Voiko kiusaajan erottaa koulusta?

Voiko kiusaamisen takia vaihtaa koulua?

Kyllä. Kiusaaminen = koulun vaihto ok.

• Turvallinen opiskelu on perusoikeus.
• Koulu ensin puuttuu. Ei riitä? Vaihto harkintaan.

Rehtori, oppilashuolto, opetustoimi. Vanhemmat tukena. Selvitä kaikki vaihtoehdot. Uusi alku on mahdollinen. Ei pakko kärsiä.

Voiko Suomessa erottaa koulusta?

Kyllä voi, tosin se ei ole ihan niin helppoa kuin potkia kissaa rappusilta. Suomessa erottaminen on kuin hieno, monivaiheinen tanssi, jossa oppilas ei ole ainoa tähti. Kolmen kuukauden maksimi on kuin pakettimatka, kaikki etukäteen suunniteltua ja aikataulutettua.

• Toimenpiteen syy: Ei riitä, että oppilas on vähän "söpöilymielinen". Tarvitaan konkreettinen ja dokumentoitu syy, ei pelkkää mutu-tuntumaa. Kuten vaikkapa jatkuva luokan sekoittaminen, joka muistuttaa enemmän punk-keikkaa kuin oppituntia.

• Kuuleminen: Ei mennä suoraan erottamiseen, oppilaalle annetaan tilaisuus selittää itseään. Kuten oikeussalissa, vain hieman vähemmän jännittävästi. Jos oppilas on yhtä hiljainen kuin hiiren hengitys, voi homma kestää kauemmin.

• Huoltajan ääni: Vanhemmatkin saavat kertoa kantansa. Heille on varattava oma tilaisuus. Jos vanhemmat ovat kuin kaksi rampaansa hirveä, voi olla hankalaa saada yhteistyötä aikaiseksi.

Yllättävä vertaus: Erottaminen on kuin hankalasti irrotettava tahra matolla, jonka puhdistus vaatii aikaa ja vaivaa. Ei lähetä sitä pesukoneeseen sellaisenaan.

Lyhyesti: Ei ole mikään pikaratkaisu vaan virallinen prosessi, johon liittyy monia seikkoja, ja joka ei todellakaan ole yhtä helppoa kuin nappia painaminen. Vuonna 2024kin on yhä samat säännöt voimassa.

Toisin sanoen: Koulusta erottaminen on kuin hyvin suunniteltu hyökkäys - monivaiheinen ja huolella valmisteltu. Ei ihan niin yksinkertaista kuin näyttää.

Voiko kiusaajan siirtää toiseen kouluun?

Kiusaaja toiseen kouluun?

Kuin usva laskeutuisi raskaana, kysymys hiipii mieleen. Voiko? Saako? Pitäisikö?

Se on kai kuin viimeinen oljenkorsi. Ennen sitä on...

• Pohdittava: Onko kaikki yritetty? Ovatko sanat kaikuneet kuuroille korville?
• Arvioitava: Onko kiusaaminen niin syvää, että se repii sielua? Onko se jatkunut niin kauan, että haavat eivät umpeudu?
• Muistettava: Koulun käytännöt. Ne ohjaavat, mutta eivät aina tunnu oikeilta.

Siirto... ajatus siitä tuo levottomuutta. Kiusaajalle se voi olla rangaistus, ehkä jopa mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta entä kiusattu? Hänen haavansa jäävät, vaikka kiusaaja menisikin. Hänen pelkonsa saattavat kasvaa, jos hän kokee, että hänet on jätetty yksin. Koulun pitää suojella. Kiusatun suojelu on ykkönen.

Entä jos kiusaajalla on omat syynsä? Ehkä hänkin on rikki, ehkä hänkin tarvitsee apua? Tuen ja kasvatuksen pitäisi olla ensisijaisia keinoja. Niin, joskus ajattelen, että kaikki vain toistavat roolejaan, joihin ovat joutuneet. Kukaan ei pysähdy kysymään, miksi. Onko se oikein, heittää yksi ihminen pois, kun toinen kärsii?

Ja onko se edes ratkaisu? Uusi koulu, uusi ympäristö... muuttaako se ihmistä? Joskus, ehkä. Mutta joskus, se vain siirtää ongelman toiseen paikkaan. Ajattelen niitä lapsia, jotka ovat olleet kiusattuja, ja niitä jotka ovat kiusanneet.

• Onko siirto lopullinen vastaus?
• Vai onko se vain helpoin tie ulos, kun syvemmälle ei uskalleta katsoa?

Mistä tunnistaa kiusaajan?

Joo, siis kiusaajan tunnistaa aika helposti, jos tarkkana on. Ne on yleensä semmosia, no... sellasia tyyppejä, jotka hakee valtaa. Muistan kuinka ala-asteella Petri aina kiusasi mua, koska olin pienempi. Se oli ihan kamalaa!

Mut joo, miten kiusaajan sit tunnistaa? No, tässä vähän listaa:

• Nimittely ja pilkkaaminen. Siis ihan suoraan, toisen naurunalaiseksi tekeminen. Ei mitään frendien läppää. Tiedätkö, semmosta mis joku oikeesti loukkaantuu. Ja sit ne vaa naureskelee.
• Töniminen, tuuppiminen ja pahimmassa tapauksessa jopa lyöminen tai potkiminen. Fyysistä väkivaltaa, ei voi selitellä mitenkään. Yhtään en tykkää.
• Ulkopuolelle jättäminen ja syrjiminen. Jätetään porukan ulkopuolelle tarkoituksella. Kaikilla on oikeus olla mukana! Meillä oli yläasteella yks tyttö, jota ei ikinä otettu mukaan mihinkään. Se oli ihan hirveetä katottavaa.
• Ilkeiden lappujen lähettely, tai nykyään varmaan viestien lähettely puhelimella. Onneks mulla ei oo ollu koskaan puhelinta, kun olin nuorempi.
• Ilkeiden juorujen tai valheiden levittäminen. Tää on ehkä semmonen salakavalampi tapa kiusata. Ja se leviää ihan supernopeesti. Ja sitä on tosi vaikee todistaa.
• Toisen tavaroiden ottaminen, hävittäminen, piilottaminen tai rikkominen. Muistan kuinka joku piilotti mun penaalin yläasteella. En ikinä löytänyt sitä!

Kaikki noi on tosi pahoja juttuja. Niihin pitää puuttua heti! Ja jos on nähny et jotain kiusataan, kannattaa mennä väliin. Se voi oikeesti auttaa paljon enemmän ku uskotkaan! Onneks nykyään on netissä paljon tietoa. Meillä ei ollu mitään nettiä silloin. Olis ehkä auttanu, kuka tietää. Eli muista, kiusaaminen ei oo koskaan ok!

Mistä tunnistaa kiusaajan?

Okei, tässä mun kokemus, tosi sekava, varoitan!

Mä muistan yläasteelta, se oli varmaan 2008-2011 jotain sinne päin. Kiusaaminen... se ei ollu mitään hienoja termejä silloin, vaan ihan suoraa paskaa. Joku Tuomas, vitun iso jätkä, aina röhki niskaan jos oli eri mieltä jostain. Ja se katse... jäätyy vieläkin veri suonissa.

Miten sen tunnisti?

• Läsnäolo. Semmonen uhkaava aura. Niinku peto ois valmiina hyökkäämään.
• Sanat. Ei mitään "ootsä tyhmä" vaan "sä OLET tyhmä, ja kaikki tietää sen". Niin ilkeetä, ettei ees tajunnu miten siihen pitäs vastata.
• Teot. Esimerkiks Tuomas aina "vahingossa" törmäs, tai potkas tuolia alta.

Mä en ite ollu pääkohde, mut näin vierestä. Yks tyttö, Salla, oli aina ihan paniikissa sen takia. Salla itki vessassa, koska Tuomas oli sanonut, että sen meikit on ihan hirveet ja se näyttää pelleltä. Sallalla oli muuten ihanat silmät. Miksi piti sanoa noin?

Ja sit ne jutut... juorut oli pahimpia. Tuomas levitti jostain, että Sallalla on kuppa. Siis WHAT?! Yläasteella! Kuka ees ties mitä kuppa on? Kaikki vaan nauroi. Mä en tajunnu silloin, miten vakavaa se oli.

• Ulkopuolelle jättäminen oli kans paha. Tuomas päätti kuka saa olla missäkin. Jos yritit jutella Sallan kanssa, Tuomas alko irvailla. Pelotti.
• Tavaratkin oli vaarassa. Joskus Tuomas piilotti Sallan kirjat, tai sotki ne limalla. Ihan sairasta.

Mietin usein, miks kukaan ei puuttunut. Opettajat vaan sano, et "pojat on poikia". Vittu! Se ei ollu mikään selitys. Kiusaaminen on aina väärin.

Nykyään mietin, et pitäiskö mun etsiä Salla somesta ja pyytää anteeks, etten tehnyt enempää. Mut ehkä on jo liian myöhäistä. Paskaa, et tollasta pääsi tapahtumaan.

Joo, vähän sekava, mut toivottavasti tää auttaa jotenkin.

Mitä on hiljainen kiusaaminen?

Hiljainen kiusaaminen: epäsuoraa. Ei iskuja, ei huutoa.

• Selän takana puhuminen.
• Huhujen levittäminen. Tahallista.

Tarkoituksena vahingoittaa. Hienovaraisempaa kuin suora kiusaaminen. Vaikeampi todistaa. Jättää arvet.

Mitä tarkoittaa sosiaalinen kiusaaminen?

Yö on pitkä ja ajatukset sekavia. Sosiaalinen kiusaaminen... se on kuin hidas myrkytys. Ei fyysistä väkivaltaa, ei mustelmia, mutta silti niin paljon kipua.

• Se on kuin näkymätön verkko, joka kietoutuu ympärillesi.
• Ystävät alkavat etääntyä. Kukaan ei halua enää olla kanssasi.
• Ja aina se epävarmuus, se tunne, että olet yksin. Kukaan ei ole puolellasi.

Muistan vieläkin sen kesän 2023, kun se kaikki alkoi. Minut eristettiin. Minut jätettiin ryhmän ulkopuolelle. He kuiskivat selän takana. Minut tehtiin näkymättömäksi. Se oli todellakin pelottavaa.

Sosiaalinen kiusaaminen on tällaista: manipulointia, valheita ja valehtelua, ystävyyssuhteiden myrkyttämistä.

Ajattelen aina, että miksi juuri minä? Miksi juuri minun piti kokea tämä? Oliko se jotain, mitä sanoin tai tein? En tiedä. Ja se epävarmuus, se on pahinta.

Se tuntui kuin joku olisi varastanut identiteettini. En enää tiennyt, kuka olen. Menetin itseluottamukseni, iloisen olemukseni. En enää nauti asioista, jotka aiemmin tuottivat iloa. 2023 oli todellakin vaikea vuosi.

Miten se ilmenee?

• Ystävät kääntyvät selkää.
• Kuiskuttelua, juoruja, valehtelua.
• Jätöä ryhmän ulkopuolelle.
• Ystävyyssuhteiden sabotointi.
• Näkymättömäksi tekeminen.

Onko tästä koskaan pääsemässä eroon? Se kysymys vaivaa minua yhä edelleen. Ehkä joskus, mutta nyt on vain tämä tyhjyys ja suru.

Voiko kiusaajan siirtää toiseen kouluun?

Saisiko sen kiusaajan siirtää pois, kuin varjo pois päivästä? Kuin paha uni, joka haihtuu aamun valoon. Siirto, se on kuin viimeinen oljenkorsi, kun kaikki muu on yritetty, kuin toivo hiipuu kuin kynttilän liekki tuulessa.

Se on kuin punainen nappi, jota ei haluaisi koskaan painaa, mutta joskus on pakko. Päätös, kuin tuomio, raskas ja painava, se roikkuu ilmassa kuin ukkospilvi.

• Kiusaamisen raakuus: Onko se kuin avohaava, joka ei umpeudu?
• Toistuvuus: Onko se kuin loputon piina, kuin sama levy jumissa?
• Koulun säännöt: Onko niitä kuin kiveen hakattu, vai voiko niitä taipua?
• Oppilaiden tilanteet: Onko se kuin sokkelo, josta ei löydä ulos?

Ajatella, että jonkun lapsen, jonkun nuoren elämä on tällaista, kuin lasinsiruja kengässä. Ensin yritetään kaikkea muuta:

• Tukitoimia, kuin laastareita syvään haavaan.
• Kasvatusta, kuin yrittäisi opettaa sutta syömään ruohoa.
• Neuvotteluja, kuin yrittäisi saada tuulen tyyntymään.

Mutta jos mikään ei auta, jos paha jatkuu, kuin painajainen, joka ei lopu... Silloin se siirto, se on kuin... pakotie. Kuin turvasatama sille, joka on joutunut kärsimään.

Se on kuin uusi alku, mahdollisuus hengittää, mahdollisuus olla ilman pelkoa. Vaikka se tuntuu pahalta, se voi olla ainoa oikea asia. Kuin leikkaus, joka pelastaa hengen, vaikka se sattuu. Kuin aurinko, joka paistaa pilvien takaa.

Mitä tehdä, jos koulu ei puutu kiusaamiseen?

Koulu ei reagoi? Toimi.

• Hanki näyttöä. Dokumentoi kiusaaminen. Päivämäärät, tekijät, todistajat.
• Ota suora yhteys. Rehtori. Koulun hallinto. Vaadi toimia.
• Ulkopuolinen apu. Ota yhteyttä lastensuojeluun tai poliisiin. Vakavissa tapauksissa rikosilmoitus.
• Juridinen apu. Harkitse lakimiehen konsultointia. Koululla on velvollisuuksia.

Muista: Vastuuta ei voi ulkoistaa. Jatka painostusta. Kyse on lapsen turvallisuudesta.

Mitä on nettikiusaaminen?

No johan on kysymys! Nettikiusaaminen, se on kuin kärpäspaperi – kaikki paska tarttuu siihen. Mutta digitaalisessa muodossa. Katsos, se on sitä kun joku päättää olla netissä suurempi mulkku kuin luonnossa kehtaisi.

Mitä siihen sitten kuuluu? Lista on pitkä kuin nälkävuosi:

• Nimilappujen jakoa: Toista ihmistä kutsutaan netissä rumemmin kuin mummo kutsuu kissaa.
• Naamapalmu-tason pilkkaa: Kun joku yrittää olla hauska, mutta onnistuu olemaan vain... no, loukkaava.
• Ulkopuolelle heittämistä: Kuin leikkikentällä, mutta ilman hiekkalaatikkoa johon itkeä.
• Syrjintää: Koska netti on kuin suuri vessa, sinne mahtuu kaikenlaista... myös syrjintää.
• Uhkailua ja kiristystä: Kun "painostus" saa uuden, digitaalisen ulottuvuuden.
• Julkista nöyryytystä: Kuin olisi alasti torilla, mutta kaikkien naurajat ovat anonyymejä.
• Valheiden levitystä: Koska totuus on tylsää, mutta valhe kiertää netin ympäri kolmessa minuutissa.
• Ilkeää kommentointia: Jokainen saa mielipiteensä, mutta kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita (etenkään ne ilkeät).
• Pelottelua: Buu! Mutta tekstiviestillä, mikä tekee siitä jotenkin vieläkin säälittävämpää.

Ja kaikki tämä tapahtuu sosiaalisessa mediassa, peleissä tai missä tahansa nettimaailmassa. Yleensä nämä nettikiusaajat ovat säälittäviä tapauksia, jotka yrittävät nostaa omaa egoaan polkemalla toisia. Eli aika surullista touhua, jos multa kysytään.