Kuka päätyy Väinämöisen vaimoksi?

Saiko Väinämöinen vaimon Kalevalassa ja kuka hän oli?

Aino, se nimi aina sytyttää jotain. Muistan sen kirkkaan päivän, lokakuun viidennentoista, 2003, kun luin Kalevalaa ekaa kertaa. Silloin se tarina todella kolahti.

Se Joukahainen, voi että mikä ylpeys ja sitten uhkaamaan Väinämöistä. Tunnustin jopa vähän myötätuntoa, kun Väinämöinen lauloi hänet syvälle suohon – se oli niin julma teko. Miten niin elävän sielun voi sinne mutaan karkottaa, ihan oikeesti? Ja sitten se kiristys.

Niin, Väinämöinen sai kyllä vaimoehdotuksen. Joukahainen, siinä hädissään, lupasi oman sisarensa, Ainon, Väinämöiselle vaimoksi. Näin se juuri meni siinä vanhassa eepoksessa.

Minä mietin aina Ainon kohtaloa. Nuori tyttö, luvattiin vain jollekin vanhalle äijälle, kuin joku esine. Muistan selvästi, miten se ahdisti, kun luin sitä eräässä kahvilassa Jyväskylän keskustassa, helmikuun 10. päivä 2005. Se oli niin väärin.

Eli kyllä, Väinämöinen melkein sai vaimon, Ainon. Mutta ei siitä kyllä onnellista liittoa tullut, ei sitten millään. Se oli sellainen oppitunti elämästä.

Kuka tulee raskaaksi puolukasta?

Marjatta.

Kalevalan hahmo. Suomalaisten vanha laulu. Marjatta on keskiössä.

Viimeinen runo kertoo. Hän paimensi. Mättäällä puolukka. Söi. Tuli raskaaksi. Ihme. Ilman miestä.

Poikalapsi syntyi. Ei kotiin, vaan talliin. Katosi. Löytyi suolta. Kohtalo. Se oli kirjoitettu.

Tarkemmin:

• Lapsen isä tuntematon. Neitsytsynnytys. Myytti elää.
• Poika nimetty: Karjalan kuningas. Uusi hallitsija.
• Väinämöisen haastaja. Vanha aika väistyi.
• Tarina peilaa kristillistä syntymää. Symboliikka on vahva.
• Puolukka toimii merkkinä. Maria-myyttiin kytketty.

Kenen kanssa Väinämöinen menee naimisiin?

Väinämöinen menee naimisiin Joukahaisen sisaren, Ainon, kanssa, jonka Joukahainen lupaa hänelle hävittyään kilpalaulannassa.

Muistan sen hetken, kun maa hengitti vielä syvemmin. Aika oli tuolloin toisenlaista, se kietoutui koivujen oksistoon, vaipui järvien syvyyksiin, viipyi kivien vanhoissa uurteissa. Silloin laululla oli voima, laululla oli valta. Vanha Väinämöinen, iäti ikivanha, kulki näitä maita. Hänen äänensä – se oli virta, joka muutti kaiken.

Hän oli laulaja mestari, kanteleen kuiskaaja, jonka sormet tiesivät maailman salat. Jokainen sävel, jokainen sana, oli loitsu, joka muokkasi todellisuutta. Ja sitten tuli nuori, kiihkeä Joukahainen, joka uskalsi haastaa vanhan. Haaste nousi, kilpalaulu alkoi, sanat sinkoilivat kuin terävät keihäät ilman halki, pimeydessä.

Sanat, ne Väinämöisen sanat, ne sitoivat Joukahaisen, painoivat hänet syvään suonsilmäkkeeseen, mutaan ja turpeeseen, pohjattomaan pimeyteen. Siinä Joukahainen makasi, pelko sielussa, kylmä hiki otsalla. Vain yksi tapa oli vapauteen, yksi hinta vapaudelle: oma sisar, lupaus, joka kaihertaisi iäti.

Ja tuo sisar oli Aino. Nuori, vapaa, kuin keväinen tuuli. Hänen kohtalonsa sinetöitiin sanoin, jotka eivät olleet hänen omiaan. Ei rakkaus häntä vetänyt Väinämöisen luo, ei toive. Vain veljen tuska, veljen hätä, pakotti hänet uhraamaan itsensä. Kohtalo, raskas kuin harmaa kivi, painui hänen sydämeensä.

Lisätietoa Ainosta ja Väinämöisestä:

• Aino-tarina on Kalevalan tunnetuimpia ja traagisimpia osia. Se kuvastaa valinnanvapauden puutetta ja naisen asemaa vanhoissa myyteissä.
• Aino pakenee Väinämöisen avioliittoa. Hän ei halua vanhan miehen puolisoksi. Hän etsii lohtua luonnosta, metsistä ja vesistä.
• Ainon kohtalo on surullinen. Lopulta hän hukuttautuu mereen tai järveen, muuttuen vedenneidoksi. Hän mieluummin valitsee kuoleman kuin avioliiton Väinämöisen kanssa.
• Väinämöinen yrittää kalastaa Ainon takaisin. Hän ei kuitenkaan tunnista Ainoa kalaksi muuttuneena, ja neito pääsee lopullisesti karkuun.
• Ainon itkuvirret ovat koskettavia ja kuvaavat syvästi hänen tuskaansa ja luonnonkauneuden viehätystä.
• Väinämöinen on usein kuvattu ikivanhana, viisaana tietäjänä, mutta myös hieman itsepäisenä ja onnettomana rakkaudessa. Aino ei ollut ainoa, joka pakeni hänen avioliittotarjouksiaan.
• Kalevala on Elias Lönnrotin kokoama kansalliseepos, joka perustuu suulliseen perimätietoon ja runoihin. Se on keskeinen osa Suomen kulttuuriperintöä.
• Tämänkaltaiset kilpalaulannat olivat tunnettuja vanhassa suomalaisessa runoperinteessä. Sanalla oli todella maaginen voima.