ei riitä. Täydellinen palaminen vaatisi yli 800 asteen lämpötila^[2] n. Teollisuuspolttolaitokset pystyvät tähän korkeaan kuumuuteen, mutta tavallinen olohuoneen takka ei.

Miksi liimapuun polttaminen on vaarallista?

Kun ensimmäisen kerran remontoin vanhaa rintamamiestaloa, yritin polttaa ylijääneitä liimapuun palasia säästääkseni jätemaksuissa. Se oli valtava virhe. Heti ensimmäisen pesällisen jälkeen savu haisi oudon kitkerältä ja takan lasi peittyi mustaan, tahmeaan pikeen. Kesti päiviä saada haju pois talosta.

Haitalliset kaasut ja kemikaalit

Moni ajattelee, että puu on aina puuta. Todellisuudessa liimapuulevy on jopa 1-2 % pelkkää muovia ja kemikaaleja. Kun nämä sidosaineet palavat liian alhaisessa lämpötilassa, ne vapauttavat ilmaan syanidia, hiilimonoksidia ja muita terveydelle vaarallisia yhdisteitä. Liimapuun polttaminen tuottaa enemmän nokea ja haitallisia palamisjätteitä kuin kuivan koivun polttaminen. ^[4]

Ollaanpa rehellisiä. Kukaan ei halua hengittää näitä kaasuja omassa olohuoneessaan. Se on kirjaimellisesti hengenvaarallista.

Tulisijan ja hormin vauriot

Hengitysilman pilaamisen lisäksi liimat tuhoavat tulisijasi. Levyn sisältämät aineet ja epäpuhtaudet muodostavat palaessaan sitkeää pikeä, joka tarttuu tiukasti hormin seinämiin. Tämä ei ole vain esteettinen ongelma.

Piki eristää lämpöä ja pahimmassa tapauksessa syttyy uudelleen. Nokipalon riski kasvaa huomattavasti. Täydellinen hormikorjaus maksaa tyypillisesti 1500 - 3000 euroa riippuen vaurioiden laajuudest^[5] a. Aika kallis säästö muutaman euron jätemaksun takia, eikö vain?

Miten liimapuulevy hävitetään oikein?

Oikea liimapuulevyn hävittäminen riippuu täysin siitä, kuinka paljon jätettä sinulla on. Nyrkkisääntö on onneksi melko yksinkertainen.

Pienet määrät kodin roskiin

Jos mietit, mihin liimapuulevy laitetaan, yksittäiset pienet palat - esimerkiksi hyllyn lyhentämisestä jääneet päätypalat - voi laittaa suoraan kodin sekajäteastiaan. Sekajäte kuljetetaan nykyään lähes poikkeuksetta jätevoimaloihin, joissa korkea lämpötila ja tehokkaat suodattimet hoitavat kemikaalien polttamisen turvallisesti.

Älä kuitenkaan täytä koko astiaa. Painava puu voi rikkoa jäteastian tai tehdä sen tyhjentämisestä mahdotonta.

Suuret määrät ja puujätteen kierrätys

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen virhe: monet kotiremontoijat vievät liimapuun jäteasemalle ja heittävät sen sekajätelavalle, joka on kallein mahdollinen vaihtoehto. Tai vielä pahempaa, he sekoittavat sen vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavan painekyllästetyn puun sekaan.

Suuremmat erät tulee viedä kunnalliseen jätekeskukseen tai jäteasemalle (kuten HSY:n Sortti-asemalle) nimenomaan puujätteenä. Jäteasemilla puujätteen vastaanottomaksu on usein maksuton tai muutama euro kuutiometriltä. L^[6] aita tämä muistiin. Se säästää sekä luontoa että lompakkoasi.

Mitä puujätettä kotona saa polttaa?

Jos pohdit, saako liimapuuta polttaa, tulisijan hyvinvoinnin kannalta sääntö on selkeä: polta vain puhdasta ja kuivaa puuta. Yleinen uskomus on, että kaikki vanha puutavara kelpaa uuniin. Tämä on täysin väärä luulo.

Kuormalavat ovat usein rajatapaus. Jos lavassa on leima tai se on selvästi värjätty, sitä ei saa polttaa. Puhdas, leimaamaton ja käsittelemätön sahatavara kelpaaa polttoon, kunhan se ei sisällä nauloja, jotka tekevät tuhkan käsittelystä vaarallista.

Puutyyppien vertailu: Mitä saa polttaa?

Eri puumateriaalien turvallinen käsittely kotona vaihtelee merkittävästi. Tässä on nopea ohjeistus yleisimpien puutyyppien lajitteluun ja polttamiseen.

Puhdas klapi (Suositeltu)

• Puhdistaa ja pitää hormin kunnossa oikein poltettuna
• Vähäiset - tuottaa vain normaaleja palamiskaasuja
• Polttaminen takassa tai biojäte/kompostointi pieninä määrinä
• Täysin turvallista, kunhan puu on riittävän kuivaa

Liimapuulevy

• Tukkii hormin sitkeällä piellä ja lisää nokipalon riskiä
• Erittäin haitalliset - vapauttaa muun muassa syanidia ja häkää
• Pienet palat sekajätteeseen, suuret määrät Sortti-asemalle puujätteenä
• Ei koskaan - kemikaalit vaativat teollisen polttolämpötilan

Painekyllästetty puu

• Pysyvät myrkkyvauriot ja hengenvaara asukkaille
• Erittäin myrkylliset - sisältää kuparia ja joskus arseenia
• Vietävä aina erilliseen vaarallisen jätteen keräyspisteeseen
• Ehdottomasti kielletty lakiin perustuen

Timpuri-Mikon kallis kokeilu

Mikko, 45-vuotias intohimoinen remontoija Tampereelta, halusi säästää jätemaksuissa suuren keittiöremontin jälkeen. Hänellä oli kertynyt valtavasti vanhoja liimapuulevyjä ja työtason palasia. Pienestä epäilyksestä huolimatta hän päätti polttaa ne varaavassa takassaan sydäntalven aikana säästääkseen myös lämmityskuluissa.

Ensimmäinen viikko sujui näennäisen hyvin. Sitten ongelmat alkoivat - takan lasiluukku alkoi tummua paksusta, mustasta mönjästä, jota ei saanut puhtaaksi millään pesuaineella. Lisäksi savu haisi oudolta, terävän kemikaaliselta. Hän yritti lisätä vetoa avaamalla pellit kokonaan, mutta palaminen vain huononi ja kitku paheni.

Vasta kuukauden kuluttua, kun veto katosi lähes kokonaan, Mikko tajusi todellisen ongelman. Hän tilasi nuohoojan paikalle. Nuohooja totesi välittömästi, että liimojen palamisesta syntynyt lasimainen piki oli tukkinut hormin lähes kokonaan ja aiheuttanut vakavan palovaaran.

Hormin hidas ja vaativa mekaaninen puhdistus maksoi 850 euroa. Se on valtavasti enemmän kuin peräkärryllisen vieminen Tarastenjärven jätekeskukseen, mikä olisi kustantanut puujätteenä vain noin 25 euroa. Mikko oppi kantapään kautta, ettei jätepuun polttamisessa ole todellisia säästöjä.