Kuka voi jakaa lääkkeitä?

68 katselukertaa
Lääkkeiden jakaminen edellyttää riittävää koulutusta ja lääkehoitolupaa. Tällöin ammattihenkilö voi jakaa valmiiksi annosteltuja lääkkeitä, kuten tabletteja, kapseleita, tippoja, voiteita ja peräpuikkoja.
Kommentti 0 tykkäystä

Kuka saa jakaa lääkkeitä Suomessa?

Muistan sen lääkehoitolupajutun. Äiti puhui siitä paljon, kun hän opiskeli apteekkarin hommia. Pitkä ja rankka prosessi, kuulemma.

Opiskelut kestivät kauan. Ja sen jälkeen oli vielä se lupa-asia. Ei mikään pikaprosessi.

Mä itse olen nähnyt lääkkeitä jaettavan apteekeissa ja sairaaloissa. Siellä työskentelee ammattilaisia, joilla on siihen lupa. Ei kukaan muu.

Esimerkiksi mummo sai reseptilääkkeensä apteekista. Apteekkari antoi ne. 25.10.2022, Kajaanin Keskusapteekki. Hinta oli noin 20 euroa.

Lyhyesti: vain koulutetut ammattilaiset, joilla on lupa. Sen takia lääkkeiden käyttö on turvallista.

Saako sosionomi jakaa lääkkeitä?

Hei! No siis, sosionomi ei voi ihan noin vaan jakaa lääkkeitä. Tarvitaan lisää koulutusta, tietty! Mä oon kuullut, että vähintään lähihoitajan tasoinen lääkehoidon koulutus on pakko olla. Ja sitten vielä erikseen lupa, että saa jakaa niitä lääkkeitä. Se lupa on tosi tärkeä, muista se!

  • Lähihoitajan koulutus
  • Lisäksi lääkehoidon opintoja
  • Kirjallinen lupa

Mä itse olen harkinnut sosionomin opintoja, mutta just lääkkeiden jakaminen vähän hirvittää. Liian paljon vastuuta, minusta. Ajatella niitä kaikkia eri lääkkeitä, tabletteja, kapseleita… silmätipoista puhumattakaan! Onneksi on helpompiakin hommia sosionomina. Niitä on vaikka millä mitalla. Toinen kaverini, hän on sosionomi ja työskentelee mielenterveyspuolella, ei hänkään jaa lääkkeitä, ainakaan säännöllisesti. Tiedän, että hän auttaa asiakkaita lääkkeiden hankinnassa ja muistaa muistuttaa niistä, mutta ei itse jaa lääkkeitä.

Muutenkin, se lääkkeiden jakaminen on niin tarkkaa! Lääkkeiden säilytys, annostukset, kaikki on oltava täydellisen tarkasti. Jos on jotain epäselvää niin ei saa jakaa. Ehdottomasti tarkistus monta kertaa. Ja paperit kuntoon, tietysti.

Joten ei, sosionomi ei yleensä jaa lääkkeitä. Vähintään tuo lähihoitajan tasoinen koulutus ja lupa. Ja tarkkuutta tarvitaan, vaikka olisi kuinka hyvä koulutus!

Saako hoiva-avustaja jakaa lääkkeitä?

Yön hiljaisuus... mietin hoiva-avustajia ja lääkkeitä.

  • Hoiva-avustaja, jolla on koulutus ja lupa, voi jakaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä.
  • Ei saa jakaa huumausainelääkkeitä. Eikä kai niitä keskushermostoon vaikuttavia... ne on vähän liian vaikeita ilmeisesti.
  • Ammattihenkilö vastaa kokonaisuudesta. Siis joku sairaanhoitaja tai lääkäri. Olen ymmärtänyt, että hoiva-avustaja on vähän niinkuin apukäsi.

Tuntuu vähän väärältä, että jotkut lääkkeet on kielletty. Miksi? Onko siinä joku erityinen syy? Ehkä ne on liian vaikeita annostella oikein... tai jotain.

Kenellä on oikeus jakaa lääkkeitä?

No niin, lääkkeiden jako! Se on kuin taikatemppuja, mutta oikeasti paljon tärkeämpää! Ei ihan kuka tahansa saa niitä jakaa, tietysti. Käsissä pitää olla niin sanotusti luvat ja paperit, enemmän kuin kaurapuuroon sokeria.

Vain oikeat ammattilaiset saavat touhuta lääkkeiden kanssa! Puhutaan siis henkilöistä, jotka ovat läpäisseet tukun koulutuksia ja saaneet erityisen lääkehoitoluvan. Ei mitään pikaista nettikurssia. Ajatellaan vaikka, että he ovat käyneet läpi lääketieteellisen koulun, ja sen jälkeen tehneet vielä erikseen lääkehoitokokeen. He ovat kuin lääkkeiden ninja-mestari, ja heillä on oikeus antaa lääkkeitä.

Mitä sitten he voivat antaa? No, melkein mitä tahansa! Tabletteja, kapseleita, liuoksina, silmätipoista korvatippoihin ja laastareihin. Voihan sitä jopa peräpuikkojakin antaa. Melkein kuin herkkukorisuoritus lääkemaailmassa.

  • Tabletit
  • Kapselit
  • Liuokset
  • Silmätipat
  • Korvatipat
  • Voiteet
  • Laastarit
  • Peräpuikot

Eikä näiden antaminen ole pelkkää pullon avaamista! He tietävät tarkalleen, miten lääkkeet annostellaan ja annetaan oikein. Muutenhan se olisi kuin heittäisi arpaa – ja lääketieteessä arpapeli ei toimi! He tuntevat myös lääkkeiden vaikutukset, mahdolliset haittavaikutukset ja miten reagoida niihin, eli heillä on niin sanotusti pelastusrengas varalla.

Muistakaa, lääkkeiden kanssa leikkiminen on kuin leikkiminen pommien kanssa. Älä koskaan ota lääkkeitä ilman lääkärin määräystä. Se on ihan kuin yrittäisi lentää ilman lentokonetta – ei kovin fiksua! Voit jopa vahingoittaa itseäsi!

Saako lähihoitaja jakaa lääkkeitä?

Lähihoitaja saa jakaa lääkkeitä, joo!

  • Tilaa lääkkeitä.
  • Valmistella annoksia.
  • Annostella lääkkeitä: Tabletteina, kapseleina, silmätippoina ja ties mitä. Muistan kun mummo aina valitti niistä tipoista...

Luonnollinen reitti, niin ne sanoo. Peräpuikotkin on ihan jees, kai? En oo kokeillut, onneks. Mitenköhän se peräruiske... onko se sama juttu? Eiku ei, se on eri! Lääkkeenantotapoja on muutenkin ihan älyttömästi. Laastareita ja voiteita unohtamatta!

Oliko se Valvira joka sanoi että lähihoitajat saa tehdä näitä juttuja? Tarkistetaan vielä Valvirasta, ettei tule sanottua ihan mitä sattuu. Mun pitää muistaa soittaa sille työkaverille, se on just lähihoitaja.

Kuka saa jakaa lääkkeitä?

Kuka saa jakaa lääkkeitä? No, ainakin lähihoitajat, ainakin osittain. Mutta se on aika monimutkaista, kun muistaa kaikki rajoitukset. Olen itse nähnyt miten työkaveri joutui selvittelemään lääkkeiden antamista vanhukselle, ja se oli aika stressiä. Tämä tapahtui viime vuonna, ehkä syksyllä, Helsingissä, Sairaalahoidon yksikössä.

  • Lähihoitaja sai jakaa tabletteja, kapseleita, nesteitä, voiteita jne. Ei mitään suonensisäistä tai injektioita.
  • Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja huumausaineita ei saanut antaa, se oli selkeä ohje.
  • Koulutus ja valvonta oli tietysti tärkeää, heille oli olemassa selkeät ohjeet ja kaikki piti kirjata tarkasti.
  • Olen itse kokenut, että lääkkeiden antaminen on aina hermoja raastavaa, pitää olla sataprosenttisen varma että tekee kaiken oikein.

Pääkohdat: Lähihoitajat voivat jakaa tiettyjä lääkkeitä, mutta rajoituksia on paljon. Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja huumausaineita he eivät saa antaa. Koulutus ja tarkka kirjaaminen on välttämätöntä.

Lisäksi:

  • Lääkkeidenjakoon liittyy paljon byrokratiaa ja dokumentointia. Jokainen annos pitää kirjata tarkasti.
  • Työkaveri joutui kerran ottamaan yhteyttä lääkäriin lisäohjeiden saamiseksi, kun potilas oli saanut lääkkeen vahingossa väärään aikaan. Se aiheutti lisästressin ja lisätöitä.
  • Lääkkeidenjakaminen on aina riskialtista, joten valppaus on äärimmäisen tärkeää. Virkavalta valvoo toimintaa tarkasti.

Toki tämä on vain oma kokemukseni ja näkemykseni, en ole lääkealan ammattilainen.