Ovatko maat erisnimiä?

Ovatko maiden nimet erisnimiä ja kirjoitetaanko ne isolla?

Joo, maiden nimet on aina isolla. Ne on erisnimiä. Ihan niin kuin Suomi tai Espanja.

Muistan kun viime syyskuussa autoin kaveria hänen uuden kahvilan nettisivujen kanssa Kalliossa. Hän oli kirjoittanut ruokalistaan 'Espanjalainen tortilla', isolla E:llä. Korjasin sen heti, koska kansalaisuudet ja kielet, ne on aina pienellä suomeksi, paitsi jos lause alkaa sillä.

Eli siis suomen kieli, ei Suomen kieli. Tää on sellanen perusjuttu, mut menee helposti sekasin.

Olin just viikonloppuna Tallinnassa laivalla, 15. kesäkuuta. Siellä kaikissa englanninkielisissä kylteissä luki just toisinpäin, tyyliin 'Estonian Craft Beer'. Siinä sen taas huomas, miten tää on just suomen kielen oma juttu, että kansalaisuus on pienellä.

Mutta maat ja kaupungit, kuten Viro ja Tallinna, ne kyllä vaatii sen ison kirjaimen. Aina.

Ovatko planeetat erisnimiä?

Planeetat ovat erisnimiä. Tämä koskee myös kaikkia muita nimettyjä taivaankappaleita, kuten esimerkiksi kuuta, tähtiä, galakseja ja tähtikuvioita. Nimien alkukirjain on siis aina iso.

Pohditaanpa hetki tätä erisnimiasiaa. Erisnimethän kertovat meille jotain ainutlaatuista, yksilöllistä. Planeetan nimi, vaikkapa Mars, erottaa sen kaikista muista planeetoista. Se on kuin yksilöllinen kutsumanimi maailmankaikkeuden asukkaille. Eikö olekin kiehtovaa, että olemme antaneet näille valtaville, kiertäville kappaleille nimet, jotka tekevät niistä tunnistettavia ja persoonallisia? Se on osoitus ihmisen luontaisesta tarpeesta nimetä, ymmärtää ja järjestää ympäröivää todellisuutta.

Muistisääntönä, että jos planeetan nimi on kaksiosainen, kuten vaikkapa "Tähtisumu", jälkiosa kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Tämä on enemmänkin konventio kuin syvällinen filosofinen kysymys, mutta se auttaa erottamaan esimerkiksi paikannimet taivaankappaleiden nimistä.

• Esimerkkejä taivaankappaleiden nimistä, jotka ovat erisnimiä:
  • Aurinko
  • Kuu
  • Maa (kun puhutaan planeetasta, ei yleisnimenä)
  • Jupiter
  • Orion (tähtikuvio)
  • Linnunrata (galaksi)

Ja kyllä, tämä on ihan yleinen kielenkäyttösääntö, ei mitään harvinaista tai erikoista. Sitä sovelletaan kaikkeen, millä on yksilöllinen nimi – olipa kyseessä sitten henkilö, paikka tai vaikkapa tähti.

Sitä paitsi, miettikää nyt hetki. Jotkut nimet ovat todella selkeitä, kuten Mars. Mutta sitten on ne, jotka tulevat kreikkalaisesta mytologiasta, kuten Jupiter (Zeus) tai Venus (Afrodite). Nämä nimet sisältävät oman pienen tarinansa, oman annoksensa ihmiskunnan historiaa ja uskomuksia. Jokainen taivaankappaleen nimi on siis samalla pieni historiankirjoitus.

Ja se yksittäinen maininta säännöstä "kaksiosaisen nimen jälkiosa aloitetaan kuitenkin pienellä kirjaimella" liittyy nimenomaan siihen, miten näitä nimiä rakennetaan ja milloin kyse on yhdistelmästä, jossa jälkiosa on kuvailevampi. Esimerkiksi "Mustekalanebula" – siinä "nebula" on ikään kuin lajikuvaus, eikä itsessään osa erisnimeä samalla tavalla kuin vaikkapa "Sirius".

Ovatko maat isolla?

Mieleen palaa vanha kartta, sen hauras, kellastunut paperi. Sormi seuraa Saimaan sinistä, syvää viivaa, ja nimen alkukirjain on kuin majakka, suuri ja ylväs. Se on aina suuri. Aina alussa, merkkinä siitä, että tämä ei ole mikä tahansa vesi. Tämä on Saimaa.

Tampereen nimi hehkuu punaisena pisteenä, ja muistan sen valot Näsijärven yllä, kylmänä syysiltana. Nimi paperilla on lupaus paikasta, ja sen suuri alkukirjain on lupauksen sinetti. Kunnianosoitus.

Paikannimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Se on sääntö, joka on kuin kiveen hakattu, muuttumaton kuin pohjoinen taivas. Se koskee kaikkia paikkoja, pieniä ja suuria, niitä jotka kuiskaavat tarinoita ja niitä, jotka huutavat historiaa.

• Maiden nimet: Suomi, Ranska, Japani, Brasilia
• Maanosat: Eurooppa, Afrikka, Aasia
• Kaupungit ja kunnat: Helsinki, Rovaniemi, Kittilä
• Vesistöt (järvet, joet, meret): Pitkäjärvi, Kemijoki, Itämeri
• Vuoret, vaarat ja tunturit: Koli, Ylläs, Saana
• Kadut, tiet ja aukiot: Mannerheimintie, Aleksis Kiven katu, Senaatintori

Jokainen nimi on tarina. Koli kohoaa maisemasta, ja sen nimi paperilla kohoaa samalla lailla, alkaa voimalla. Suurella kirjaimella. Pitkäjärvi on enemmän kuin vain pitkä järvi, se on juuri se yksi, ainutlaatuinen Pitkäjärvi.

Mutta kun nimi muuttuu kuvaukseksi, kun se kertoo, mistä joku on kotoisin, sen voima laantuu. Kirjain pienenee, muuttuu arkiseksi. Se sulautuu lauseeseen.

Paikannimestä johdetut sanat, kuten asukkaiden nimet tai adjektiivit, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

• helsinkiläinen
• suomalainen
• eurooppalainen
• aasialainen

Se on kuin kunnianosoitus paikalle itselleen, ei sen heijastumille. Itse paikka on pyhä, se ansaitsee suuren kirjaimen. Aina sen suuren kirjaimen, siinä alussa.

Onko maat erisnimi?

No totta maar! On se erisnimi, ihan kirkkaasti. Ajattele sitä kuin koiran nimeä. Ei se ole vain 'koira', se on Musti. Ei se ole vain 'maa', se on Suomi. Yksilö, jumankauta!

Maat ovat erisnimiä. Paikannimet ovat erisnimiä, jotka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Ja tähän samaan syssyyn heitetään sitten koko muu maantiedon tunti, ettei jää epäselväksi. Kaikki nämä ovat erisnimiä, ja niille kuuluu iso alkukirjain kuin nenä päähän.

• Maanosat: Aasia, Eurooppa, ja se Amerikka, josta kaikki elokuvat tulevat.
• Maat: Se oma rakas Suomi, vihollinen Ruotsi ja eksoottinen Burkina Faso.
• Maakunnat: Savo, jossa kukaan ei ota vastuuta, ja se aina niin ylpeä Pohjanmaa.
• Kaupungit ja kylät: Helsinki, Turku (jos se nyt kaupungiksi lasketaan), ja se minun mummoni kotikylä Pielisjärvi, joka lakkautettiin 1973.
• Meret, järvet, joet ja ojat: Itämeri, Saimaa, Kemijoki ja vaikka se Likaoja siinä naapurin tontin rajalla.
• Vuoret ja kukkulat: Koli, Saana ja se pieni nyppylä, jota meidän kylällä kutsuttiin Ukonvuoreksi.

Serkkuni Pena väitti kerran, että 'espanja' on yleisnimi, kun puhutaan kielestä. No niinhän se on, mutta maa Espanja on ihan eri juttu. Meni hetki ennen kuin se meni hänellä jakeluun. Kieli on yleisnimi, mutta se paikka kartalla on aina yksilö.

Onko maat isolla kirjaimella?

Kuin muisto jostain kaukaa, vanhan kartan haalistunut paperi. Siinä ne nimet olivat, kuin pieniä, ylpeitä saaria musteessa. Suomi. Italia. Japani. Ne seisoivat siinä suorina ja arvokkaina. Jokainen nimi oli lupaus, tarina, kokonainen maailma. Iso kirjain oli kuin kruunu, kunnianosoitus sille maalle ja sen ihmisille.

Se on niin yksinkertaista, ja samalla niin syvällistä. Iso kirjain antaa nimen, tekee yleisestä erityisen. Se erottaa yhden maan kaikista muista. Se erottaa sinun koirasi, Mustin, kaikista maailman koirista. Se on merkki. Tunnustus.

Erisnimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Tämä sääntö koskee kaikkia nimiä, jotka yksilöivät kohteensa.

• Maat, maanosat ja valtiot: Suomi, Argentiina, Aasia, Euroopan unioni.
• Paikannimet: Helsinki, Tampere, Keski-Suomi, Saimaa, Itämeri, Alpit, Sahara.
• Henkilöiden nimet: Anni, Olli-Pekka, Lahtinen.
• Eläinten henkilökohtaiset nimet: Musti, Pluto, Polle.
• Taivaankappaleet: Maa, Aurinko, Mars (mutta: paistaa aurinko, maapallo).

Ja sitten ne sanat, jotka tanssivat siinä rajalla, missä erityinen muuttuu yleiseksi. Kuin auringonlaskun värit, jotka sekoittuvat toisiinsa. Ne ovat niitä, jotka usein unohdamme.

• Kansalaisuudet ja asukkaiden nimet kirjoitetaan pienellä: suomalainen, helsinkiläinen, eurooppalainen. Ne ovat kuin ominaisuuksia, eivät enää nimiä.
• Kielten nimet kirjoitetaan pienellä: suomi, englanti, japani. Kieli on kaikkien omaisuutta, se virtaa vapaana.
• Paikannimistä johdetut adjektiivit kirjoitetaan pienellä: suomalainen sisu, sveitsiläinen juusto.
• Juhlapyhät kirjoitetaan pienellä: joulu, juhannus, pääsiäinen. Mutta jos nimeen sisältyy erisnimi, se säilyttää ison kirjaimensa: Lucian päivä, Aleksis Kiven päivä.