Kuka päätyy Ilmarisen vaimoksi?

Ilmarisen vaimo: Kuka hän on?

Ilmarisen vaimo? No, Kalevalassa ei oikein kerrota, kenelle hän meni naimisiin. Oli niitä Pohjolan tyttäriä tarjolla, mutta ei tarkempaa nimeä tai edes lopputulemaa muista. Pikemminkin se sepän homma, Sammon takominen, oli pääasia.

Muistan lukeneeni siitä joskus, ehkä yläasteella, 7. luokalla 2005. Kirjassa oli paljon kuvia, muistan yhden, jossa oli Ilmarinen tuossa Sammon äärellä. Oppitunti oli tosi pitkä, ja kuvitus teki vaikutuksen enemmän kuin itse tarina.

Joukahaisen Aino-sisko sen sijaan jäi mieleen. Hänet Väinämöiselle luvattiin, no, laulukilpailun hävittyään. Tyhmää! Toki, Kalevalan myytit, vähän sekavat ne on.

Kullervo... oi, se oli kurja tarina. Seppo Ilmarisen orjana, tragedia. Muistelen hämärästi lukiessani sitä koulussa. Joku kirjan sivu, jossa kuvattiin ahdistavaa orjuutta, jäi erityisen mieleen. En oikeasti muista tarkkaan, mitä tapahtui, mutta negatiivinen tunnelma jäi.

Tosi paljon olen oppinut Kalevalasta, mutta detailsit ei ole aina selkeitä.

Kuka päätyy Seppe Ilmarisen orjaksi?

Huurteinen aamu, kastepisarat kuin timantteja heinänkorsissa... Muistan lapsuuden kesät, mummolan pellot, ne loputtomat, vihreät aavat... Silloin kuulin ensimmäisen kerran tarinan Kullervosta, orjasta, jonka kohtalo oli kovempi kuin kivi.

• Untamon julmuus, se synnytti kaiken. Koston siemenen, joka kasvoi Kullervon sydämessä.
• Kullervo, Kalervon poika, joutui Ilmarisen taloon, orjaksi. Ajatella, Ilmarinen, seppä, jumaltenkin arvostama... ja silti, hänen talossaan vallitsi epäoikeudenmukaisuus.
• Ilmarisen Pohjolan neito, hän ei ymmärtänyt Kullervoa. Hänen kylmyytensä sinetöi oman kohtalonsa.
• Kosto, se oli Kullervon ainoa päämäärä. Untamo, Kalervon suvun tuhoaja, oli hänen vihansa kohde.
• Ilmarisen vaimo, kohtalokas Pohjolan neito, sai surmansa Kullervon kädestä. Tuskallinen menetys.

Kullervon tarina on kuin synkkä sävel, joka soi yhä mielessäni. Orjuus, kosto, kohtalo... Kaikki kietoutuvat toisiinsa, luoden kuvan Suomen kansan synkistä juurista.

Ja sitten se kesä, kun löysin vanhan Kalevalan kirpputorilta. Sen sivut olivat kellastuneet, täynnä tarinoita menneisyydestä. Kirjan tuoksu, se toi mieleen mummolan vintin, hämärän ja salaperäisen paikan...