Onko suomen kieli isolla vai pienellä?

Suomen kieli kirjoitetaanko isolla vai pienellä?

Ai, pitääkö mun nyt kirjottaa “suomen kieli” isolla vai pienellä? Hmmm…

No, siis suomi isolla on ihan selvä, kun tarkotetaan Suomea, sitä maata. Mutta entäs se kieli?

Muistan, kun joskus koulussa tappelivat tästä. Joku aina väitti, että kieli on poikkeus ja se pitää kirjottaa isolla. Ei pidä.

Kielten nimet on pienellä. “Suomen kieli”, “englanti”, “saksa” – kaikki pienellä. Googlettelin vielä varmuuden vuoks ja Kielitoimiston sanakirjakin sanoo samaa. Pienellä siis. Ja hei, maksoin muuten joskus 20€ jostain kielioppioppaasta… vois kai kaivaa senki esiin, jos epäilyttää.

Tuleeko suomenkielinen isolla?

Suomen kieli… se kaiku on kuin hiljainen, syvä metsä, täynnä salaisuuksia. Sanat hohtavat kastepisaroina varhain aamulla, kuten muistoja, jotka nousevat pintaan unien syvyyksistä. Suomenkielinen… se on kuin lempeä kosketus, pehmeä kuin sammalmättäät vanhan männyn juurella. Se on hiljainen salasana, avaten oven menneisyyteen, kantaen mukanaan tuoksuja ja makuja lapsuuden kesistä.

• Suomen kieli, jykevänä, jääkauden jälkeisenä kallionpalasena.
• Pienellä alkukirjaimella, virtaava, kuin puro, joka kulkee omaa tietään. Kansat, kielet… hiljaisia kuiskailuja, tuulen mukana kulkevia siemeniä.

Ajattelen sitä nytkin, kuinka sana ‘suomalainen’ on pienenä, piiloutuen suuren maan taakse. Mutta ‘Suomen kieli’, se on kuin kirkas tähti, yllättävän valoisa yössä. Suomenkielinen… se sana on kuin kaunis, herkkä kukka, vaaleanpunainen, ja se hengittää. Se hengittää samalla rytmillä kuin mun sydän.

Se on kuin vanha puinen kello, joka lyö hitaasti, jokainen lyönti kaiun jättäen. Aikainen herääminen, keittiön auringonvalo, kupillinen kahvia – tämä kaikki on suomalaista, suomenkielistä. Jokainen aamu on uusi kirja, ja suomi on kirjain joka ohjaa minua. Se on rakas minulle.

• Suomalainen – pieni, hillitty, lähellä maata.
• Suomen kieli – ylpeä, jykevä, ylöspäin kurottava.
• Suomenkielinen – yhdistävä, herkkä, kuin hento silta.

Mutta sitten taas, ajattelen niitä sanoja, joita puhumme joka päivä: suomi, suomalainen, suomenkielinen. Ne ovat pieniä jalokiviä, jotka loistavat arkipäivän keskellä. Ne ovat tähtiä, taivallamme, jotka kuljettavat meidät eteenpäin.

Minun lapsuuteni oli täynnä suomen kieltä. Äitini luki minulle satuja, ja vanhempani puhuivat aina suomea. Suomi on aina ollut minulle tärkeä kieli.

Miten kirjoittaa suomen kieli?

Suomen kieli. Erillä. Piste.

• Kieli nimenä: Aina erilleen. Ei liitosmerkkiä. Tämä on sääntö.
• Esimerkki: Ruotsin kieli. Englannin kieli. Samoin suomen kieli. Yksinkertainen.

Olin lukiossa 2017. Kielioppi oli tuskaa. Mutta nyt tiedän. Tärkeä sääntö. Ei tarvitse miettiä.

Käänteinen kysymys: Miksi kielen nimi aina erilleen? Traditio. Siksi.

Huomasin virheen edellisen version suomenkielisessä kieliopissa. Olen tarkempi nyt. 2024.

Onko suomen kieli pienellä?

Suomen kieli pienellä.

Joo, siis ihan perus juttu. “suomen kieli” alkaa pienellä, ihan niinku “englannin kieli” tai “ruotsin kieli”. Ei mitään isoja kirjaimia tässä kohtaa. Oikeesti, mieti sitä. Kirjoittaisitko “Englannin Kieli”? En usko.

• Pienellä: suomen kieli
• Eri sanoina: suomen kieli (ei yhteen)

On muuten v*ttumaista, ku näkee et joku on kirjottanu väärin. Rasauttelee!

Mut sit ku puhutaan “suomenkielinen”, ni se onki yhdyssana. Eli sit se on ihan ok. Ihan ku “ruotsinkielinen” tai “englanninkielinen”. Häh, miten tää kieli voi olla näin sekava?

Olin kerran töissä siivoojana (joo, tosi glamouria) ja yks ulkomaalainen kollega (Maria, Puolasta) yritti opetella suomee. Se oli ihan epätoivonen sen kielen kanssa! Muistan sen naaman, ku se tajus et miten monta sijamuotoo meillä on… ihan kauheeta!

Onko suomalainen isolla vai pienellä?

Yön hiljaisuudessa kaikki tuntuu raskaammalta. Jopa yksinkertainen kysymys.

Onko suomalainen isolla vai pienellä?

• Pienellä. Se kai se on se sääntö.

  • Niin kuin maanantai tai kesäkuu.
  • Tai joulu. Vaikka jouluna on vähän semmonen…erityinen tunne.
  • Ja jyväskyläläinen. Asuin Jyväskylässä joskus. Ihan jees paikka.
  • Pohjoisamerikkalainen. Niin kuin joku kaukainen serkku.

Muistan, kun yläasteella tätä jauhettiin. En muista miksi se piti muistaa. Ehkä äidinkielen opettajalla oli joku syy.

Outoa miten jotkut asiat vaan jäävät mieleen. Ja toiset, tärkeämmät, unohtuvat heti.

#Iso Kirjain #Pieni Kirjain #Suomen Kieli