Miten päin vainaja on kirkossa?

Miten päin vainaja on kirkossa? Alttariin päin

Kysymys siitä, miten päin vainaja on kirkossa, liittyy vahvasti vuosisatoja vanhoihin kristillisiin perinteisiin ja kunnioitukseen. Oikean suunnan ymmärtäminen auttaa omaisia ja saattajia hahmottamaan siunaustilaisuuden kulkua. Haudatessa noudatettavat käytännöt luovat arvokkuutta ja lohtua jäähyväishetkeen, joten tapojen tunteminen estää väärinkäsityksiä kirkkosalissa.

Miten päin vainaja on kirkossa siunauksen aikana?

Vainajan siunaus kirkossa tapahtuu perinteisesti siten, että arkku sijoitetaan kirkkosaliin alttariin nähden tietyssä suunnassa, jotta vainaja saadaan siunattua arvokkaasti. Vainajan siunaus kirkossa tapahtuu, kun arkku lasketaan kirkon päälle eli sijoitetaan catafalkille tai korokkeelle keskikäytävälle lähelle alttaria.

Tämä asento noudattaa vanhoja kristillisiä perinteitä, joissa vainajan ruumis sijoitetaan katse tai pää kohti alttaria tai itää riippuen kirkkokunnasta. Suomessa evankelisluterilaisessa kirkossa noudatetaan tarkkoja käytäntöjä suntioiden ja papin opastuksella.

Arkun suunta luterilaisessa kirkossa ja kappelissa

Evankelisluterilaisessa perinteessä arkku sijoitetaan kirkkosaliin tai siunauskappeliin niin, että pääpuoli on alttariin päin tai kirkon etuosaan kohti vainajan viimeistä matkaa. Arkku kannetaan sisään kirkkoon pääsääntöisesti arkun kantaminen jalkopää edellä, jolloin arkun asento alttariin päin kääntyy oikeinpäin paikalleen laskettaessa.

Noin 85 prosenttia suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, minkä vuoksi tämä luterilainen hautaus arkun suunta on maassamme yleisin ja tunnetuin. Hautajaistilaisuuden alussa omaiset ja vieraat kokoutuvat katsomaan arkun saapumista tällä perinteisellä tavalla.

Miksi arkku asetetaan tietyllä tavalla?

Suuntaus symboloi vainajan matkaa kohti rauhaa ja ikuisuutta. Vaikka pienet paikalliset erot saattavat vaihdella kappelien arkkitehtuurin mukaan, pääperiaate pysyy samana: vainajan kunnioittaminen heijastuu suorassa linjassa kohti alttaria.

Poistuminen kirkosta ja käytännön vaiheet siunauksen jälkeen

Siunauksen jälkeen arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta. Kantajat kääntävät arkun suuntaa tarvittaessa ulos siirtyessä niin, että kirkosta poistutaan jalkopää edellä, mikä helpottaa kantamista ja noudattaa vakiintunutta etikettiä.

Jos vainaja tuhkataan, uurnan lasku tapahtuu yleensä eri päivänä kuin siunaus. Tällöin voidaan pitää lyhyt rukoushetki, johon vainajan nimi ja muut muistot voivat liittyä. Tämä antaa omaisille rauhallisen hetken hyvästelyyn ilman kiirettä.

Vertaileva katsaus arkkujen sijoitteluun ja perinteisiin

Eri kirkkokunnilla ja hautaustavoilla on omat piirteensä siunaustilaisuuden järjestämisessä ja arkun asennossa.

Evankelisluterilainen perinne

1. Pääpuoli suunnattuna kohti alttaria
2. Kannetaan sisään jalkopää edellä
3. Uurnan lasku tapahtuu usein eri päivänä

Ortodoksinen perinne

1. Pääpuoli usein itään tai kirkon etuosaan päin
2. Ruumis saatetaan siunata avoimessa arkussa
3. Suositaan perinteistä maatahautamista

Maanantainen hautajaisjärjestely Helsingissä

Minna, 42-vuotias helsinkiläinen, joutui järjestämään isoäitinsä hautajaiset luterilaisessa kirkossa ja oli huolissaan siitä, miten arkku tulisi asettaa.

Hän keskusteli suntion kanssa ennen tilaisuutta ja sai selkeät ohjeet siitä, miten arkku tuodaan kirkkoon ja asetetaan paikalleen.

Siunaustilaisuus sujui rauhallisesti, ja arkku kannettiin ulos loppusoiton aikana perinteisen kaavan mukaan.

Tuhkauksen jälkeinen uurnanlasku järjestettiin viikkoa myöhemmin intiimissä perhepiirissä, mikä toi omaisille lohtua.