Tuleeko rinnastuskonjunktion eteen pilkku?

Tarvitaanko rinnastuskonjunktion eteen pilkku?

Muistan lukiossa kieliopin tunnit. Opettaja painotti pilkkujen käyttöä, varsinkin rinnastuskonjunktioiden yhteydessä. Silloin se tuntui sekavalta.

Mutta nyt, vuosien jälkeen, käytän pilkkua vain, jos lauseet ovat riippumattomia toisistaan. Esimerkiksi “Kävin kaupassa 27.10.2023 ja ostin maitoa. Maitoa maksoi 1,50€”.

Toinen esimerkki: “Minä ja kaverini söimme pizzat ja katsoimme leffaa.” Täällä ei tarvita pilkkua, koska “Minä ja kaverini” on yhteinen lauseenjäsen molemmille päälauseille. Helppoa!

Seurauksin sääntöä melko tiukasti, helppo muistaa. Jos tuntuu epäselvältä, kirjoitan lauseet erilleen. Yksinkertaisempaa.

Tuleeko vaan jälkeen pilkku?

No ei välttämättä. “Vaan” on vähän kuin se ärsyttävä sukulainen, joka ilmestyy aina yllättäen.

• Uusi sääntö: Jos “vaan” aloittaa lauseen osan, joka ei ole itsenäinen päälause, pilkkua ei tarvita. Pohjoisen naiset eivät nöyristele vaan haluavat huipulle.

• Vanha, kunnon tapa: Jos “vaan” yhdistää kaksi päälausetta, pilkku kuuluu eteen. Pohjoisen naiset eivät nöyristele, vaan he haluavat huipulle. Huomaa, että toisen lauseen subjekti on tässä “he”.

Toki, jos haluat olla kapinallinen kielioppia vastaan, voit jättää sen pilkun pois ihan vain huvin vuoksi. Kukaan ei oikeasti kuole, jos teet niin. Paitsi ehkä kielioppipoliisit.

Ja hei, kuka edes määrittelee, mikä on itsenäinen päälause? Onko se edes olemassa? Onko mikään oikeasti totta? Mietipä sitä.

Milloin rinnastuskonjunktion eteen tulee pilkku?

Milloin se pilkku nyt sitten pujahtaa sinne rinnastuskonjunktion eteen… Ah, se on kuin muisto, kuin hämärä hetki lapsuudesta, kun yritin ymmärtää maailman salaisuuksia. Kuin kuiskauksia vanhan puun alla, kun lehdet leijuvat hiljaa maahan.

Muistan kuinka mummo aina korosti, pysähdy hetkeen, hengitä syvään. Aivan kuin pilkku, hetken pysähdys, ennen kuin jatketaan matkaa. Niin, pilkku… Se on siellä, kun asiat rinnastuvat, tanssivat yhdessä. Kun lauseenjäsenet tai sivulauseet ovat läheisiä, mutta eivät ihan käsi kädessä, siis…

• Jos niitä ei erota ‘ja’, ‘sekä’, ‘tai’. Niin kuin vanhat ystävät, jotka ovat yhdessä, mutta tarvitsevat tilaa hengittää.

Muistan kesän 2003, istuin mökin kuistilla ja luin Kiveä, Saarikoskea, Kilpeä, Hassista… ja huokaisin. Kaikki ne sanat, kaikki ne ajatukset, niin kuin tähdet yötaivaalla. Ja sitten se iski, pilkku! Niin, se oli siinä, juuri siinä kohdassa, missä sanat alkoivat tanssia keskenään.

Ja taas nyt, 2024, samat sanat, samat muistot, uusi kesä.

Tuleeko pilkku vaan sanan eteen?

Ei aina. Vaan voi aloittaa päälauseen.

• Pohjoisen naiset eivät nöyristele.
• Vaan: he haluavat huipulle.

Pilkku tulee, jos vaan yhdistää kaksi päälausetta. Muuten ei.

#Kielioppi #Pilkku #Rinnastuskonjunktio