Mitä syödä kun ei maistu ruokaa?

1 vuotta sitten 42 katselukertaa

Kun ruoka ei maistu, kokeile pieniä, houkuttelevia välipaloja. Maustamaton jogurtti marjoilla ja myslillä on hyvä vaihtoehto. Myös proteiinipitoinen smoothie banaanilla ja pähkinävoilla voi toimia.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Apua ruokahaluttomuuteen: mitä syödä?

Ruokahaluttomuus on ärsyttävää, tiedän. Mulla auttoi se, että en yrittänytkään syödä isoja annoksia. Pienet välipalat pelasti monesti päivän.

Jos joku ruoka tuntuu helpolta, niin sitä vaan naamaan. Esimerkiks mulla meni alas tosi hyvin maustamaton jogurtti, sokeriton mysli, mustikat ja vähän pähkinöitä.

Proteiinishake, banaani ja maapähkinävoi toimi kans! Ei kannata liikaa miettiä mitä "pitäis" syödä, vaan sitä mikä menee alas.

Pääasia ettei jää kokonaan syömättä. Muistan, kuinka yhtenä heinäkuun päivänä (joskus 2018) Helsingissä, maksoin 4,50€ smoothiesta, koska se oli ainoa mikä maistui. Kaikki keinot käyttöön!

Miksi ruoka ei maistu kipeänä?

Kipeänä ruoka on kuin pahvia, eikö? Syy ei ole keittiössäsi, vaan kehossasi, joka on päättänyt aloittaa sisällissodan.

Puolustusvoimat aktivoituu: Immuunijärjestelmä lähettää joukkoja (sytokiinejä) aivoihin, ikään kuin ne olisivat tärkeitä uutisia. "Hyökkäys! Suljetaan ruokala!"
Energiareservit kriisinhallintaan: Keho on liian kiireinen taistelemaan pöpöjä vastaan, joten ruoansulatus on "ei-toivottu sivustakatsoja".
Maku katoaa: Sytokiinit sotkevat makuaistisi, ruoka ei tunnu miltään. Paitsi ehkä lääkkeeltä, ja se ei ole koskaan hyvä.

Miksi tämä on fiksua? Ruoansulatus on työlästä. Keho ei halua tuhlata energiaa siihen, kun elämä on vaakalaudalla. Kuvittele juoksukilpailu, jossa joudut samalla paistamaan lettuja. Ei kovin tehokasta, vai mitä?

Bonuksena, osa bakteereista rakastaa ravinteita yhtä paljon kuin sinä. Eli vähentämällä ruokaa, et ruoki myöskään vihollisia. Nerokasta, eikö? Tai sitten keho vain ylireagoi, kuten minä suklaakakun nähdessäni.

Mistä johtuu, kun ruoka ei maistu?

Joo, siis ruokahaluttomuus. Muistan viime syksyn, lokakuu kai, olin ihan tööt. Töissä painettiin hulluna uutta projektia, nukuin ehkä 4 tuntia yössä. En muista syöneeni kunnolla varmaan viikkoon.

Stressi oli ihan hirveä
Uni aivan liian vähän
Ruoka oli jotain mitä nappasi nopeasti, en mitään kunnon aterioita

Olin ihan ihmeissäni, kun kahvikin alkoi ällöttää! Yleensä vetelen sitä litratolkulla.

Kaveri sitten sanoi, että pakko hidastaa. Että kroppa lyö jarrut päälle. Ja olihan se oikeassa. Pari viikkoa lepoa ja kunnollista ruokaa, niin alkoi taas maistua. Sairaudetkin voi vaikuttaa, kuulemma, mut mulla se oli ihan burnoutin oire.

Mikä vie ruokahalun pois?

Mikä vie ruokahalun pois... hmm.

Yöllä kaikki tuntuu jotenkin... painavammalta. Ruokahalu onkin vähän sellainen juttu. Se tulee ja menee.

Riittävä uni. Mä yritän. Oikeasti. Mutta se on vaikeaa.
Säännöllinen syöminen. Helpommin sanottu kuin tehty. Töissä on päiviä, ettei edes muista syödä.
Vesi. Juon varmaan liian vähän. Pitää yrittää.
Mausteiset ruuat. Tykkään kyllä. Chili on hyvä.
Kuitupitoinen ruoka. Aamupuuro on kai sellainen. Kaurapuuro. Ihan jees.
Hedelmät ja vihannekset. Ostan niitä aina. Sitten ne vaan... on siellä jääkaapissa.
Proteiini. Kanaa kai pitäisi syödä enemmän. Tai papuja.
Rasvaiset ruuat. No joo. Mutta ne on niin hyviä.

Tuo lihavuustutkijan juttu syyllistämisestä... se on kyllä totta. Ei se ainakaan auta.

Mistä johtuu, ettei tunne nälkää?

Nälän puute voi johtua monesta tekijästä. Fyysisistä syistä mainittakoon esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hidastaa aineenvaihduntaa ja vähentää energiankulutusta, ja raudanpuuteanemia, joka vaikuttaa energian tuotantoon. Kummassakin tapauksessa ilmenee muita oireita, kuten väsymystä ja heikotusta. On siis tärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin, mikäli nälän puute on pitkäaikainen ja yhdistyy muihin oireisiin.

Lisäksi psykologiset tekijät voivat merkittävästi vaikuttaa ruokahalulle. Stressi, masennus ja ahdistus voivat joko vähentää tai lisätä nälkää yksilöllisesti. Mielenkiintoista on miten monimutkainen vuorovaikutus aivojen eri alueiden välillä voi olla kyseessä. Olen itsekin kokenut stressin aiheuttavan sekä ruokahaluttomuutta että ahdistavaa syömishimoa. Tämä yksilöllinen vaihtelu tekee nälän puutteen syyn selvittämisestä monimutkaista.

Pohdintaa herättää kysymys: Miksi elimistö reagoi stressiin näin erilailla? Onko tämä evolutiivinen jäänne? Ovatko kehon reaktiot stressille vain opittuja käyttäytymismalleja vai onko kyseessä geneettinen alttius? Tällaiset kysymykset johtavat syvempiin tutkimuksiin.