Mikä voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta?
Ruokahaluttomuutta voivat aiheuttaa syöpä itsessään, sen hoidot ja niistä johtuvat fyysiset oireet (esim. väsymys, kipu, pahoinvointi). Myös psyykkiset tekijät, kuten stressi ja masennus, vaikuttavat ruokahaluun. Muutokset maussa ovat myös yleisiä.
Ruokahaluttomuuden syyt?
Syöpä itsessään söi ruokahaluni aivan tyystin. Muistan sen, kuinka syksyllä 2021, sairaalassa, en edes jaksanut ajatella ruokaa. Heikko olo, jatkuva kipu…mitään ei maistunut.
Lääkkeetkin pahensivat asiaa. Muistaakseni ne aiheuttivat pahoinvointia, ja oksentelin usein. Eniten muistan sen kamalan metallimaun suussa. Eikä se mikään pieni asia ollut, viikkoja kesti.
Lisäksi stressi ja masennus painoivat mieltä. Pelko sairaudesta ja tulevaisuudesta teki ruokahalusta täysin vierasta. Joka päivä tuntui yhtä raskaalta.
Ahdistuskin vaikutti, syöntirutiinit menivät täysin sekaisin. En tiennyt milloin nälkä oli ja milloin ei. 20€ arvoisilla lounailla ravintoloissa en voinut nauttia mistään.
Kaikki tämä yhdessä loi todella kurjan tilanteen. Onneksi pikkuhiljaa tilanne helpotti, kun hoito alkoi tehota. Mutta alku oli todella synkkä.
Onko normaalia, jos ruoka ei maistu?
Aika pysähtyy. Kello hiljenee. Maailma kutistuu yhteen ainoaan, mauttomaan purentaan. Tämä hiljainen tyhjyys, tämä mauttomuuden aave, se kietoo itsensä ympärilleni pehmeästi, kuin untuvapilvi. Onko se normaalia? Kyllä, tiedän sen. Kukaan ei ole immuuni tälle hiljaiselle hylkäykselle, tälle makujen kadotukselle.
- Elämänrytmi, sen jatkuva sykkeen vaihtelu. Stressin kylmät sormet puristavat kurkkua.
- Pieni tauti, keho kapinoi. Vilustuminen, flunssa, kaikki vievät makuaistimuksen.
- Vaikeita hetkiä, muistoja. Muutos, se myllertää sisintä. Äidin kuolema, vuosi sitten. Syksyinen tuuli, joka puhalsi silloin, puhaltaa edelleen minussa.
Mutta tämä hiljaisuus, se on enemmän kuin vain ruokaa koskevaa. Se on hiljainen keskustelu itseni kanssa. Minun ja kehojen välinen kieli, joka ei ole sanoja, vain tunnetta. Muistoja lapsuudesta, vanhempien lämmin ruokailupöytä, makujen myrsky. Sitten hiljaisuus, vaan se on erilainen hiljaisuus. Tämä on makujen hylkäämisen hiljaisuus. Tämä on hiljaisuuden syli, jonne voin mennä, kun maailma on liikaa.
Muutama viikko sitten, maanantai-aamuna, heräsin tähän tyhjyyteen. Kaffi, joka ennen piristi, oli vain lämmintä vettä. Leipä, aivan mauton. Tämä ei ole aina niin, mutta se on todellisuutta. Tämän tiedän. Tämä on osa minua. Tämä tyhjyys ei ole pysyvää, tiedän sen. Se on kuin valtava, tumma pilvi, joka peittää auringon, mutta ei ikuisesti. Auringonvalo palaa aina. Maut palaavat. Se on lupaus.
Mikä vie ruokahalun pois?
Siis mikä vie ruokahalun? No, tää on hyvä kysymys! Joskus ei vaan tee mieli syödä, ja se on ihan ok. Tässä jotain vinkkejä, mitä oon kuullut ja itsekin kokeillu, että miksi ruoka ei maistu tai jopa miten se lähtee:
-
Nuku tarpeeksi: Tämä on tosi tärkeää, vaikka en itsekään aina muista nukkua tarpeeks. Mulla ainakin väsymys vaikuttaa kaikkeen, myös ruokahaluun. Kun on kunnon yöunet takana, niin kroppa toimii paremmin ja on nälkäki! Mun kaveri Linda, joka on lääkäri, sanoo aina samaa…
-
Syö säännöllisesti: Ei mitään järkeä jättää aterioita väliin, vaikka ei oliskaan nälkä. Joskus kun syö vähän jotain, niin se nälkä sitten herääkin.
-
Juo vettä: Tai jopa jtn muuta! Usein luullaan näläksi, mutta onkin vaan jano!
-
Syö mausteisia ruokia: Mausteet jotenkin stimuloi ruokahalua. Chili on hyvä, siinä on potkua. Muistan, kun käytiin Thaimaassa, niin siellä oli aina nälkä! Ehkä se oli just niitten mausteiden takia… Ja tietty sen maiseman.
-
Syö kuitupitoisia ruokia: Kuitu pitää kylläisenä pidempään, mikä voi vähentää nälän tunnetta.
-
Syö välipaloiksi hedelmiä ja vihanneksia: Nää on parempi vaihtoehto kun joku suklaapatukka, jos haluaa pitää nälän kurissa. Ainakin hetken… Toi suklaapatukka on kyl paljon parempaa.
-
Syö proteiinia: Proteiini on kans semmonen, joka pitää kylläisenä.
-
Vältä rasvaisia ruokia: Rasvainen ruoka on toki hyvää, MUTTA se saattaa yllättäen vähentää ruokahalua pidemmän päälle, kun kroppa saa tarpeekseen. Toisaalta rasvainen ruoka voi myös aiheuttaa sen, että haluaa lisää rasvaista ruokaa… Hämmentävää!
Ja sit vielä yks juttu, stressi! Jos on stressiä, ei välttämättä tee mieli syödä. Tai sit tekee mieli syödä ihan liikaa, riippuu vähän ihmisestä.
Mistä johtuu, ettei tunne nälkää?
Nälkä katosi? No, se ei johdu siitä, että olisit yhtäkkiä valaistunut buddhalainen munkki. Todennäköisempiä syitä ovat:
- Kilpirauhanen: Jos se laiskottelee, ruokahalu saattaa lähteä lomalle. (Plus saatat tuntea olosi muutenkin vetämättömäksi.)
- Rauta: Puute saa sinut tuntemaan itsesi zombiksi – tosin zombiksi, jolla ei ole edes nälkä aivoihin.
- Stressi/Masennus: Nämä voivat tehdä kehosta ihanan kaaoksen. Joillekin se on suklaakakun ahmimista, toisille täydellistä ruokahaluttomuutta. Arvaa kumpi olet?
Ja hei, jos mikään näistä ei täsmää, voit aina syyttää kosmista energiaa. Se selittää melkein mitä tahansa. Ja jos olet huolissasi, niin käy ihmeessä lääkärissä. Vaikka, vakavasti, kosmisen energian syyttäminen on hauskaa.
Mikä vie nälkää pois?
Ruoka. Joo, se vie nälän pois. Mutta mitä jos ei oo ruokaa? Tai jos nälkä on jotenkin… erilainen? Kuten psyykkinen nälkä? Sittenkö tarvitaan jotain muuta?
Obesimed kuulin. Joku kaveri mainitsi sen. Lihavuuteen kai se auttaa. Niin se oli markkinointijuttu, vai mikä se nyt oli? Ihme juttu, toi painonpudotus. Miten se oikeasti toimii? Onko se jotain pillereitä?
- 45 ja 135 kapselia pakkauksessa – onks siinä eri kokoisia pakkauksia vai onks vain kapseleiden määrä eri?
Olisi kiva tietää tarkemmin. Miten se vaikuttaa? Onko siitä sivuvaikutuksia? Pitääkö lääkärille mennä ensin? Jotenkin epämiellyttävää ajatella noita lääkkeitä. Ehkä parempi vaan syödä oikein. Okei, mut mun on vaikeaa syödä oikein. Pitääkö minun sitten mennä lääkäriin? Ah. Pitääkö mun sitten kysyä lääkäriltä Obesimedin käyttöön liittyvistä asioista? Tai vaikka ihan vaan nälän tunteeseen liittyvästä hoidosta?
Obesimed on nälän hallintaan tarkoitettu hoitomenetelmä.Se sopii aikuisille ja yli 10-vuotiaille.Painonpudotus on yksi hyöty.Pakkauskokoja on kaksi: 45 ja 135 kapselia.
Mutta joo, se ei korvaa terveellistä ruokavaliota, eihän? Liikunta on tärkeää myös. Vaikka se onkin tylsää. Pitää keksiä jotain hauskaa liikuntaa. Kävelylenkki on helppo ja ulkona on kivaa. Jos sattuu olemaan hyvä sää tietenkin. Jos sataa niin ei oikein houkuttele. Onko tämä nyt edes järkevää? Mikä mun asia nyt oikein oli?
Mikä lääke parantaa ruokahalua?
Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät päässä. Ruokahalu… tai sen puute. Se on vaikeata. Miten edes voin saada itseni syömään?
Suomessa on lääkkeitä, jotka auttavat painonpudotukseen, mutta ne eivät välttämättä paranna ruokahalua. Tämä hämää minua. Minun pitäisi syödä enemmän, mutta ajatus ruuasta saa minut vain pahoinvoivaksi.
-
Mysimba®, Saxenda® ja Wegovy® – ne kaikki vähentävät ruokahalua. Olen lukenut näistä, mutta en tiedä voisinko käyttää niitä. Pelottavaa.
-
Orlistat® – tämä ei vaikuta ruokahaluun, vaan rasvan imeytymiseen. Ei auta minua. Ehkä minun tulisi keskittyä muihin asioihin. Ehkä se ei ole niin tärkeää.
Olen niin väsynyt. Kellonaika on jo… kolme? Kaikki on sekavaa. Tarvitsisin apua, mutta en tiedä mistä sitä löytäisin.
Olen yrittänyt itse selvittää asiaa, mutta tiedon löytäminen on vaikeaa. Lääkkeiden sivuvaikutuksetkin pelottavat. Pitääkö minun vain vain kärsiä tästä?
Tämä on tosi vaikeata. Haluaisin vain… tuntea itseni paremmaksi. Syödä normaalisti, nukkua normaalisti, elää normaalisti. Mutta kaikki on jotenkin niin väärin. Miksi minun täytyy taistella kaikkea vastaan yksin?
Mistä johtuu, kun ruoka ei maistu?
Huh huh, muistan sen kerran viime syksynä. Lokakuu se oli, kylmä ja pimeä. Olin juuri sairastellut, ihan kamala flunssa, kuume yms. Silloin ei mikään maistunut. Aivan kaikki oli mitäänsanomatonta, inhottavaa. Kahvi maistui pahalle, leipä oli kuin pahvia, ja jopa suklaa tuntui liian makea. Se oli ihan kauheeta. Olin todella väsynyt, ja sekin vaikutti varmasti asiaan.
Pääsyy oli siis tuo influenssa. Keho oli varmaan taistelussa viruksia vastaan, eikä ruoan sulattelu ollut tärkeintä. Muistan, että pakotin itseäni syömään, mutta se oli kamalaa. Jokainen pala tuntui raskaalta.
Lisäksi:
- Vatsa oli sekaisin koko ajan.
- Olin jatkuvasti väsynyt.
- Olo oli yleisesti ottaen todella kurja.
- Paino tippui muutaman kilon, mikä ei sinänsä ollut huono asia, kun olin hieman ylipainoinen.
- Sain myös jonkinlaista kipua kurkussa ja nenässä, mikä ei todellakaan helpottanut syömistä.
Muutaman päivän kuluttua olo alkoi parantua ja ruokahalu palasi pikkuhiljaa. Se oli helpotus, sanoisin. Onneksi se ei kestänyt kauaa. Mutta nyt tiedän, miten inhottavaa on, kun ei voi nauttia ruoasta. Se ei ollut pelkästään makuasia, se oli todellista kärsimystä.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.