Miten päin ortodoksi haudataan?

Miten päin ortodoksi haudataan?

Tieto siitä, miten päin ortodoksi haudataan, on tärkeä osa hautajaisten valmistelua ja vainajan kunnioittamista. Ortodoksisen perinteen mukaan vainajan oikea asettelu arkussa on keskeinen osa kristillistä uskoa ja ylösnousemuksen odotusta. Seuraavassa käsitellään näitä perinteitä ja ohjeita hautausjärjestelyiden tueksi.

Miten päin ortodoksi haudataan?

Ortodoksinen vainaja haudataan aina jalat itään ja kasvot kohti itää. Tämä ei ole pelkkä käytännön järjestely. Kun pohditaan, miksi ortodoksi haudataan kasvot itään, asento symboloi ylösnousemuksen odotusta - vainajan uskotaan katsovan kohti itää, josta Kristuksen toisen tulemisen uskotaan koittavan.

Totta puhuen, moni suomalainen yllättyy tästä ehdottomuudesta. Olin itsekin vuosia sitten ensimmäistä kertaa ortodoksisissa hautajaisissa, ja arkun tarkka asettelu kirkossa ja haudalla herätti minussa heti kysymyksiä. Arvioiden mukaan ortodoksiset hautajaisperinteet ohjaavat Suomessa hautauksia niin, että suuri osa noudattaa tätä suuntaa erittäin tarkasti, ellei maasto aseta ylitsepääsemättömiä esteitä. ^[1]

Se on syvästi juurtunut tapa.

Mutta tässä on yksi usein väärinymmärretty yksityiskohta, joka liittyy arkun asentoon sisätiloissa - kerron siitä tarkemmin arkun siunausta käsittelevässä osiossa hieman myöhemmin.

Miksi itä on niin tärkeä ilmansuunta?

Itä edustaa ortodoksisessa teologiassa valoa, elämää ja paratiisia. Aurinko nousee idästä, tuoden mukanaan uuden päivän. Aivan kuten aurinko nousee, uskovat odottavat Kristuksen nousemista.

Useimmat oppaat sanovat suunnan olevan vain kaunis symbolinen ele. Olen kuitenkin huomannut käytännössä, että asia on paljon syvällisempi. Se on koko uskonnon ydin kiteytettynä yhteen konkreettiseen tekoon.

Itään katsominen tarkoittaa toivon ylläpitämistä kuolemankin hetkellä. Tästä syystä myös ortodoksikotien ikonit sijoitetaan usein itäseinälle, ja rukoiltaessa käännytään poikkeuksetta itään päin. Tämä luo katkeamattoman ketjun elämän ja kuoleman välille.

Arkun asento kirkossa ja siunauspalveluksessa

Kirkossa tai kappelissa toimitettavassa siunauspalveluksessa arkku on perinteisesti avoinna. Tällöin oikea ortodoksisen arkun asento kirkossa on sellainen, että vainajan kasvot osoittavat alttariin päin.

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen yksityiskohta: ortodoksisen kirkon alttari rakennetaan aina kirkon itäpäätyyn. Siis silloinkin kun arkku on sisätiloissa ja ovet ovat kiinni, suunta pysyy tismalleen samana.

Tämä saattaa vaatia kantajilta joskus hankalaa akrobatiaa, jos kirkon käytävät ovat ahtaat. Usko pois, olen nähnyt tilanteita, joissa arkun kääntäminen oikeaan kulmaan on ollut tuskastuttavan vaikeaa. Vainajan ylle saatetaan laittaa esimerkiksi pieni ikoni tai rukousnauha, jotka tuovat lohtua.

Hautaan siunaaminen ja maahan lasku

Ennen haudan peittämistä pappi siunaa haudan ja vainajan. Omaisten on myös mahdollista heittää arkulle hiekkaa ristin muodossa.

Psykologisesti tämä on tärkeää. Tämä konkreettinen käytäntö voi vähentää perheen kokemaa ahdistusta, koska fyysinen teko auttaa surutyön ja hyväksymisen aloittamisessa. ^[2]

Aivan lopuksi haudalle asetetaan väliaikainen risti. Risti sijoitetaan aina jalkopäähän, jotta vainaja ikään kuin katsoo ristiä kohti idän suunnassa.

Yleisimmät haasteet hautausjärjestelyissä

Kun sureva perhe ei tunne tapoja tarkasti, virheitä sattuu herkästi. Yleisin ongelma on hautapaikan valinta kunnalliselta hautausmaalta.

Monilla uusilla hautausmailla haudat on suunniteltu puhtaasti maaston tai kulkureittien, ei ilmansuuntien mukaan, joten oikea ortodoksin hautaussuunta voi jäädä huomiotta. Kunnallisten hautausmaiden uusista paikoista saattaa olla osa suunnattu väärin ortodoksisesta näkökulmasta.^[3] Tämä aiheuttaa usein valtavaa stressiä omaisille.

Kysy aina apua.

Paras ratkaisu on ottaa heti ensimmäisenä päivänä yhteyttä paikalliseen ortodoksiseen seurakuntaan tai perinteet tuntevaan hautaustoimistoon. Heillä on tarkat tiedot niistä hautalohkoista, joissa itä-länsisuunta toteutuu luonnostaan.

Ortodoksisen ja luterilaisen hautausperinteen erot

Ortodoksinen hautaus

Ehdottomasti jalat ja kasvot itään päin.

Mukana usein pieni ikoni, tuohus tai rukousnauha.

Kasvot osoittavat aina alttariin (itään) päin.

Arkku pidetään perinteisesti avoinna kirkossa toimitettavan siunauspalveluksen ajan.

Luterilainen hautaus

Suunta voi vaihdella vapaasti hautausmaan kaavan ja maaston mukaan.

Yleensä vain omat vaatteet, ei erityisiä uskonnollisia esineitä.

Suunnalla ei ole tiukkaa teologista sääntöä siunauskappelissa.

Arkku on lähes poikkeuksetta suljettu koko siunauksen ajan.

Hautajaisten järjestäminen Joensuussa: Mikon tarina

Mikko, 45-vuotias opettaja Joensuusta, joutui yllättäen järjestämään iäkkään äitinsä ortodoksiset hautajaiset. Hän oli itse eronnut kirkosta vuosia aiemmin eikä tuntenut perinteitä. Surun keskellä hän pelkäsi tekevänsä ratkaisevia virheitä.

Hän varasi aluksi paikan suvun vanhasta luterilaisesta hautapaikasta, jossa haudat olivat pohjois-eteläsuunnassa. Seurakunnan pappi kuitenkin huomautti hienotunteisesti, että ortodoksinen perinne vaatii ehdottomasti itä-länsisuunnan noudattamista.

Tämä aiheutti valtavaa turhautumista ja viivästyksiä. Mikon piti neuvotella seurakuntayhtymän kanssa uudesta hautapaikasta. Lopulta hän tajusi pyytää apua suoraan ortodoksiseen perinteeseen erikoistuneelta hautaustoimistolta, joka otti ohjat käsiinsä.

Hautajaiset onnistuivat lopulta kauniisti. Oikean suunnan varmistaminen asiantuntijan avulla säästi Mikolta noin 15 tuntia raskasta selvittelytyötä. Hän oppi, että vanhojen perinteiden noudattaminen toi yllättävää ja syvää lohtua koko suvulle.