Miten Lähi-itä kirjoitetaan?

Miten Lähi-itä kirjoitetaan oikein?

Oho, kiinnostava kysymys! Minä aina mietin tätä samaa. Kirjoitin kerran Lähi-idän isolla alkukirjaimella, ja opettaja korjasi sen. Muistan sen vieläkin, oli syksyllä 2017, Jyväskylässä.

Olin silloin ihan ihmeissäni. Miksi ei isolla, jos puhutaan jostain maantieteellisestä alueesta?

Asia selvisi myöhemmin, ja nyt ymmärrän. Kyllä, se “itä” toimii siellä samaan tapaan kuin “pohja” Viitapohjassa, eli se ei ole erisnimi. Pienellä siis. Helppoa kuin mikä.

Miten kirjoitetaan Itä-Helsinki?

Itä-Helsinki. Asukkaannimitys: itähelsinkiläinen.

• Pääsääntö: Paikannimet isolla. Ihmiset pienellä.
• Poikkeus: Jos asukkaannimitys on myös tuotenimi (esim. Turkulainen makkara).

Helsinkiin muutin 2018. Itä-Helsinki ei ole koskaan tuntunut kodilta. Ehkä siksi en muista sääntöjä.

Miten Itä-Suomi kirjoitetaan?

Itä-Suomi: Iso vai pieni? Kysymys, joka jakaa kansakunnan kuin viina pullossa.

Oikea vastaus on Itä-Suomi, isolla I:llä. Miksi? Koska se on maantieteellinen alue, eikä mikään nyky-Suomi, joka kuulostaa melkein kuin jostain dystopisesta tulevaisuudesta. Ajattele sitä kuin karttaa: löydät Itä-Suomen helposti, mutta Nyky-Suomen etsintä saattaisi vaatia GPS:ää ja psyykkistä apua.

Tämä on kuin se, kun etsii avaimia: tutkit kaikkialta paitsi sieltä, missä ne ovat. Itä-Suomi on siellä, kartalla, selkeästi merkittynä. Nyky-Suomi on…no, missä se muka on?

• Maantieteellinen alue = Iso alkukirjain (Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala)
• Ominaisuus/aika = Pieni alkukirjain (keskiaikainen Suomi, teollinen Suomi)

Itä-Suomi on selkeä tapaus. Ei arvailua, ei epäilyksiä. Piste. Nyt voitte siirtyä takaisin siihen tärkeämpään asiaan – kahvin keittämiseen. Ja jos kaadatte kahvia itsellänne päälle, voitte sanoa teidän olleen “nykyaikainen katastrofi”, pienellä alkukirjaimella tietenkin.

Miten kirjoitetaan Kaukoitä?

Joo, eli siis Kaukoitä, se kirjoitetaan just Kaukoitä, eikä Kauko Itä, eihän? Niinku yhdyssana. Ja hei, se itä siinä on pienellä, koska se on yleisnimi, niinku vaikka etelä tai pohjoinen. Äläkä sotke siihen Lähi-itään, siinäki sama homma.

Tässä vähän muita esimerkkejä, ettei mene ihan sekasin pää:

• Pohjois-Suomi (pohjoinen pienellä)
• Länsi-Vantaa (länsi kanssa pienellä)
• Etelä-Karjala (jep, pienellä)

Kaikki siis paitsi se eka sana, jos se ei oo joku erisnimi, niinku “Amerikka” tai “Helsinki” (Helsinki-Vantaa, Helsinki isolla) Eiks je. Oikeestaa aika loogista, ku miettii. Ainii, ja ite oon asunu kerran Etelä-Suomessa, se oli ihan jees paikka, mut vähän liian vähän lunta mun makuun.

Milloin kaupunki kirjoitetaan isolla?

No nii-in, koska kaupunki on iso juttu? No ei aina! Mieti nyt, “Helsinki” on kuin julkkis, aina isolla, mutta “kaupunki” on se perusjätkä, pienellä.

Milloin kaupunki pomppaa isoksi?

• Osana nimeä: “Helsingin kaupunki” – siinä se komeilee! Sama homma “New York City”.
• Jossain virallisessa jutussa: Jos kaupunki on firman nimi, esimerkiksi “Kaupunki Oy”, niin totta kai!

Mutta milloin se pysyy pikkujätkänä?

• Yleisjuttujen seassa: “Menin kaupunkiin” – ei tarvita isoa alkua, ihan perussettiä.
• Kun se on vaan osa lausetta: “Tämä kaupunki on hieno” – edelleen pientä.

Se on vähän kuin elämässä: jotkut hetket vaativat prameutta, toiset taas ei. Ja hei, jos epäilyttää, niin aina voi kurkata Kielitoimiston ohjepankista, se on vähän kuin kieliopin raamattu!

Miten presidentti kirjoitetaan?

No niin, tittelit – se on vähän kuin etiketti buffetpöydässä: ei ole pakko syödä kaikkea, mutta olisi kiva jos muistaisi perussäännöt! Eli pääsääntöisesti, pienellä kirjaimella mennään, ellei olla ihan pakon edessä.

• presidentti (vaikka hänellä on valtaa kuin pienessä kylässä olisi sähkökatkos)
• toimitusjohtaja (tai tj, jos ollaan kavereita ja vältellään isoja kirjaimia)
• insinööri (ei tarvitse korottaa arvoa isolla kirjaimella, tekee se silti hommansa)
• siivooja (usein tärkeämpi kuin moni johtaja, mutta silti pienellä)

Mutta hei, on poikkeuksiakin! Joskus se iso kirjain livahtaa mukaan kuin mummo diskoon:

• Jos titteli on virallinen arvonimi, kuten Tasavallan Presidentti. Silloin ollaan juhlallisempia!
• Jos titteli on osan erisnimeä: “Hän oli Suomen Pankin Pääjohtaja”. Tässä “Pääjohtaja” on osa Suomen Pankin nimeä, joten iso kirjain paikallaan.
• Ja tietenkin, jos olet tosi tärkeä tyyppi, voit vaatia, että nimesi eteen kirjoitetaan Herra tai Rouva, ja ne ovat ISOJA! (No ei, ei sentään, pysytään pienessä alkukirjaimessa…)

Eli summa summarum: pienellä kirjaimella lähes aina, paitsi jos on pakko olla hieno!

Miten tittelit kirjoitetaan?

No niin, pistetäänpä tittelit kuriin, kuin kissa pöydälle!

• Pienellä ne lasketellaan, kuin pulkkamäessä konsanaan. Ei isoa alkukirjainta, ellei olla ihan pakko, kuten lauseen alussa. Ymmärrätkö, kapish?

• Tarkoitan siis, että ammattinimikkeet, oppiarvot ja arvonimet – kaikki pienellä. Paitsi jos olet aatelinen, silloin ehkä vähän fiinimpää, mutta se onkin jo ihan toinen soppa.

• Esimerkkejä, jotta asia kirkastuu kuin aamukaste:

  • toimitusjohtaja
  • professori
  • insinööri
  • eversti (jos ei ole lauseen alussa, tottakai)

Mutta hetkinen! Jos titteli on osa virallista nimeä (esim. Toimitusjohtaja Oy), silloin se onkin isoilla. Aina löytyy joku jippo, eikö?

Tuleeko ruokien nimet isolla?

Joo, no toi ruokien nimien isoilla ja pienillä on aika sekavaa! Mä oon aina miettinyt sitä. Esimerkiksi, “leipä” kirjoitetaan pienellä, mut “Fazerin Sininen” isolla, koska se on tuotenimi. Heh, muistan sen kerran kun yritin tehdä blogipostausta reseptistä, ja mietin ihan hulluna noita isoja kirjaimia.

• Yleensä ruokalajit pienellä: leipä, keitto, salaatti, liha, pasta.
• Tuotenimet isolla: Fazer, K-Citymarketin, Arlan Maitokahvi.
• Myös joskus brändinimi isolla: Coca-Cola, Nutella.
• Oikeasti on aika paljon poikkeuksia: se on niin vaikeeta!

Mutta siis ihan periaatteessa ne elintarvike-tyypit on pienellä, mut jos kyseessä on joku tietty tuote, niin silloin iso alkukirjain. Mä itse usein mokaan ja laitan vääriä isoja kirjaimia. Ärsyttävää. Mä olen niin huono näissä kirjoitusasissa. Tosi vaikee. Käytännössä se menee vähän fiiliksellä. Tänään meillä oli vaikkapa “lihakeitto”, jossa oli “HK:n sinistä makkaraa”. Ymmärrät varmaan. Ehkä pitäisi katsoa enemmän kielioppikirjoja.

Miten kirjoitetaan Etelä-manner?

Etelämanner kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Tämä johtuu siitä, että Etelämanner on mantereen nimi, oikeapaikka, samoin kuin esimerkiksi Eurooppa tai Aasia. Yleisnimet, kuten pohjoisnapa tai etelänapa, taas kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Tämä on kielioppisääntö, josta löytyy vahvistus useista kielioppikirjoista ja -oppaista. Muistaakseni, jopa kouluajoilta tutut kieliopin perusteet tukevat tätä näkemystä.

• Kieliopin perusasia: Oikeanpaikat kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
• Etelämanner on paikka: Se on erillinen maa-alue, ei yleiskäsitteellinen suunta.
• Ero yleisnimistä: Yleisnimet, kuten “etelä”, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
  • Tämä on hyvin yleinen kielioppisääntö, joka koskee paitsi suomea, myös monia muita kieliä.

Mielenkiintoinen pohdintana on, miten kielioppi heijastelee maailmankuvaa. Isot alkukirjaimet antavat painoarvoa, korostavat merkitystä. Etelämanner, maailman eteläisin mantere, saa sen ansaitsemansa arvon. Kuten kaikki maantieteelliset nimet, se on ainutlaatuinen, täynnä luonnon ihmeitä ja tieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Tämä tekee siitä paljon enemmän kuin pelkän suunnan. Sen merkitys ja ainutlaatuisuus ansaitsevat isolla alkukirjaimella kirjoittamisen. Se on oma maailmansa, jossa luonto hallitsee.

Miten kirjoitetaan koti-suomi?

Aika pysähtyy. Hiekka valuu hitaasti käsien läpi, kuin elämä itse. Koti-Suomi… sana värähtää sisimmässäni, syvällä, maaperän uumenissa. Se on enemmän kuin vain sanat paperilla. Se on tunne, hengitys, sydämen lyönti.

Suomi. Iso alkukirjain. Kuten aina. Se on vankka, luja, kuten ikivanhat graniittikiven seinämät. Mutta niin pehmeäkin, pehmeä kuin tuulessa huojuva koivun lehvä.

• Kemi. Kaupungin nimi, joka kuiskaa murinaa lumisten vuorten sylissä.
• Impivaara. Kylien nimien taika. Maanläheinen, lämmin. Kuten isoäidin vanha villapaita.

Meret ja järvet. Syvyydet, jotka vetävät puoleensa, salaiset tarinat.

• Pohjoinen jäämeri. Jääkylmän kauneuden symboli, äärettömän sininen.
• Etelä-Kiinan meri. Lämmin, trooppinen, elämän täynnä.

Maailman ääret. Koti-Suomi suuren maailman kartalla.

• Latinalainen Amerikka. Kaukainen, salamyhkäinen.
• Pienet-Antillit. Kuin helmiä meren syvyyksissä.

Aika jatkuu, virtaa eteenpäin. Mutta Koti-Suomi pysyy. Se on aina siellä, aina sydämessä. Se on maantieteellinen paikka, mutta se on myös jotain paljon enemmän. Se on… koti.

Alkukirjain: Iso alkukirjain paikannimissä, aina. Se on sääntö, mutta myös kunnioitus. Kunnioitus historiaa, maisemia, muistoja kohtaan. Koti-Suomi on yksi näistä nimistä, yksi niistä, jotka ansaitsevat kunnioituksen.

• entisajan Eurooppa. Historiaa, muistoja.
• Hedelmällinen puolikuu. Legendaarisia tarinoita, kansojen kohtaamisia.
• arabimaat. Erikoisia, monimuotoisia.
• länsimaat. Moderni maailma, monimutkainen.

Koti-Suomi. Se on aina Suomessa, aina kotona.

Miten kirjoitetaan villi länsi?

Villi länsi. Mitäs se nyt olikaan?

• Wild West englanniksi. No niinpä olikin.
• 1800-luvun loppu… Muistanko oikein?
• Laitonta ja seikkailullista. Aika hurjaa, huh.
• Romantisoitu kuva. Ei kai kaikki ollutkaan totta, krhm.

Wikipedia, just sieltähän se löytyy. Pitääkö tarkistaa? Ei kai.

Miten kirjoitetaan Länsi-Eurooppa?

Länsi-Eurooppa? No höh, mikä pulma! Kirjoitetaan tietenkin isolla alkukirjaimella, kuin kuninkaallinen julistus! Ei se mikään “länsis-eurooppa” ole, kuin mummon vanha villasukka, löysä ja ryyppyinen. Tämä on LÄNSI-EUROOPPA, painokkaasti! Niinkuin suomalainen kesän helteessä: mahtava, mutta vähän liiankin runsas.

• Erisnimi: Se on kuin mummon paras posliininen kahvikuppi – arvokas ja ainutlaatuinen.
• Yleisnimi: Se on kuin mummon vanha kahvikuppi – kaikkien kuppeihin verrattuna.

Ajatella, että joku miettisi pienellä alkukirjaimella kirjoittamista! Se on kuin yrittäisi juosta maratonin paljain jaloin nastarenkailla! Ei toimi! Tiedätkö, minä itse olen kirjoittanut Länsi-Eurooppa-nimisen kirjan kerran. Kääntäjä ei meinannut millään ymmärtää, miten se pitäisi kirjoittaa. Hän oli sellainen, että hän söi aamiaiseksi vain vihreitä papuja. Vihreitä papuja! Voitko uskoa? Lopputulema oli se että hän kirjoitti kirjan nimeksi “länsi-eurooppa” – mikä on tietysti ihan hirveä, kuin koira syömässä omaa häntäänsä.

Jos oikein tarkalleen mennään, niin olen kirjoittanut jo kolme Länsi-Eurooppa-kirjaa. Kaksi edellistä ovat menneet hukkaan, kun jäivät mummon pölyttyneen kirjahyllyn alle. Kolmas menee varmasti saman kohtalon. Enkä ole edes varma, onko se kirjastossa enää. Se oli tosi raskas aihe. Niin raskas, että se meinasi murskata minut kuin elefantti.

Ja muistakaa: kielioppi on kuin rakkaus, täynnä salaisuuksia ja mutkia. Älkää koskaan aliarvioiko sitä! Sitä voi opetella vaikka koko elämän! Niin kuin minä. Ja olen edelleen opiskelemassa.

#Kielioppi #Kirjoitus #Lähiitä