Kuka saa olla asianajaja?

Kuka saa olla asianajaja? Oi, se sana… asianajaja. Se resonoi minussa, tiedättekö? Ei pelkkä sana, vaan vuosien hikinen työ, sydämen sykkeen ja yöunettomat tunnit. Ei pelkkä paperilla oleva tutkinto, vaan se… se tunne. Se on kuin pitkä, raskas, muttei koskaan tylsä matka. Muistan vieläkin sen ensimmäisen oikeussalin, kuinka jalat tärisivät. Tunsin oloni aivan pikkupoikana, isojen poikien leikeissä.

Neljä vuotta opintoja, se oli tiukka tahti. Ja sitten se harjoittelujakso, kahden vuoden armoton kastettuminen asianajotoimiston arkeen. Eikä se ollut mikään helppo juttu, ei todellakaan. Oli niitä päiviä, jolloin halusin heittää koko homman menemään. Muistan yhden erityisen tapauksen, vanhus joka oli joutunut epäreilun sopimuksen uhriksi. Hänen katseensa… se jää painamaan mieltä. Silloin ymmärsin, miksi tätä kaikkea tein. Miksi jaksoin.

Niin, ei kuka tahansa saa olla asianajaja. Se ei ole pelkkä ammatti, vaan kutsumus. Luin jossain tutkimuksen, jossa luku oli jotain 80 %:ia, jotka pudottautuvat pois opintojen aikana. Ja se on ihan ymmärrettävää, koska paine on aivan valtava. Mutta ne, jotka jaksavat, ne saavat kantaa tuon tittelin ylpeydellä. Se on uskomattoman palkitsevaa, kun näkee, että voi tehdä oikeasti jotain hyvää. Että voi puolustaa heikompia, taistella oikeuden puolesta.

Onko se arvokas? Kyllä, tietenkin. Mutta ei pelkästään rahallisesti, vaikka tietenkin sekin on tärkeää elämänkulun kannalta. Se on… en tiedä… se on se tyytyväisyys, se tunne, että on tehnyt jotain merkityksellistä. Se on jotain enemmän kuin vain työ. Se on osa minua. Ja siksi, uskon, että kukaan ei saa kantaa tätä nimeä kevyesti.