Mitä tarkoittaa Itämeri on sisämeri?

Itämeri sisämeri: Määritelmä ja matala murtovesi

mitä tarkoittaa Itämeri on sisämeri herättää usein kysymyksiä sen poikkeuksellisesta vesien vaihtuvuudesta ja matalasta rakenteesta. Tämän vesialueen erityispiirteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sen herkkää luontoa. Tutustu tarkemmin sen ominaisuuksiin, jotta tiedät, miten sen ainutlaatuinen ekosysteemi toimii.

Mitä tarkoittaa Itämeri on sisämeri?

Väite siitä, mitä tarkoittaa Itämeri on sisämeri, voi liittyä moniin eri maantieteellisiin ja ekologisiin tekijöihin. Itämeri ei ole täysin eristetty järvi, vaan se on Atlantin valtameren sivumeri, joka ympäröi Pohjois-Euroopan maita ja yhdistyy valtameriin vain kapeiden ja matalien salmien kautta. Tämä kapea yhteys rajoittaa suolaisen valtameriveden pääsyä ja tekee Itämerestä poikkeuksellisen haavoittuvan ekosysteemin.

Muistan elävästi, kun opiskelin meribiologiaa ja tarkastelin Itämeren karttaa ensimmäistä kertaa kunnolla. Hämmennyin - miten tätä melkein kokonaan maan saartamaa allasta voi kutsua mereksi? Mutta kapeat Tanskan salmet ovat sen elämänlanka. Ilman niitä Itämeri olisi vain jättimäinen makean veden järvi. Meren erityisluonne vaatii ymmärrystä siitä, miten vesi liikkuu maapallolla.

Miksi Itämeri luokitellaan sisämereksi?

Itämeri täyttää Itämeri sisämeri määritelmä kriteerit, koska maa-alueet sulkevat sen melkein kokonaan sisäänsä. Ainoa yhteys avomereen tapahtuu Tanskan salmien ja Kattegatin kautta Pohjanmerelle, mikä vaikeuttaa suuren vesimassan nopeaa vaihtumista.

Tämä maantieteellinen sulkeutuneisuus tarkoittaa, että Itämeren koko vesimassan uusiutuminen kestää erittäin pitkään. Koko vesimassan vaihtuminen vie keskimäärin noin 30 vuotta, mikä on valtava aika verrattuna avoimiin valtameriin. Tämän vuoksi kaikki meren valuma-alueelta tulevat saasteet, ravinteet ja jätteet jäävät pyörimään altaaseen vuosikymmeniksi. Altaan keskisyvyys on vain noin 55 metriä, mikä tekee siitä huomattavasti matalamman kuin esimerkiksi Välimeri, jonka keskisyvyys on noin 1.500 metriä.

Olen nähnyt tämän hitauden käytännössä, kun seurasin erästä tutkimusprojektia rannikolla. Luulimme, että syksyn myrskyt puhdistaisivat lahdenpohjat viikoissa. Mutta ei. Vesi vain velloi edestakaisin altaassa ilman todellista vaihtuvuutta. Se oli silmiä avaava hetki.

Murtovesi ja alhainen suolapitoisuus

Itämeren ominaispiirteet sisämerimaisemassa näkyvät selvimmin sen vedessä, joka ei ole kunnolla suolaista eikä täysin makeaa. Tätä kutsutaan murtovedeksi, ja se on seurausta suuresta makean veden valumasta ja kapeasta valtameriyhteydestä.

Mereen virtaa jatkuvasti makeaa vettä sadoista joista, jotka kattavat laajan valuma-alueen. Samaan aikaan kapeat Tanskan salmet toimivat kuin pullonkaula, joka estää Pohjanmeren suolaisen veden säännöllisen sisäänpääsyn. Suolapitoisuus on altaan pohjois- ja itäosissa, kuten Perämerellä ja Suomenlahden perukassa, erittäin alhainen, usein vain alle 0.3 prosenttia. Vertailun vuoksi valtamerissä suolapitoisuus on yleensä noin 3.5 prosenttia. Tämä luo poikkeuksellisen elinympäristön, jossa lajisto joutuu jatkuvaan fysiologiseen stressiin.

Murtovesi tuntuu jopa iholla erilaiselta - se ei kannattele uimaria samalla tavalla kuin Välimeren suolainen vesi. Pullonkaulaefekti määrittää kaikkea elämää täällä.

Miten Itämeri eroaa muista sisämeristä?

Maailmassa on useita sisämeriä, mutta Itämeren ominaisuudet tekevät siitä poikkeuksellisen muihin verrattuna.

Itämeri

• Alhainen murtovesi, keskimäärin 0.3 - 0.7 prosenttia
• Erittäin hidas, kestää noin 30 vuotta uusiutua kokonaan
• Erittäin matala, vain noin 55 metriä

Välimeri

• Korkea, noin 3.8 prosenttia voimakkaan haihtumisen vuoksi
• Nopeampaa Gibraltarinsalmen kautta, uusiutuu noin 80-100 vuodessa valtavasta koostaan huolimatta
• Syvä allas, keskimäärin noin 1.500 metriä

Punainenmeri

• Erittäin korkea, noin 4.0 prosenttia vähäisten sateiden vuoksi
• Rajoittunutta kapean Bab el Mandeb -salmen kautta
• Keskisyvä allas, noin 490 metriä

Suolasysäyksen odotus: Itämeren ekosysteemin kriittinen hetki

Tutkija Markus seurasi ryhmänsä kanssa Itämeren syvänteiden happikatoa lounaisrannikolla. Meren hidas veden vaihtuvuus oli ajanut pohja-alueet kriittiseen tilaan, ja perinteiset keinot tilanteen parantamiseksi tuntuivat hyödyttömiltä saastumisen vuoksi.

Markus yritti aluksi mallintaa pienten tuulijaksojen vaikutusta veden sekoittumiseen. Ensimmäiset analyysit menivät kuitenkin pieleen, sillä pelkät paikalliset myrskyt eivät riittäneet murtamaan tiheää harppauskerrosta, ja tiimi hukkasi viikkoja työhön altaan sulkeutuneisuuden vuoksi.

Läpimurto tuli, kun he tajusivat katsoa laajempaa sääkuvaa Pohjanmerellä. He ymmärsivät, että vain massiivinen ja pitkäkestoinen länsimyrsky voisi pakottaa suolaista vettä kapeiden ja matalien Tanskan salmien läpi Itämereen.

Talvella tilanne muuttui, kun salmien läpi virtasi harvinainen suolasysäys, joka toi mukanaan miljardeja tonneja happipitoista vettä. Tämä paransi syvänteiden happitilannetta merkittävästi muutamassa kuukaudessa ja osoitti, kuinka täysin Itämeri on riippuvainen näistä harvoista luonnonilmiöistä.