Onko Portugalissa paljon järviä?

Onko Portugalissa paljon järviä? Vain tekojärviä

Portugalissa on hämmästyttävän vähän luonnonvesistöjä, ja maan vesimaisema koostuu pääasiassa suurista joista sekä ihmisen rakentamista tekojärvistä. Matkailijan on hyödyllistä tietää onko portugalissa paljon järviä ennen matkaa. Lue alta lisätietoja maan vesistörakenteesta ja sen merkittävimmistä järvialueista.

Onko Portugalissa paljon järviä? Totuus maan vesistöistä

Vastaus kysymykseen, onko portugalissa paljon järviä, saattaa yllättää monet suomalaiset: suuria luonnollisia sisämaajärviä ei manner-Portugalissa ole käytännössä lainkaan. Maan vesistöt voivat kuitenkin liittyä moniin muihin tekijöihin, ja tilanne riippuu täysin siitä, puhutaanko ihmisen rakentamista patoaltaista, rannikon laguuneista vai Atlantin saarten tulivuorijärvistä.

Kun saavuin ensimmäistä kertaa Alentejon alueelle kuumana kesäpäivänä, odotin näkeväni vain kuivaa tasankoa ja korkkitammia. Silmieni eteen avautuikin kuitenkin valtava, sinisenä kimmeltävä vesimassa, joka näytti jatkuvan loputtomiin. Tämä kokemus opetti minulle, että vaikka onko portugalissa järviä kysymyksenä herättää ajatuksia, luonnonjärvet ovat harvassa, ja maassa riittää vettä - se on vain padottu jättimäisiksi altaiksi.

Portugalin järvet: Luonnolliset altaat vastaan tekojärvet

Manner-Portugalin sisäosien suurimmat vesialueet ovat lähes poikkeuksetta patoamalla luotuja tekojärviä (albufeira), joita on rakennettu sähkönntuotantoa, maatalouden kastelua ja vesivarastoja varten. Suurin järvi portugalissa ja koko Länsi-Euroopan suurin tekojärvi on Alquevan tekoallas, jonka pinta-ala on 250 neliökilometriä.

Pysähdyin kerran Alquevan padolla ja tajusin, miten massiivisesta ihmisen muokkaamasta ekosysteemistä on kyse. Paikalliset kertoivat, että altaan täyttyminen muutti koko alueen ilmaston ja talouden, mutta samalla sen alle jäi kokonainen kylä, Aldeia da Luz, joka jouduttiin rakentamaan uudelleen ylemmäs rinteelle. Tällaiset alqueva tekojärvi portugali -alueet muodostavat noin 0.43 prosenttia Portugalin maapinta-alasta, kun taas pysyvien luonnonjärvien ja jokien osuus on vain 0.20 prosenttia.

Luonnonjärviä etsivän on suunnattava vuoristoon. Manner-Portugalin ainoat jääkautiset luonnonjärvet sijaitsevat Serra da Estrelan kansallispuistossa. Alueella on noin 25 pientä glasiaalista järveä, joista tunnetuin on lagoa comprida portugali. Nämä vuoristojärvet ovat kirkkaita mutta pieniä, ja monet niistä on nykyään kytketty osaksi maan vesivoimaverkostoa.

Rannikon laguunit ja saarten tulivuorijärvet

Toinen Portugalille ominainen vesistötyyppi on rannikkolaguuni (lagoa). Portugalin kielen sana lagoa viittaa usein rannikkovesiin tai lampiin, mikä saattaa hämmentää matkailijoita. Esimerkiksi suosittu Lagoa de Óbidos on maan suurin rannikon laguunijärjestelmä, jonka pinta-ala on noin 6.9 neliökilometriä.

Jos haluaa nähdä upeita, suuria ja täysin luonnollisia järvimaisemia, katse on käännettävä kohti Azorien saariryhmää Atlantilla. Azoreilla portugalin järvet ovat syntyneet sammuneiden tulivuorten kraattereihin (caldera). Kuuluisin näistä on São Miguelin saarella sijaitseva Lagoa das Sete Cidades, joka on muodostunut kahdesta kapealla salmella yhdistyneestä järvestä - toinen kimmeltää sinisenä ja toinen vihreänä.

Portugalin erityyppisten vesistöjen vertailu

Patoaltaat ja tekojärvet (Albufeiras)

• Erittäin suuria, esimerkkina Alqueva (250 km2)

• Sähköntuotanto, kasteluvesi ja vesiurheilu

• Ihmisen rakentamia, jokiin tehtyjen patojen synnyttämiä altaita

• Pääosin manner-Portugalin sisäosissa, erityisesti Alentejossa

Vuoristojärvet (Lagoas glaciares)

• Pieniä vuoristolampia ja altaita, kuten Lagoa Comprida

• Luontomatkailu, vaellus ja juomavesivarat

• Jääkauden muovaamia luonnollisia altaita graniteen

• Serra da Estrelan korkeimmilla ylätangoilla

Rannikkolaguunit (Lagoas costeiras)

• Keskikokoisia ja matalia, esimerkiksi Lagoa de Óbidos (6.9 km2)

• Kalastus, lintubongaus, leijalautailu ja purjehdus

• Merenrannan hiekkavallien taakse sulkeutuneita vesialueita

• Atlantin rannikolla, kuten Óbidoksen ja Aveiron alueilla

Matin vaellusmatka Portugalin vesille: Pettymyksestä löytöretkeen

Matti, 45-vuotias suomalainen luontoharrastaja Tampereelta, matkusti Keski-Portugaliin syyskuussa toiveenaan löytää laajoja luonnonjärviä melontaa varten. Hän oli katsonut karttaa huolimattomasti ja oletti rannikon 'lagoa'-sanojen tarkoittavan samanlaisia sisämaajärviä kuin Suomessa.

Ensimmäinen yritys suuntautui rannikolle, jossa hänelle selvisi, että Óbidoksen laguuni oli matala ja vuoroveden vuoksi osittain mutainen. Melominen oli kovan merituulen ja matalikkojen takia vaikeaa, ja Matti oli turhautunut tuhlattuaan kaksi matkapäivää.

Paikallisessa kahvilassa istuessaan Matti tajusi muuttaa strategiaansa juteltuaan kyläläisten kanssa. Hän pakkasi autonsa ja ajoi Serra da Estrelan vuoristoon, unohtaen suuret melontavedet ja keskittyen sen sijaan patikointiin jääkautisten lampien ympärillä.

Seuraavan viikon aikana hän vaelsi reitillä, joka ohitti 6 eri vuoristojärveä. Hän pääsi uimaan Lagoa Compridan viileässä vedessä ja totesi, että vaikka Portugalissa ei ole paljon järviä, sen vuoristovedet tarjoavat upean elämyksen, kunhan odotukset mukauttaa paikalliseen maantieteeseen.