Minkä ikäisenä mennään inttiin?

Minkä ikäisenä mennään inttiin? Huh, 18 vuotta! Eihän se vieläkään tunnu oikealta. Vielä vähän aikaa sitten olin vasta se pikkuveli, joka pyysi veljeltä rahaa karkkeihin, ja nyt minua odottaa armeija? Jestas sentään. Muistan sen päivän kutsunnoissa kuin eilisen. Jännitti ihan saatanasti. Istuskelin siellä odotushuoneessa, selkä märkänä hikoilusta, ja sydän hakkasi kuin hullun. Vieressä istunut jätkä pelasi kännykällä, ihan rauhallisesti. Miten se voi olla noin rauhallinen? Minä olin ihan paniikissa!

Kaikki tuo paperisota ja terveystarkastukset... Ja se jatkuva miettiminen, mitä armeijassa oikeasti tapahtuu. Onko se niin kamalaa kuin kaikki väittävät? Tai onko se sittenkin jokin upea kokemus, joka muokkaa ihmistä paremmaksi? No, nyt minä tiedän. Olin itse armeijassa ja se oli... monimutkaista. Hyviä hetkiä oli paljon, hauskoja kavereita, uusia taitoja. Mutta oli myös rankkoja päiviä, uupumusta ja sellaisia hetkiä, jolloin kyseenalaistin kaikki elämäni valinnat.

Lukukokeessa joku mainitsi, että noin 70 % nuorista miehistä suoritti asevelvollisuutensa ajallaan. Ei se niin paljon lopulta lohduttanut, kun itsekin jo makasin siellä kasarmilla. Mut siis, se tosiasia on että se on suuri osa nuoruutta monille meistä, hyvässä ja pahassa. Ja tiedän, että useille se tuo mieleen hirveästi kysymyksiä. Mitä jos en pärjää? Mitä jos en sovi sinne? Mitä jos... Älä huoli liikaa. Useimmat pärjäävät, ja jos et jostain syystä sovi sinne, niin kyllä senkin voi jotenkin ratkaista. Ei se ole maailmanloppu.

Toivottavasti saat siitä kokemuksesta paljon irti. Minä ainakin opin itsestäni paljon, asioista jotka en ikinä olisi muuten tajunnut. Ja ehkä sen lopputuloksena löydät oman paikkasi maailmassa, kenties jopa uuden itsetuntomittarin. Kuten sanottu, se on monimutkainen kokemus, eikä kaikkea voi tietää etukäteen. Mutta se on kokemus, joka on ainutlaatuinen.