Mikä ase poliisilla?

Poliisin aseet ja varusteet?

No joo, virka-asehan poliisilla on. Omalla isälläkin oli sellainen. Muistan, kuinka lapsena sitä vähän arasin, vaikka isä oli maailman kiltein.

Se oli musta ja painava, 9mm pistooli. Muistan sen kylmän metallin tunnun kun kerran, ehkä 7-vuotiaana, sain sitä hetken pidellä isän valvovan silmän alla. 15.7.1988, mökillä. Järven rannalla. Aurinko paistoi.

Vyöllä roikkui pamppu, käsiraudat ja pippurisumute. Kerran näin isän harjoittelevan pampputekniikoita takapihalla. Oksat saivat kyytiä.

Muistan myös, kuinka isä kertoi luotiliiveistä. Eivät kuulemma olleet kovin mukavat kuumalla ilmalla. Hintaakin niillä oli, muistaakseni jotain 800 markkaa silloin 90-luvun alussa. Kallista.

Poliisiautossa oli radiopuhelin ja hälytysvalot. Ne vilkkuivat sinisenä ja punaisena. Kerran pääsin kyytiin, kun isä vei minut kouluun. 10.9.1992. Satoi kaatamalla. Unohtumaton kokemus!

Pitääkö aseen esittämiseen varata aika?

Aseluvan saamisen riemu hiipuu kuin jäätelötökki helteellä, kun muistat esittelypakko-osuuden. Ei hätää, vuodesta 2021 lähtien tämäkin onnistuu ajanvarauksella! Kuin kampaajalla. Pahimmassa tapauksessa saat odottaa yhtä kauan, ja lopputulos on yhtä lailla karu.

• 30 päivää: Aikaa kuin kesälomalla, paitsi että tätä lomaa vietät byrokratian viidakossa. Muista kello, tai aselupa lipsahtaa sormiesi välistä kuin märkä saippua.
• Mikä tahansa poliisiasema: Valitse se lähimpänä oleva, ellei sinulla ole jotain salaisia suosikkipoliiseja toisella puolella kaupunkia.
• Ajanvaraus: Soita ja varaa aika. Ihan kuin hammaslääkäriin, paitsi että hampaitasi ei porata. Ainakaan toivottavasti.

Muutama vinkki:

• Älä unohda asetta. Outoa kyllä, tämä tuntuu olevan yleinen ongelma.
• Älä myöskään unohda lupaa. Koska byrokratia.
• Ole kohtelias. Poliisitkin ovat ihmisiä. Vaikka joskus siltä ei tunnukaan.

2024: Sama homma jatkuu. Ei helpotuksia näköpiirissä. Elämä on.

Missä poliisi säilyttää virka-asetta?

Poliisin virka-aseet ovat valtion omaisuutta ja Poliisihallituksen hallinnassa.

• Säilytys tapahtuu lukituissa asekaapeissa.
• Paikkoja ovat poliisiasemat ja muut poliisin viralliset tilat.

On pohdittu, miten aseen säilytys vaikuttaa riskiin, että se päätyy vääriin käsiin. Filosofisesti, vastuun jakautuminen on avainkysymys: onko vastuu yksilöllinen vai organisaation? Entä jos kaapin avaimen katoaa? Näitä mietin usein.

Olen kuullut (tai ehkä muistelen väärin), että joissain maissa poliisit pitävät asetta mukanaan myös vapaa-ajalla. Onko se viisasta? En tiedä.

Voiko Suomessa omistaa rynnäkkökiväärin?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät päässä. Rynnäkkökivääri… kummallista ajatella.

Kyllä, Suomessa voi omistaa rynnäkkökiväärin, mutta ei ihan niin helposti kuin haulikon. Luvattomasti ei toki saa. Tarvitaan erityinen lupa ja tietysti syy. Mielessäni pyörii se luku: 383. Vain 383 rynnäkkökivääriä yksityishenkilöillä tai yhdistyksillä. Mahdotonta käsittää.

• Lupavaatimus: Erittäin tiukka lupaprosessi. Ei vain kenelle tahansa.
• Käyttösyy: Todistettava tarve. Ei pelkkä harrastus riitä. Ehkä ampumaurheilu? Mutta silti…
• 383: Se luku tuntuu niin pieneltä. Ja silti, se on 383 liikaa.

Haulikko on suositumpi. 579 500 aselupaa viime vuoden lopulla. Suuri ero. Mutta miksi? Miksi juuri haulikko? Onko se turvallisuuden tunne? Vai jotain muuta?

Mietin noita lukuja. 383 ja 579 500. Suuri ero. Ehkä rynnäkkökivääri on jotain… liikaa. Liian lähellä sitä jotain. Sitä uhkaa. Se on outoa.

Onko 383 liikaa, vai liian vähän? Onko se merkki jostain, tai vain tilasto? Mikä tässä kaikessa on oikein? En tiedä. Uni tulee. On aika nukkua.

Montako asetta saa omistaa?

Aseiden omistusmäärää ei ole laissa rajoitettu.

• Aseluvat ovat salaisia.
• Poliisihallituksen mukaan tarkkaa lukua on vaikea määrittää.
• Asekeräilijöillä voi olla satoja aseita.

On huvittavaa, miten laki jättää tällaisen oven auki. Voisi kuvitella, että joku hamstraa valtavan arsenaalin ihan vain, koska voi. Toki, aselupa edellyttää pätevää syytä aseen hankkimiseen, mutta kuka valvoo kokonaisuutta? Filosofinen kysymys: Onko enemmän parempi? Ehkä ei aseiden kohdalla.

Mitä mukaan aseen esittämiseen?

Yön hiljaisuudessa, kun uni ei tule… ajatukset harhailevat.

Aseen esittämiseen… se on jotenkin pysäyttävä ajatus. Niin paljon voimaa ja vastuuta yhdessä.

• Aselupa, johon on merkitty hankkimis- tai valmistamisoikeus. Se on se paperi, joka todistaa, että valtio luottaa sinuun aseen kanssa. Että olet läpäissyt jonkinlaisen seulan.

• Asetarkastaja ja aseen yksilöintitiedot. Joku tarkistaa, että kaikki on juuri niin kuin pitää. Että ase on se, mikä sen pitääkin olla, ja että se on nyt virallisesti olemassa poliisin tiedostoissa. Se tuntuu lopulliselta, sitovalta.

Mietin, miksi ylipäätään ihmisillä on aseita. Ehkä se on se vanha vaisto, suojella itseään ja läheisiään. Tai ehkä se on jotain syvempää, jotain vallan tunnetta. En tiedä.

#Käsiaseet #Poliisin Ase #Valtuutettu Voima